Äitiyslomani loppui heinäkuussa, jonka jälkeen siirryin hoitovapaalle. Samalla tuet luonnollisesti tippuivat. Tällä hetkellä saan lastenhoidon tukea 454,19 euroa kuukaudessa Kelalta. Tuo on siis summa, joka verojen jälkeen siirtyy tililleni. Miten käytännössä kotiäiti pärjää tuolla summalla kuukaudessa? Sitähän monet miettivät, joten kerronpa meidän perheen tilanteesta sekä laajemmin ajatuksiani aiheeseen liittyen.
454,19 euroa kuukaudessa ei riitä edes minun osaani asuntolainan lyhennyksestä. Käytännössä menen jo miinukselle joka kuukausi sillä, että lyhennän lainan ja maksan osani asuntomme hoitovastikkeesta. Sitten pitäisi vielä syödä jotain, ehkä vähän elääkin, mahdollisesti tankata auto ja ostaa uudet syksykengät.
Hoitovapaalle jääminen on jokaisen äidin ja perheen oma ja henkilökohtainen valinta, siihen vaikuttaa moni asia elämässä. Parhaiten oman tilanteensa tietää jokainen perhe itse ja valinnat tehdään sen mukaan. Joskus äiti haluaa palata takaisin töihin oman hyvinvointinsa takia heti äitiysloman loputtua tai jo ennen sitä, joskus isä haluaa kokea, miltä tuntuu hoitaa lasta kotona, joissain tilanteissa lapsi viedään päiväkotiin 8 kuukauden iässä ja molemmat vanhemmat jatkavat työelämässä kuten ennenkin. Osa jää lapsen kanssa kotiin muutamaksi kuukaudeksi hoitovapaalle, jotkut pidemmäksi aikaa, ehkä useammaksi vuodeksikin. Joissain tilanteissa valinnan sanelee taloudellinen tilanne, joskus halu palata töihin, joskus jokin muu. Syitä on monia ja kaikki syyt ovat yhtä oikeita perheen tilanteeseen nähden.
Itse valitsin jatkaa kotona hoitovapaalla ainakin vielä jonkin aikaa. En ole tehnyt mitään päätöstä edelleenkään siitä, kuinka kauan olen vielä kotona. Aika voi olla kaksi kuukautta tai se voi olla vuosi. Meidän perheen tilannetta sanelee nyt enimmäkseen talousasiat sekä suuret elämänmuutokset. En koe hyväksi, että yhtä aikaa myymme kotimme, etsimme uutta, muutamme uuteen kotiin ja ympäristöön, palaisin töihin ja siinä rytäkässä Pikkuässä aloittaisi päiväkodin. Tuntuu, että siinä olisi liikaa muutoksia yhteen rysäykseen, vaikka muutoksesta tykkäänkin. Päätimme alkaa ”purkaa” tilannetta nyt asunnosta ja seuraavat asiat lutviutuvat sen perässä. Näin ainakin toivomme.
Edelleen joku saattaa miettiä, miten arjesta selviää 454,19 eurolla kuukaudessa. Ei siitä selviäkään, vaan tilanteeseen vaikuttaa muutkin asiat. Isoin ja tärkein tekijä on tietenkin se, että mieheni käy töissä ja tuo perheemme talouteen yhden kuukausipalkan. Sen lisäksi minä saan blogistani hieman mainostuloja (puhutaan kuitenkin pienistä summista), teen joitain blogiyheteistöitä sekä olen laskuttanut oman toiminimeni kautta markkinoinnin ja viestinnän konsultointia sekä prjektiluontoisia töitä parille asiakkaalle. Perustin toiminimen juurikin siitä syystä, että minulla olisi mahdollisuus tässä elämäntilanteessa tehdä hieman töitä, jos vain sellaisia saisin järkättyä itselleni. Hoitovapaan ensimmäisenä kuukautena minun tuet ja tulot yhteensä jäivät kuitenkin kokonaisuudessaan alle 1000 euron ja sillä pärjättiin.
Päädyimme myymään asuntomme itse myös osittain taloudellisesta syystä. Minulla oli aikaa ja halusimme säästää välityspalkkion. Tämän meidän asunnon kohdalla säästimme 8000 euroa välityspalkkion, joka olisi kilahtanut välittäjän kukkaroon. Nyt sitä ei tarvinnut maksaa. Vaikka välityspalkkiot ovatkin pieniä prosenttilukuja, ovat ne oikeasti aika suuria summia kun kyseessä on asunnon hinta. Siksi halusimme myydä kotimme itse.
Näiden raha-asioiden lisäksi tärkeää on myös säästäväinen luonne. En ole ostanut itselleni juurikaan uusia vaatteita viimeisen vuoden aikana, enkä varmasti tule ostamaan lähitulevaisuudessa. Ostan lähinnä tarpeeseen ja yritän hankkia sellaisia vaatekappaleita, joita on mahdollisuus yhdistellä. Muotibloggaajaa minusta ei tällä hetkellä tekisi hyvällä huumorillakaan. ;) Teemme lähes kaiken ruuan itse, valitsemme kaupassa järkevästi, syömme aika harvoin ulkona, emme ole sisustaneet kotiamme yhtään menneen vuoden aikana ja hyvinvoinnin sekä liikunnan kannalta harrastan parhaillaan ilmaisia lajeja: luonnossa liikkumista, juoksua, kehonpainotreeniä ja kuntopiiriä. Elämme siis säästeliäästi, varsinkin tässä tilanteessa.
Toki haluan nauttia elämästä, mutta mietin tällä hetkellä aika tarkkaan miten sen voi tehdä säästeliäästi. Esimerkiksi päivävaellus Nuuksion kansallispuistoon omien eväiden kanssa on parasta nautintoa, mutta maksaa vain bensojen verran toteuttaa se. Välttelen tällä hetkellä myös turhaan kaupungilla ja ostoskeskuksissa pyörimistä, koska tarve ostamiseen tulee helpommin siellä. Välillä selailen nettikauppoja, mutta ostoskori harvemmin pääty kassalle saakka. Säästökohteemme on ollut tulevan joulukuun Uuden-Seelannin matka, joka on ollut tavoitteena jo parin vuoden ajan.
Kuulostaako tylsältä? Ehkäpä jonkun korvaan kyllä, ankeaa, tylsää tai tavallista, kukkaron nyörit pysyy aika kireällä monessa tilanteessa. Sen sijaan meille tämä on nyt tällainen vaihe elämässä ja nautimme siitä, että elämän meno onnistuu näin ja pärjäämme. On ihanaa herätä Pikkuässän vierestä aamuisin, touhuta hänen kanssaan päivät ja nähdä kehitys ja kasvu. Vaikka tavallista arkea elämmekin, niin teemme siitä mahdollisimman mukavaa. Jos tulevaisuudessa blogiyhteistöitä näkyisi enemmän täällä blogissani, niin tulot menevät kyllä suoraan leivän päälle eikä sukan varteen. ;) (tiedoksi niillekin, joita kaupallisuus blogeissa ärsyttää). Vaikka bloggaaminen onkin harrastukseni, ei tässä tilanteessa ole yhtään harmi, jos tälläkin vähän tienaa.
Inspiksen tähän tekstiin sain eilen luettuani Jari Sinkkosen pääkirjoituksen Hesarissa. Teksti varmasti jakaa mielipiteitä (syystäkin), mutta sen viimeinen kappale oli minusta lainaamisen arvoinen: ”Yksi sana pikkulapsia koskevasta puheesta on puuttunut kokonaan: ilo. Kukaan ei puhu siitä, että lapsen hoitaminen tai hänen kehityksensä seuraaminen tuottaisi syvää ja ainutkertaista iloa ja tyydytystä. Keskitytään siihen, kuka joutuu huolehtimaan pienistä lapsista eikä siihen, kenellä on etuoikeus hoitaa lapsia. Laskevat syntyvyysluvut eivät ole ihme tällaisessa ilmapiirissä.”
Mielestäni hyvin sanottu.
Usein keskusteluissa keskitytään pienten lasten kohdalla vaivaan tai käytännön asioihin. Ei siihen, että elämästä nautitaan tässä kohtaa tai siitä, että sydän pakahtuu rakkaudesta, ilosta, onnesta ja ylpeydestä näiden pienten kanssa kotona ja sitä arvoa ei saa takaisin 50-vuotiaana oravanpyörässä. Kotona oleminen käy myös ihan duunista.
Olisihan se hienoa, jos voisi jakaa tämän ilon sekä etuoikeuden, ja saisi tilille hieman enemmän kuin 454,19 euroa kuukaudessa. Mutta kuten tiedetään, elämä on valintoja ja tasapainoilua. Kaikkea ei voi saada. Jokaisella on kuitenkin omat valinnat jossain määrin käsissään. Elämästä kannattaa tehdä sen näköinen, että viihtyy menossa mukana itsekin.
-Hilla
Instagramissa @hillasblog
Facebookissa @hillasblog
Twitterissä @hillasblog
Mielellään keskustelen aiheesta kommenttiboksin puolella kanssanne ja kuulen, miten muissa perheissä asiat on sumplittu. Tai millaisiin ratkaisuihin päädytty ja miksi. :) Tai saa myös kokemuksen rintaäänellä kertoa mielipiteensä joku sellainenkin, jonka lapset ovat jo isoja. Miltä aihe teidän silmissä näyttää?
Erittäin hyvää pohdintaa haasteellisesta aiheesta👍
Itse olin esikoisen kanssa kotona n. 1.6v. Tein tosin noin puolen vuoden ajan säännöllisesti kerran viikossa töitä( isä oli kotona) ja satunnaisesti keikkatöitä. Omalla alallani(hoitotyö) keikkailu onnistuu hyvin ja ns. omien tarpeiden mukaisesti. Tiukkaa oli toki rahasta, mutta halusin mahdollistaa lapsen ensihetkien kotona olemisen.. Nyt olen jäämässä äitiyslomalle ja suunnitelmat ovat samansuuntaiset- tilanteen ja tulevaisuuden mukaan mietitään sitten asioita lopulta. Kuten kirjoitit, jokaisen perheen henk.koht.päätös( tai myös toisaalta pakko).. Ihania hetkiä kotona niin kauan kuin teidän perheessä päätetään!
Kiitos kommentistasi ja ajatuksistasi Salla! Oli mukava kuulla teidän perheen tilanteesta. Hoitotyössä on kyllä kiva puoli se, että voi tehdä keikkatyötä ja myös viikonloppuisin työnteko onnistuu. Omalla alallani on vähän eri tilanne, toki mun plussa on etätyöt ja töiden tekeminen kotona. Jos niitä jotenkin saa itselleen järjestettyä. Kiitos ja mukavaa äitiysloman alkua sinulle sinne. <3
Moikka
Ihanaa että halusit jakaa näinkin yksityisen asian blogissa. Itse olen lapseton, parisuhteessa elävä työtön nuori nainen. Meillä on toki koira johon rahaa menee ja puolisoni käy töissä. Itse olen pitkään elänyt 518€ kuukaudessa, se että puoliso käy töissä helpottaa. Ei tälläkään rahalla juuri isoja asioita tehdä, on kuitenkin opintolaina maksettavana ja olisi kiva jakaa tätä arkea myös taloudellisesti puolison kanssa. Nyt se on toki vaikeaa mutta voin kuvitella tilanteesi. Itsekin jos ja kun saan lapsia niin haluaisin olla lapsen kanssa jonkun aikaa kotona, sitä aikaa ei kuitenkaan saa takaisin. Päiväkoti tulisi aiheelliseksi kun tulee. Kiitos tästä kirjoituksesta, tsemppiä teille ja mukavaa syksyä ❤️
Moi Jenna ja kiitos kommentistasi, se oli mukava lukea ja kuulla, että tällainen teksti kiinnostaa myös erilaisessa elämäntilanteessa olevia. :) Tärkeintä on se, että pienelläkin voi tulla ihan kivasti toimeen, moni asia on kuitenkin valinnoista kiinni ja omasta asenteesta. Tsemppiä teidän arkeen. <3
Oi että. Puit kyllä niin ajatukset sanoiksi. Itse olin esikoisen kanssa koko kolme vuotta kotona ja nyt kuopus täyttää kaksi ja samalla kaavalla mennään. Olen kyllä silloin tällöin ollut töissä ja kesän puolikasta työaikaa mutta pikkuherraa hoidettu kotona. On nimenomaan etuoikeus saada mahdollisuuden mukaan olla läsnä arjessa ja seurata tätä elämän alkuvaihetta aitiopaikalta ❤ Eksyn aina sillon tällön sun ign kautta blogin puolelle ja tykkään kovasti!
Oi, sinä olet saanut olla ihailtavan määrän lastesi kanssa kotona. Ja toisaalta hienoa, että osa-aika työ on ollut sinulle mahdollista. Onhan se ihan kiva saada välillä päiviin muutakin kuin kotiarkea, varmasti hyvää tasapainoa tuo. Eksy ihmeessä jatkossakin, tervetuloa! Ja mukavaa alkavaa syksyä teidän perheelle. <3
Tarkoitus olla kotona ainakin siihen saakka kun vauva täyttää vuoden. Sen jälkeen isä käyttää viimeiset isyys vapaansa. Meillä on miehen työajat etuna, vauvan ei tarvitse mennä päivähoitoon, saadaan sumplittua työmme niin et kotihoito mahdollista ainakin sinne puoleentoista-2veehen saakka. Toki voi olla, että tilanne muuttuu. Että jäisinkin kotiin ja tekisin satunnaisesti keikkoja. Aika näyttää, vauva kuitenkin vasta neljä kuukautta. :)
Tosiaan aika näyttää, kaikkea ei välttämättä tarvitse kiveen hakata ennakoon. :) Ja sekin on ihan ok, että mieli muuttuu. Hienoa kuitenkin, että miehelläsi on sellaiset työajat, jotka mahdollistavat sumplimisen. Ihanaa viikonloppua sinne teille. :)
Minä olin ainokaisen kanssa kotona 2 v 8 kk.
Olin jo etukäteen päättänyt, että vietän tuon ajan kotona. Mies vaihtoi myös työpaikkaa tuona aikana ja hänen tuloihin tuli mukava nousu.
Meillä mies maksoi kaiken: asunnon, auton, ruoat, vakuutukset, jne jne. Tuo Kelan avustus oli minun omaa rahaa, sillä ostin vaatteita, kävin matkoilla ja ravintoloissa, kampaajalla jne.
Usein, toki, ostin sillä myös ruokaa perheelle ja lapselle vaatteita sekä tarvikkeilta.
Suurempaan asuntoon me vaihdoimme vasta kun olin palannut töihin 4-päiväiseen työviikkoon.
Kyllä sillä eli, kun oli 7000€+ tienaavaa mies,
mutta muuten olisi kyllä ollut vaikeaa reissata jne.
Näissä asioissa mielestäni kelan tuki kuuluisi pääasiassa pieni-ja keskituloisille ja rikkaat jäisivät ilman. Vaikka saattaa hyvätuloisista kuullostaa epäreilulta, mutta tuo, että sinun kelan rahasi menevät vain omiin hienosteluihin ja rentoon matkailuun niin en ymmärrä… :)
Olen eri mieltä kun Tiia.. vaikka mies tienaisi kuinka paljon, ei voida olettaa, että miehen täytyisi yksin maksaa kaikki asumiseen ja perheeseen liittyvät kulut, kun nainen on hoitovapaalla. Toki yleensä sillon mies maksaa huomattavan osan kuluista, mutta ei hyvä tulotaso voi velvoittaa maksamaan kaikkea. Tuo hoitovapaa on niin pieni rahamäärä, että se mielestäni kaikille kotona lapsiaan hoitaville suotakoon, riippumatta työssäkäyvän puolison tuloista.
Tuntuu kyllä hienolta näin opiskelijana että itse saa tosissaan kituuttaa ja pyöritellä, että saisi edes sen 500e kuussa, ja samaan aikaan toisille maksetaan huvittelurahaa lapsesta. Taas sitä miettii, että millä perusteella näitä tukia oikein jaetaan 😂
Mielenkiintoista! Ensimmäinen ajatukseni kun luin kommentin oli juuri se, että järjetöntä että valtio maksaa ”huvittelurahaa” hyvätuloisille, kun on muita jotka kituttelevat ja oikeasti tarvitsisivat ne rahat. Mutta toisaalta, kun ottaa huomioon miten suuri prosentti tosta miehen 7000€ tuloista kuitenkin menevät veroina valtion kassaan ja sieltä muiden tukemiseen, tuntuu ihan kohtuulliselta että siitä oma perhekin saa jotain takaisin.
Tämä 7000+€ tienaava mies maksaa tuloistaan veroa varmaan ainakin 2500-3000 € kuukaudessa, joten jos lapsen äiti saa valtiolta 500 € kuussa, niin kyllä tämä perhe on edelleen ihan nettoveronmaksajapuolella. ;)
Meillä on sama tilanne, että mies käytännössä maksaa kaiken ja itse käytän hoitorahan lainan lyhentämiseen (hoitoraha riittää 2/3:an lainan lyhennyksestä). Mies myös antaa mulle joka kuukausi rahaa, tai siis silloin jos en ole pystynyt tekemään töitä (koska hän matkustelee jonkun verran). Ilman mieheni hyviä tuloja meillä ei olisi varaa asua a) Helsingissä omakotitalossa ja b) minun ei olisi mahdollista olla lapsen kanssa kotona.
Mielestäni olen aivan oikeutettu hoitorahaan, koska juuri eilen katsoin miehen verolappua ja hän maksoi viime vuonna 75 000 veroja. Että eiköhän jokainen ole näissä talkoissa mukana omien tulojensa mukaan…
Minä en nyt lähde ruotimaan kuka on rikas tai kuka ei, ja kenelle tuet kuuluisi tai kenelle ei. Mutta hyvää keskustelua aiheesta, kiitos siitä kaikille. Muistuttaisin kuitenkin siitä, että tilanteita on yhtä paljon ja erilaisia kuin on perheitäkin.
Tavallaan ajattelen, että tällä hetkellä meidän perheessä tulot ovat yhteisiä, mieheni ja minun. Jos minä
esimerkiksi käyn kampaajalla, niin se on yhteisistä rahoista pois, ei niistä hoitovapaan tuista. Eli on myös paljon kiinni siitä, miten mieltää rahojen käytön, kuitenkin varmaan jokainen äiti joutuu itselleen ostamaan jonkun vaatteen, käydä kampaajalla ja joskus se lattekahvikin löytyy kädestä, eikä sen silti tarvitse olla tuhlausta tai humpuukia. :) Ehkä kirjoittelen tästäkin enemmän postauksen verran, niin ei tule väärinkäsityksiä täällä kommenttiboksissa. :)
Meillä vastaava järjestely edessä kun jään muutamaksi kuukaudeksi hoitovapaalle: mies hoitaa yhteiset menot, minulle jää se nettona noin 250€ hoitoraha (en saa siihen mitään lisiä) omiin menoihin, kuten kuntosalikorttiin, puhelinlaskuun ja vaatteisiin.
Ekan lapsen kohdalla menin töihin, kun hän oli 1v7kk, toisen kohdalla menee 2 vuotta kotona. Minulla jää käteen 300 + lapsilisät. Mies maksaa juoksevat menot ja minä yleensä lasten hankinnat ja satunnaisesti muita kuluja. Ei tätä aikaa saa koskaan takaisin, kun lapset ihan pieniä ja toisen lapsen kohdalla sen tajuaa vielä konkreettisemmin. Olen siitä onnekas, että ehdin olla töissä ennen molempia lapsia ja säästin tietoisesti sukanvarteen, jotta voin olla kotona. Lisäksi asunto alkaa olla maksettu ja sekin helpottaa. Jos jotain isompaa reissua tai hankintaa haluaa tehdä, täytyy käydä säästötilillä. Mutta sama juttu täälläkin, ei juuri uusia vaatteita eikä kalliita huvituksia, sillä pärjää. 😊
Kyllä vain, sillä pärjää. Ja kuten keskustelussa on käynyt ilmi, aika moni on yrittänyt säästää ennen lapsen tuloa, mikä on hyvä asia. Säästöt, jos sellaisia on, tuovat sitten turvaa tässä elämänvaiheessa. :) Ihanaa, jos jonkun pienen reissunkin pystyy tehdä, kyllä se tuo kivaa vaihtelua kotielämän vierelle. Kuten sanoit, jos tästä ajasta haluaa nauttia, niin se on nyt. <3
Tämä on kyllä hankala aihe. Aina vähän ”syyllinen” olo, teit niin tai näin. Itse olin esikoisesta vapaalla siihen saakka, kun hän täytti vuoden. Isän kanssa jatkoi kotona 1 v 3 kk ikään asti ja aloitti sitten päiväkodissa. Kuopus syntyi esikoisen ollessa 3 v eli ehdin olla lasten välissä töissä melkein 2 vuotta. Se oli hyvä asia sekä taloudellisesti että ammatillisesti. Nyt kuopus on 1 v 4 kk. Lapset olivat kesällä pari kuukautta isän kanssa kotona ja minä töissä. Nyt jatkan hoitovapaata vielä vuoden loppuun ja palaan sitten 80% työajalla töihin. Kuopus menee joko päiväkotiin tai sitten hoito sumplitaan jollain muulla tavalla, en tiedä vielä varmaksi. Esikoinen on nyt saanut viettää toissa kesänä 5 kk ja nyt tänä kesänä 3 kk kesäloman päiväkodista. Muuten hän on jatkanut siellä 2-3 pv/vk eli ollut nyt kotona paljon enemmän kuin kuopus aikanaan saa sitten olla. Se hieman surettaa.
Meillä on miehen kanssa yhteinen taloustili, josta yhteiset kulut ja lasten menot maksetaan. Käytännössä nyt sekä lapsilisät että kotihoidon tuki menevät sille tilille. Itse elän säästöillä, jota kerrytin töissä ollessani. Puolisolla on keskimääräistä vähän paremmat tulot, joten ihan hyvin ollaan taloudellisesti pärjätty. Jos aikoisin olla vielä tässä pari vuotta kotona, niin tekisi tiukempaa. Ja toisaalta tykkään kyllä työstäni, joten sinne on ihan kiva palata.
”Tämä on kyllä hankala aihe. Aina vähän ”syyllinen” olo, teit niin tai näin.” Niin totta tuo, olipa ratkaisu mikä vaan, niin aina sitä miettii, että olikohan tämä nyt hyvä näin. Hyvin ymmärrän mitä tuolla tarkoitat. Ja tällä tekstillä en mitenkään halunnut sanoa sitä, että päiväkodit olisi jotenkin huono paikka lapselle. Kyllä varmasti moni, meidän lapsi mukaan lukien pärjää siellä hyvin jo pienenä ja viihtyisi. Mutta onhan tämä hienoa, jos jotenkin on mahdollista olla kotona ja nähdä nämä ajat, jotka kovin nopeasti menevät kuitenkin ohi. Juurihan meidän Pikkuässä vasta syntyi ja kohta on yksi vuotta. Kaikkea on tässäkin ajassa ehtinyt tapahtua. :) Mukava kun jaoit teidän talousasioita, olipa kiinnostavaa lukea. Hyvältä sumplinnalta kuulostaa ja kiva, että sullakin sellainen työ jonne kiva palata. Ihanaa syksyä. :)
Tosi kiva, kun käsitteliy tätä aihetta..Itse olen myös hoitovapaalla loppuvuoden ja mielummin kitkutan vähemmällä rahalla ja nautin tästä onnesta ja ilosta olla kotona pikkuisen kanssa kuin töissä miettimässä, että oppiikohan se lapsi päiväkodissa heti kävelemään. Elämä on kompromisseja. Raha on vaikea aihe ja sitä tarvitaan ihan perusjuttuihin. Itse olen saanut säästettyä vähän rahaa näitä päiviä varten, jotta voin nyt olla kotona. Loppujen lopuksi aika vähällä sitä tulee kuitenkin toimeen :)
Kiva kuulla Jenna, että oli mielenkiintoinen aihe. Kyllä kitkuttelua aina jonkun hetken jaksaa, itselläni ei edes ole pitkä aika siitä kun kitkuttelin vielä opiskelijana. Jos olisi monta vuotta tottunut suurempiin tuloihin, niin siinä kohtaa tämä kitkuttelu voisi tuntua ärsyttävämmltä. :D Mutta kuten sanoit, elämä on kompromisseja. :) Mukavaa syksyä teidän perheelle. <3
Kiitos tästä ”normaalin elämän” kirjoituksesta! On jo pitkään ihmetyttänyt tässäkin portaalissa kirjoittavien elämä..ollaan opiskelijoita, rakennetaan taloa, sisustetaan viimesenpäälle tavaroilla koti, palkataan siivoojat, reissataan joka toinen kuukausi, ostetaan muksuille laatuvaatteita jokaisessa eri sävyssä jne. eikä töitä tarvii tehdä päivääkään edes kesällä kun ei opiskella. Aivan utopistista touhua varmasti 99,9% kaikista suomalaisista perheistä.
Hyviä havaintoja ja varmaan joillain voikin olla takataskussa enemmän, mahdollisesti perintöä, takametsää tai hyviä sijoituksia. Koskaanhan ei tiedä, mutta kuten sanoit, suurimmaksi osaksi me ollaan varmaan tavallisia pulliaisia, jotka pyörittelee näitä samoja asioita ja kitkuttelee. :) Siksi näistä jutuista onkin kiva kirjoittaa. Iloista syksyn alkua!
Ekan kanssa olin kotona 1,5 vuotta ja tokan kanssa pari vuotta. Sain kotihoidontukea sen, mitä nyt Helsingissä saa, ja mies maksoi enemmän kuluja, mutta silti jouduin käyttämään säästöjä kun en halunnut tinkiä ihan kaikesta. Onneksi oli mistä ottaa, kun olin kuitenkin ollut monta vuotta töissä. Lisäksi en käynyt juuri juhlimassa tai matkoilla, kun pienten lasten kanssa nyt vain ei huvittanut lähteä. Nyt jälkikäteen en muista, että tulojen vähyys olisi juuri mitään rajoittanut. Sen sijaan oli mukavaa jäädä kylminä talviaamuina lasten kanssa kotiin. Ainoa negatiivinen juttu oli se, että kotonaolo ei kyllä ollut uralle hyväksi, vaan se jämähti tavallaan paikalleen. (Ehkä syitä oli muitakin, mutta se ei yhtään auta, että aina täytyy olla hakemassa lapsia :-).
Hyviä ajatuksia. Juu, tässä postauksessa en ottanut yhtään kantaa urasuunnitelmiin tai niissä etenemiseen. Varmasti on niin, että osalla myös halu päästä mahdollisimman nopeasti takaisin töihin, ettei ura jää junnamaan. Varsinkin jos on kiinnostava työ ja halu edetä. Sekin on hieno tilanne. :) Siinä onkin hyvä kysymys, miten yhdistää työn ja perhe-elämän mahdollisimman smoothilla tavalla. Itelläni ei ole takana suuria säästöjä, kun vasta aika nuori olen, enkä työelämässä niin kauaa ole ollut täysipäiväisesti. Mutta kyllähän tätä pärjäilee. :D Mukavaa syksyä teidän pesueelle. <3
Ajankohtaista pohdintaa just mulle!! Pähkäilen just yötäpäivää mitä mä teen. Lapsi on nyt 7kk. Aika käy vähiin… pitäs tietää mitä tekee.
En oikeasti haluis vielä töihin palata..haluisin tehdä vaan etähommia. Mutta mä en vaan tuu millään kelan tuella toimeen. On aivan liikaa velkaa ja kaikkee maksettavana :( jos ei ois mitään laskuja ja velkaa niin kyllä sitä muutamalla satasella elelis.
Vaikeeta on. Sydän sanoo että oman pikkumurun kaa kotona mutta rahapussi sanoo et töihin siitä.
Niin, kyllä on heitäkin, joilla talous ”pakottaa” palaamaan töihin. Sellaisissa tilanteissa vois ehkä miettiä jotain osittaista työaikaa, jos kuitenkin haluaa nauttia vielä lapsen kanssa ajasta kotona. En tiedä, mutta siinä voisi olla yksi mahdollisuus sinulle. :) Kuuntele itseäs ja lopulta ole sinut oman päätöksen kanssa. Kyllä sinä tiedät. <3
Ei kuulosta lainkaan tylsältä elämältä ja kiva oli lukea sun ajatuksia. Itsekin luin tuon Sinkkosen tekstin ja se oli kyllä hyvä!
Meillähän on jo valmiina ajatus että kotona jatkan äippäloman ja vanhempainvapaan jälkeen. Mullakin on muita töitä joita voin pienissä määrin tehdä kuitenkin, niin vähän helpottaa pieneneviä tuloja 😊
Noh, mutta siihen on tovi vielä aikaa, äippäloma alkaa kuukauden päästä 😍
Ihanaa äippälomaa sulle, pian se alkaa. Ota ilo irti. 🙂
Ihan hyvä myös, että olette tätä aihetta jo hieman ainakin etukäteen ajatelleet. Vähän hahmottunut se, mitä äitiysloman jälkeen mahdollisesti. Kiva kuulla, että oli mielenkiintoinen aihe. Taidan kirjoitella tästä lisää. Hyvää odotusajan loppua, kohta odotus palkitaan. <3
Olisi kiinnostavaa kuulla, miten olette jakaneet menot miehen kanssa? Mitä sinä maksat ja mitä hän?
Nimim. raskaana ja samat asiat mietityttävät :)
Varmasti tästä aiheesta jatkan, koska kiinnostusta on. Lähtökohtaisesti meillä on kuitenkin jokseenkin yhteiset tulot, joista ensin maksetaan pakolliset, sitten säästetään, ja lopuksi katsotaan saako jotain extraa vai ei. :) Mut juu, kirjoittelen lisää. :)
Kiitos tästä postauksesta Hilla, tosi hyvä ja ajankohtainen aihe myös itsellenikin. Toisin kuin monet muut kommentoijat en ole ehtinyt säästää sukan varteen näitä päiviä varten. Vauva tuli meille nimittäin iloisena yllätyksenä. Ja vaikka olenkin jo kolmenkympin toisella puolen ja tehnyt töitä melkein kymmenen vuotta takasi uravalintani sen ettei kauheasti ole säästettävää jäänyt asunnon ym. laskujen maksamisen jälkeen.
Nyt meidän herkän puoleinen vauveli on puolen vuoden ikäinen ja kohta itsellänikin alkaa tuolla kodinhoidontuella tuettu kotiaika. En halua laittaa vauvaa hoitoon vielä vuoteen, joten tiukempaa rahan kanssa kyllä tulee olemaan. Mutta on se ollut jo nyt näin vanhempainvapaallakin tiukempaa kuin silloin kun olin töissä. Työnantajani ei nimittäin maksanut minulle yhtään palkkaa äitiysloman alkuun, kuten yleensä on tapana vaan ”pääsin” heti kelan tuille. Nyt olemmekin mieheni kanssa miettineet, että olisiko hyvä ratkaisu myydä tämä oma asunto ja muuttaa vuokralle joksikin aikaa ja näin saada myös elämiseen enemmän rahaa. Ja samalla miettiä, että missä ja miten haluamme tulevaisuudessa asua. Tiedän, että vähälläkin tulee toimeen ja monessa asiassa pystyy säästämään, kuten ruoassa. Mutta näin allergiaperheessä ruoka maksaa aina enemmän, kun ei voi ostaa sitä edullisinta kaurapuuroa vaan senkin pitää olla hirssiä. En silti valita, nämä asiat ovat vain todellisuutta :). On nimittäin ollut ihanaa olla kotona pienen kanssa tietäen, että voi antaa toisen kasvaa ja kehittyä rauhassa täällä vielä hetken ennen kuin päiväkoti kutsuu.
Ihana iloinen yllätys joka tapauksessa, vaikkei yllätys mahdollistanutkaan säästämistä. Mutta ”lohdutuksen” sananen, en minäkään/mekään liiaksi ehtinyt ennakkoon säästää. Enkä toisaalta sitä tavoitellutkaan, ajattelin että kyllä me selvitää, vaikka sitten vähän tiukemmin elettäiskin. :) Jos suuria säästöjä olis halunnut, niin sitten vauva-ajatuksia olisi saanut lykätä. Me ei haluttu.
Mukavaa syksyä teillekin, miten pitkään päätät kotona sitten hoitovapaalla ollakaan. Kiva kuitenkin aina muistaa, että on meitä monia mammoja täysin samassa tilanteessa. Kyllä on paljon asioita, mistä voi nauttia ilman rahaakin. Mutta eihän elämä ilman rahaakaan onnistu, sekin on fakta. Tasapainoilua. Kiitos kivasta kommentista sulle! <3
Monista pankeista saa myös lyhennysvapaata vaikka vuodeksi. Kun maksaa vuoden pelkkää korkoa niin jää vähän elämiseenkin rahaa. :) meidän pankista oikein itse ehdotettiin sitä kyn olin raskaana.
Ihanaa äippälomaa sulle, pian se alkaa. Ota ilo irti. :)
Ihan hyvä myös, että olette tätä aihetta jo hieman ainakin etukäteen ajatelleet. Vähän hahmottunut se, mitä äitiysloman jälkeen mahdollisesti. Kiva kuulla, että oli mielenkiintoinen aihe. Taidan kirjoitella tästä lisää. Hyvää odotusajan loppua, kohta odotus palkitaan. <3
Mulla on viikko töitä jäljellä ennen ”vapaita” (pidän siis vähän lomia ja muita vapaita alta pois) ja niiden jälkeen alkavaa virallista äityislomaa, laskettuunaikaan on alle 2kk. Lapsi on meidän esikoinen joten vaikea sanoa mitä todellisuudessa ajattelen aiheesta esim ensi kesänä :D
Mutta en kuitenkaan pidä itseäni kotiäitinä, viihdyn työelämässä todella hyvin, mutten myöskään halua missään nimessä laittaa lastani päivähoitoon alle vuoden vanhana. Tällä hetkellä ajatus on, että vauva menee päivähoitoon about 1v 2kk vanhana :)
Äityislomani tulee loppumaan ensi vuoden elokuun alkupuolella, josta aion jäädä ”lomalle” eli pidän kaikki palkalliset vapaani töistä siinä kohtaa, jonka jälkeen jään hoitovapaalle ehkä pariksi kuukaudeksi kunnes mies jää kotiin pitämään loput isyyslomansa. Ollaan ihan ”perusduunareita”, mutta onneks mulla on hoitovapaalla mahdollisuus toisinaan tehdä keikkatöitä. Ja miehen vuorotyön yksi positiivinen puoli on, että näillä näkymin lapsen hoitoaika viikossa jäisi alle 25h, loput ajasta saa olla isän kanssa kotona kun minä olen töissä.
Mua yleisesti tässä aiheessa ärsyttää muiden valintojen arvostelu ja kritisointi, jokainen varmasti tekee parhaan ratkaisun oman perheensä kannalta oman elämäntilanteen mukaan :)
Tämä oli kyllä superhyvä kirjoitus, kiitos siitä! Se on kyllä jännä miten omatkin ajatukset voi muuttua niin paljon äitiyden myötä. Ennen vauvaa ajattelin, etten todellakaan jaksa olla kotona pitkään ja haluan ehdottomasti palata töihin täysipäiväisesti heti 9 kk äitiysloman jälkeen. Ajattelin myös, että on kiva tehdä töitä myös sen äitiysloman aikana. Olen ammattivalmentaja, joten tuntitöiden tekeminen onnistuu vanhempainvapaallakin.
No nyt kun vauva syntyi ja on ehtinyt ”rauhoittumaan” kotiin, nautinkin kotiäitiydestä ja kotona olemisesta niin paljon! Pyörrän kaikki aikaisemmat ajatukseni lapsen syntymän myötä. Päivät menevät vauhdilla ohi ja vauva kasvaa silmissä. Todellakin voin sanoa, että vauva-aika menee nopeasti ohi ja haluan nauttia siitä mahdollisimman paljon. Toki töissä käyminen on kivaa vaihtelua kotona olemiselle, mutten voinut uskoa sitä miten kivaa kotona on oikeasti olla. Luulin, että olisin supertylsistynyt muutamassa kuukaudessa, mutta toisin kävi. Olen alkanut pohtimaan, etten halua palata töihin niin kuin alunperin suunnittelin. En siis ihmettele niitä äitejä, jotka haluavat jäädä hoitovapaalle. Uskon, että jokainen tietää parhaaksi miten tekee. Itse pohdin sitä, etten halua myöhemmin katua, että menin liian aikaisin takaisin töihin. Ehkä olen vihdoin ymmärtänyt, ettei työ ole todellakaan kaikki kaikessa ja elämässä on ilman sitäkin paljon sisältöä. Perhe ja oma lapsi on ne tärkeimmät, ei raha tai oma ura. Sitä ehtii luomaan kyllä myöhemminkin.
Meidän lapsi on nyt 1v 1kk ja aloitin juuri osa-aikaisen työn. Työskentelen parina iltana viikossa, mutta päivät olen vielä kotona lapsen kanssa. Olen tilanteeseen tosi tyytyväinen, koska saan tienattua juuri sen verran, että tullaan hyvin toimeen. Päälle tonnin kuukausipalkan lisäksi saan toki kotihoidontuen ja onneksi miehellä on ihan hyvät tulot. Ilman mun osa-aikaista työtä tekisi tiukkaa, koska asuminen Helsingissä on kallista. Ollaan pyritty elämään säästeliäästi mutta asiaa vaikeuttaa se että ostettiin just oma asunto, jota ollaan hiukan rempattu. Sisustamiseenkin on kulunut yllättävän paljon, vaikka mitään suurempaa ei olla ostettu. Onneksi rahaa on ihan hyvin säästössä pahan päivän varalle 😊 Kaiken kaikkiaan oon kiitollinen että saan olla vielä kotona päivät lapsen kansda 😊 Mutta oon kyllä huomannut että Helsingissä (kantakaupungissa) ei paljoakaan yli 1v. lapsia näy puistossa päivisin… joten taitaa suurin osa mennä vuoden hujakoilla päivähoitoon.
Hei. Meillä lapsen tekemiseen jo itsessään meni reilusti yli 10 000euroa. Tänä aikana myös säästin ihan kaiken rahan mitä pystyin, jotta pystyisin olemaan kotona toivotun lapseni kanssa, mikäli sellainen meille suotaisi. Olin onnekas, saimme lapsen, olin kotona reilusti yli kaksi vuotta. Sen ajan kulut olivat kyllä huimat. Veikkaisin, että reilut 15 000euroa meni säästöistä vähintäänkin. Mieheni kanssa kaikki kulut jaettiin edelleen puoliksi. Mutta siis tässä perspekstiiviä lähinnä siihen, että itselle ainakin se ainoa keino perheen hankkimiseksi on ollut säästäminen. EI mikään muu.
Pointsit rohkeasta valinnasta. Itselläniki sama tilanne (no miehellä menee täys palkasta vielä 1/3osa ulosottoon) jos asuisimme eriasunnoissa olisi tulot enemmän, käytäntö huono sekä isä ei olisi arjessa niin mukana. Meillä on aika selkeä jako mies maksaa vuokran. Isommat hankinnat sovitaan yhdessä ja verrataan hinnat. Kirpparilta on oikeastaan omat kaikki vaatteet ja lapsenkin. Pieni summa sama jonka sain yksin ennen itselleni ja laskut maksoi kela ja vuokran jne. Valinta tämäkin. Sopeutumista. Ja hyvin on pärjätty. Isompia ostoksia on ollut paljonkin tässä kuussa (rintapumppu uudet kengät miehelle jne) mutta sitten on nipistetty muussa. Ei paskempi elämä lopulta.
Minä edustan sitten taas vähän erilaisia valintoja kuin täällä suurin osa. Itse menin töihin lapsen ollessa 8 kk, isä oli kaksi kuukautta kotona ja isovanhemmat auttoivat vuorotellen hetken niin, että lapsemme meni tarhaan 11 kk iässä. Meillä oli kivaa kotona ja nautin ”hitaista” aamuista, mutta osa minusta voi jotenkin huonosti kotona. Rakastan olla äiti, mutta koko ajan kotona olevana äitinä en ollut kovin onnellinen. Koen, että äidin hyvinvointi on myös lapsen hyvinvointia emmekä ole kertaakaan katuneet meidän perheen valintaa. Toki ratkaisu tehtiin myös sen pohjalta, että lapsemme on varsin tyytyväinen ja sopeutuvainen. Meillä molemmilla vanhemmilla on joustava työaika, joten tarhapäivät eivät tule liian pitkiksi. Lisäksi isovanhemmat auttavat edelleen niin, että lapsi on joka viikko 3-4 päivää tarhassa ja hakevat välillä myös lasta, jos töissä venyy tai on työmatkalla. Tuntuu, että päiväkotejakin välillä parjataan turhaan. Toki ryhmät voisivat olla pienempiä ja hoitajia enemmän, mutta kaikenkaikkiaan uskon suomalaisen päivähoidon olevan maailman huippuluokkaa. Parista hoitajasta on tullut myös todella tärkeitä lapsellemme ja hän innosta kiljuen menee tarhaan ja hoitajien tuttuun syliin. En myöskään koe jääväni juurikaan paitsi mistään, edelleen nään kasvua ja kehitystä joka päivä ja viikonloput ovat ihan parasta aikaan! Toki joskus omatunto kolkuttaa näistäkin valinnoista, vaikkakin ihan turhaan. Ympäristö ja toiset äidit vaan jotenkin luo edelleen painetta kotiäitiyyteen, vaikka minusta tuntuu, että äitiporukastamme meidän perhe on yksi vakaimmista ja onnellisimmista… Toivoisin, että vuosien saatossa ihmiset huomaisivat, että myöskään lapsen hoito ei ole niin mustavalkoista. Varsinkin naisvoittoisilla aloilla on vaikea ymmärtää sitä, että joillain työpaikoilla on mahdotonta sopia lyhennetystä työviikosta tai muista hoitojärjestelyistä. Perhe on minulle kaikkein tärkein, mutta pakko myöntää, että myös työ on tärkeää. Sekin tekee minut onnelliseksi. Ja toisaalta minusta tuntuu, että laatu on korvannut määrän nyt lapsen kanssa ollessa. Meillä on sitä kuuluisaa iloa ja hassuttelua, jopa enemmän kuin silloin kun olin itse koko ajan kotona.
Moi
Meidän perheessä lapsen tuloa odotettiin pitkään ja teko maksoi 20 000€. Siinä odotellessa kerettiin vaihtaa asuntoa ja miettiä miten sen mahdollisen lapsen kanssa arkea ja elämää vietetään. Ollaan oltu molemmat samoilla linjoilla mieheni kanssa. Asuntolainaa on otettu niin, että nyt on mahdollista olla hoitovapaalla ja laittaa lapsi hoitoon, kun täyttää 3v. Meillä rahat on nyt yhteistä ja lapsettomuusasioiden ja yhteisen taipaleen myötä on pidetty yhtä ja siinä sivussa myös rahan suhteen yhdistetään voimamme. Ja kun jossain vaiheessa osat vaihtuvat, mies jää kotiin, niin silloin minä maksan menot. Yhdessä on mietitty, että matkustellaan ja tehdään hankintoja sitten, kun ollaan taas molemmat töissä. Pari vuotta ei tunnu pitkälle ajalle elää hieman erilaista elämää. Matkustella kerkeää.
Toki se vaikuttaa kotona olemiseen, että meillä on perinteinen miehen ja naisen palkkaero, joten se jo ajaa siihen, että äiti on lapsen kanssa suurimman osan hoitovapaasta kotona. Toisaalta omista itsekkäistä syistä myöskin, haluan kovasti olla lapsen kanssa kotona. Tämä sopii miehelleni ja asioista on keskusteltu.
Se mikä hämmästyttää on lähipiirin tarve tuputtaa omia näkemyksiään, miten vapaat pitäisi jakaa. Monen ystävän miehet ovat ollaan esikoisen kanssa kotona ja sitä kovasti hehkutetaan. Mutta kun toinen lapsi on astunut kuvioon, ei yksikään isistä ole ollut kotona.
Parasta olisi, kun ihmiset ymmärtäisivät, että jokainen teke tyylillään ja jokainen kaipaa tukea, ei arvostelua valinnoissaan.
On jollain kyllä hyvä mies kun maksaa kaiken, ei meidän perheessä. Minä maksan pienistä kodinhoidontuestani kaikki ruuat, lasten vaatteet ja lelut yms. kotiin tarvittavat asiat. OLenkin miettinyt, että tein väärän valinnan ja vaikka lapset ovat pieniä niin eroa olen alkanut miettiä.
Meillä on miehen kanssa yhteinen tili. Luulin että lähes kaikilla on, mutta näitä kommentyeja lukiessa käy ainakin ilmi, ettei kovin yleistä :D Meillä on melko pienet tulot, yhteensä noin 2000e kuussa. Helpointa on, kun kaikki rahat tulee samalle tilille, niin näkee koko ajan rahan määrän reaaliajassa ja lasten hankinnat tulee yhteisestä pussista. Muutenkin kun naimisissa ollaan, niin kaikkihan on yhteistä. Hyvä yhteisymmärrys on myös meillä omista hankinnoista, niitäkin saa tehdä.
Kiitos kommentista! Ja juu, joskus se oma toimintamalli voi tuntua niin luontevalta, että ajattelee muidenkin tekevän samalla tavalla. Hehe! Kuulostaa hyvältä ja toimivalta teidän tapa. Itse olen tottunut taas toisenlaiseen ja se tuntuu helpommalta. Näin me ollaan erilaisia, mutta pääasia, että jokainen löytää itselle hyvän tavan toimia. :) Iloista kevättä teidän perheelle.