Onnellisuuteen on oikotie, sanoisin. Onnellisuuteen oikotie on siinä, että osaa nähdä oman elämän rikkaudet, eikä haikaile kaiken aikaa jotain enemmän. Onnellisuus on loppujen lopuksi pieniä asioita.
Omaan onnellisuuden kokemukseeni on ollut positiivista vaikutusta menneellä vuodella ja äitiyslomalla. Vaikka äitiysloma onkin omalla tavalla vauvan hoidon osalta kiireistä aikaa, on mennyt vuosi antanut minulle mahdollisuuden myös pysähtyä ja miettiä mitä minä haluan.
Omille ajatuksille on ollut aikaa, olen vaunulenkeillä pyöritellyt ajatuksia mielessäni ja miettinyt, mikä elämässäni on hyvää juuri nyt.
Olen saanut kokea menneen vuoden aikana äidiksi tulon, olen kokenut onnistuneeni siinä ja saanut siitä ihan älyttömästi voimaa ja onnellisuutta. Sekin on osa onnellisuuden kokemusta.
Työ on iso osa elämää. Vietämmehän työn parissa kolmasosan jokaisesta vuorokaudesta. Äitiyslomalla olen ehtinyt tehdä pohdintaa sen suhteen, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Missä minä olen hyvä, mitkä ovat vahvuuksiani ja millaisissa tehtävissä viihdyn työrintamalla ja saan energiaa päiviini sitä kautta. Olen saanut kokeilla myös yrittäjyyttä oman toiminimen kautta nyt äitiysloman aikana ja sekin on lisännyt jollain tavalla onnellisuutta. Olen yrittäjähenkinen ihminen, siksi on ollut todella hienoa huomata, että oman yrityksen pyörittäminenkin voisi olla joskus myöhemmin tulevaisuudessa mahdollista. Ei sitäkään vaihtoehtoa tarvitse sulkea pois.
Olen onnellinen siksikin, että minulla on rakastava mies rinnalla kulkemassa elämää kanssani. Parisuhde on iso osa onnellisuuttani. Vauvavuosi ei ole ollut kaikista helpoin vuosi, mutta se on kasvattanut meitä ja yhdistänyt entisestään. Niin klisee kuin asia onkin, mutta pienet hasteet kasvattaa. Kyllä se on ihana olo mennä nukkumaan yhdessä ja katsoa omaa nukkuvaa lasta. Vaikka muu päivä olisi ollut hullunmyllyä tai arkista perä pitkällä kiitämistä, niin siinä hetkessä minä pysähdyn.
Onnellisuus on pieniä asioita. Viihdyn luonnossa, saan hyvää oloa liikunnasta ja yritän avata silmiäni ihan perusasioiden äärelläkin. Lämmin sauna, kuuma kuppi teetä, ystävän tapaaminen tai rauhallinen hetki kirja kädessä. Onnellisuuden hetkiä ovat kaikki edellä mainitut minulle.
Miksi olen onnellinen? Olen onnellinen siksi, että olen tyytyväinen omaan elämääni sellaisena kuin se on, mutta tuntien silti, että minulla on mahdollisuus tehdä omilla valinnoilla muutoksia, jos niin haluan. Onnellisuus on itseensä uskomista, tasapainoa ja arkista hyvää oloa.
Ainahan voisi olla enemmän, paremmin, toisella tavalla tai mitä vaan. Sille tielle ei kuitenkaan kannata lähteä, koska se tie ei lopu koskaan. Aina joku osaa paremmin, aina jollain on enemmän, aina joku keksii sinua ennen, aina jonkun elämä näyttää ulospäin paremmalta ja niin edelleen.
Onnellisuus on sitä, että avaa silmänsä oman elämän kauneudelle ja nauttii matkasta ylä- sekä alamäkineen.
Onnellista viikkoa!
-Hilla
IHANA postaus! 💛💛
IHANA kun pidit ja herätti ajatuksia. <3
Kiitos ihanasta tekstistä!<3. Syksyn tullen nämä asiat itsellä usein unohtuu.. Taidanpa lukea uudelleen ja tsempata itseäni positiiviseen ajatteluun myös näinä harmaina päivinä.. Täällä just vauvavuosi koettelee suhdetta kovalla kädellä…😑 pitäisi löytää voimia myös parisuhteen hoitamiseen ja jaksaa olla kiinnostunut, miten meillä yhdessä menee.. Niin helposti vaan puhuu, montako vaippaa vauva on kastellut, onko nukkunut jne, ja sitte jää omat fiilikset kertomatta ja puhumatta ja sitten ne kasvaa niin isoksi, että tuntuu, niinku viikon loman tarttis, että ne ehtisi kaikki purkaa ja puhua… Silti väsymyksen ja uuden rankankin vaiheen läpi ja yli tahtoo rakastaa toista ja uskoa, että jossain vaiheessa helpottaa.. Eipä sitä osannut kuvitella, mitä haasteita tulee vauvan myötä. Vaikkakin tämä on hirvittävän opettavaista ja onnellista arkea!❤️ Kiitos tästä postauksesta! Jotenki aukeni silmät, että oikeasti, katso niitä asioita, mitkä on hyvin. Elämä on mielettömän kaunista, kunhan haluat nähdä sen! Tästä kirjoitin silloin joskus muulloinkin tänne kommentoidessa, mutta taas joudun sitä itselleni muistuttaa… Mukavaa päivää ja onnellista arkea! ❤️❤️
Eipä kestä Iina, ihana kun herätti ajatuksia. :) Vauvavuosi on aika ajoin vähän koetteleva, tai ainakin kasvattava. Juurikin tuo puhuminen voi joskus kiireessä unohtua ja sitten sitä jemmaa huonompiakin fiiliksiä pidempään. Ja sehän ei niille tee kovin hyvää. Itselläni myös väsymys on vaikuttanut siihen, ettei pinna ole aina kaikista pisin. Mutta onneksi aina voi laskea kymmeneen ja yrittää puhua vaikkei aina puhututtaiskaan, huumorikin auttaa. :) Tsemppiä sinne ja ainahan on hyvä muistaa, että isommassa kuvassa kaikki on oikeastaan tosi hyvin. <3 Sinnekin mukavaa päivää ja ihania syyspäiviä. :)
Ihana postaus! Ja, hyvin samanlaisia pohdintoja olen tehnyt lähiaikoina ja juurikin aikanani vaunulenkeillä. On välillä hyvä pysähtyä ja ”listata” asioita, mikä tekee itsensä onnelliseksi!
Ihanaa ja aurinkoista syksyä teille!
Hei Kaisa. Välillä on tosiaan hyvä miettiä, mitkä ovatkaan niitä asioita, joista saa voimaa ja tulee onnelliseksi. Nehän voivat olla ihan tavallisia asioita, joiden olemassa oloa ei aina edes huomaa. Kiva kun jätit kommentin ja mukavaa loppuviikkoa teille sinne. :)
Voi tää oli tosi kauniisti kirjoitettu <3! Ja voin samaistua ajatuksiksi onnellisuudesta, hyvänmielen postaus. :)
Mukava kuulla, että pidit! Saa nähdä ketä saan seuraaviin juttuihin mukaan. :)