Ulkoilu ja retkeily ovat mielestäni parhaimpia tapoja viettää sunnuntaipäivää. Kulkea pitkin rantakallioita, metsäpolkuja ja suon reunoja. Katsella kaunista luontoa ympärillä, hengittää raikasta ilmaa ja kävellä rauhallisesti edeten muutamia kilometrejä.
Ottaa ehkä eväät mukaan ja termoksellinen kuumaa juomaa mukaan. Pysähtyä laavulle, sytyttää nuotio ja nautiskella lounas metsän keskellä. Ilmaista huvia, ja joka kerta tunnen oloni sata kertaa rikkaammaksi palatessani kotiin metsäretkeltä.
Niin tänäänkin.
Olemme asuneet nyt reilun kuukauden uudessa kodissa Kirkkonummella. Kirkkonummella sijaitsee tunnetta luontokohde Porkkalanniemi. Olimme jo muutaman kerran puhuneet, että sinne menemme joku päivä kävelylle ja vihdoin tänään oli vapaapäivä ilman muita suunnitelmia. Aamupalan jälkeen puimme lämpimät ulkoiluvaatteet ja ajoimme reilun 20 minuutin matkan meiltä meren rantaan.
Porkkalanniemi on niemi Suomenlahden kapeimmassa kohdassa. Niemi on tunnettu lintualue ja sen eteläkärjessä sijaitsee maailmallakin tunnettu lintujen tarkkailupaikka, Pampskatan. Niemessä on myös majakka, merivartioasema sekä Rönnskärin lintuasema.
Porkkalanniemi oli yksi neljästä ensimmäisestä Suomen kansallispuistoista vuonna 1938, mutta puistoa ei perustettu uudelleen enää Porkkalan palautuksen jälkeen. Neuvostoliitto vaati Porkkalanniemen ja sen läheisyydessä olevan alueen luovuttamista rauhanneuvotteluissa ja saikin Porkkalan vuokra-alueen 50 vuodeksi käyttöönsä. Alue kuitenkin palautettiin Suomelle jo vuonna 1956.
Niemen kärjessä on myös kesäisin suosittu uimapaikka, jonne tämän päivän retkemmekin suuntautui.
Merenkäynti oli kova ja piposta sai pitää kiinni. Tuuli oli jo tähän aikaan vuodesta purevan kylmä, mutta hyvällä varustuksella se ei pahemmin hetkauttaut. Katsoimme puhelimesta maastokarttaa ja kuljimme sen kanssa ensin metsiä pitkin etelää kohti ja saavuimme sitten rantakalliota myöden Porkkalanniemen kallioille, mistä nämä kuvatkin ovat peräisin.
Retkeily on parasta palauttavaa liikuntaa. Retkeily on mulle ja meidän perheelle tapa viettää aikaa yhdessä, mutta myös keino rentoutua. Luonnolla on kummallinen voima tehdä hyvää ja virkistää mieltä. Ainakin minulle luonnossa liikkumisella on sellainen vaikutus.
Luonnossa keskittyy lähinnä etenemiseen ja maisemien katseluun. Äänet, tuoksut ja värit herättelevät aisteja.
-Hilla
Moi Hilla! :) Aivan ihana tunnelma kuvissa! <3 Totta, retkeily on aivan upea tapa viettää yhdessä aikaa ja saada samalla kevyttä liikuntaa. Tekstiä lukiessa tulikin kova ikävä retkelle. Liikun kyllä luonnossa lähes päivittäin, mutta en ole tainnut käydä kunnon retkellä sitten kesän jälkeen! Ja siitä tuli taas mieleen, että tarvitsisin ehdottomasti lumikengät. Asutaan pohjoisessa ja metsään ei ole kyllä mitään asiaa ilman lumikenkiä tai metsäsuksia. Olen haaveillut lumikengistä jo monta talvea, mutta eipä ole tullut ostettua. Ehkäpä nyt olisi hyvä aika toteuttaa haave <3
Treenaatko muuten tällä hetkellä jonkun ohjelman mukaan vai teetkö mitä milloinkin huvittaa? Olisi myös kiva, jos joskus kirjoittelisit siitä, miten rytmität treenejä (siis jos sinulla on jonkinlainen ohjelma) tai miten talvi- ja kesäajan harjoittelusi poikkeavat toisistaan. :)
Kiitos kommentista Laura ja pahoittelut, että vastaaminen on kestänyt niin kauan. Teillä siellä Lapissa onkin jo mahtavan paljon lunta, vähän kade. Lumi tuo mukanaan myös valoa kun valkoinen lumi heijastaa. Täällä etelässä on niiiin pimeää parhaillaan. Toivottavasti saataisiin vähän lunta. Lumikenkäilyä olen ite joskus koittanut ja oli mukavaa, siinä varmasti kiva harrastus ja pääsisi helposti tekemään retkiä metsään vaikka olisi enemmänkin lunta. :)
Treenaan edelleen ilman sen suurempia tavoitteita, lähinnä silloin kun huvittaa ja ehdin. Mutta kevään mittaan olisi kiva tehdä treenistä vähän suunnitelmallisempaa. Voin kirjoittaa tuota vaikka postauksen. :) Mukavaa alkanutta vuotta!