Pikkusisko sai nimen

Meillä on takana ihana viikonloppu, joka sujahti ohi juhlavissa tunnelmissa. Vauva sai nimen, äiti ja iskä ovat onnellisia ja  isosisko sai tanssahdella juhlamekossaan – ihan pinsessana. Kun vauva saa nimen, on se sellainen sinetti syntymän jälkeen: vauvasta tulee nimekäs persoona. Nyt hänellä on kaunis nimi, Valma Astrid, joksi voimme häntä kutsua. Nimi on kantajansa näköinen. Täällä blogin puolella Pikkuässä saa kaverikseen Pikkuveen.

Etunimi tulee minun äidin puolen suvusta ja mielestämme se sointuu hyvällä tavalla isosiskon nimen kanssa ja on helppo ääntää sekä suomen- että ruotsinkielisten. Etunimi on sopivan harvinainen, mutta kuitenkin lyhyt ja yksinkertainen. Tykkään tällaisista vanhemmista nimistä.

Raskausaikana puhuttelimme masusankaria Astridiksi sen jälkeen, kun sukupuoli selvisi. Käytimme nimeä pitkään vielä syntymän jälkeenkin, joten ”työnimi” sai kunnian jäädä elämään ja käyttöön toisena nimenä. Saa nähdä milloin isosisko alkaa käyttää enemmän ensimmäistä nimeä, sillä hänelle tuo työnimi jäi vahvasti käyttöön – oikeastaan monelle muullekin.

Täytyy sanoa, että tällä toisella kertaa nimen päättäminen ei ollut ihan niin helppoa kuin isosiskon kohdalla. Isosiskon nimi vain tuli, tuntui heti hyvältä, sopi suuhun ja jäi käyttöön. Nyt toisella kerralla pyörittelimme varmasti 20 muutakin eri nimeä, jotka kauniita olivat nekin. Lopulta päätimme nimen vasta pari viikkoa ennen kastejuhlaa. Sen verran halusin kertoa ajatuksiamme näiden nimien taustalta, koska sellaisiahan useimmiten on.

Tästä kuvissa näkyvästä kastemekosta on kerrottava sen verran, että se on ollut käytössä isoveljelläni vuonna -88 ja sen jälkeen meillä kaikilla lapsilla sekä serkuillamme isäni puolelta. Mummoni eli nykyinen isomummo ja kirjaillut kaikkien lasten koko nimet mekon helmaan. Mekko on ollut käytössä ensimmäisen kerran siis 31 vuotta sitten, joten tunnearvoa alkaa olla. Erityisesti siksi, kun helmaan kirjaillaan jo seuraavan sukupolven nimiä.

Lopuksi haluan antaa suosituksen Kirkkonummen keskustassa toimivalle Rosta-kahvilalle, josta tilasimme juhliin kakut. Saimme erinomaista palvelua, suunnittelin kakut yhdessä kondiittorin kanssa, kakut olivat kauniit ja maistuvat. Kakkujen sisällä oli marjamoussea ja päällä tuorejuustokuorrutus sekä koristeena aitoja kukkia.

Tykkään itse leipomisesta ja laittamisesta, mutta oli silti niin oikea päätös ostaa kakut. Juhlien järjestämisessä on siitäkin huolimatta paljon tekemistä ja muistettavaa samalla kun hoitaa ja pitää huolta vauvasta ja isosiskosta. Oli ihana antaa kakkujen valmistus osaaviin käsiin ja maksaa siitä palvelusta paikkakunnan yritykselle.

Vein tänään aamulla isomman päiväkotiin, vauva on parhaillaan ekoilla päiväunilla, kirjoitin tämän tekstin ja nautin vikoja rippeitä juhlien jälkeisestä fiiliksestä.

Aurinkoista ja ruskan värittämää tiistaipäivää Sinulle! <3

-Hilla

Instagramissa @hillasblog.

You may also like

4 kommenttia

  1. Voi miten kauniin nimen pikkuinen sai ❤ Onnea rakkautta koko teidän perheelle ❤

  2. Heippa! Ihana nimi Valma 🙂

    Meidänkin suvussa isän puolella kulkee kastemekko, joka on ollut ekan kerran käytössä isän vanhimman veljen ristiäisissä. Isä ja hänen veljensä on kastettu tässä mekossa, minut ja siskoni on kastettu tässä mekossa ja myös isän puolen serkut. Viime vuonna meidän Hilma -tytär kastettiin myös tuossa samaisessa mekossa. Ensimmäinen kolmannen sukupolven käyttäjä 🙂 Mekko on yli 50-v vanha ja nykyinen isomummu kirjailee edelleen nimet mekkoon! Hienoa, että on tämmöisiä suvussa kiertäneitä aarteita 🙂

    1. Heippa Laura ja ihana nimi sielläkin, Hilma. ☺️💚 Joku ehdotti tuota nimeä meille, olisi ollut Hillan ja Selman sekoitus. Hehe. ☺️

      Voi mikä aarre teidänkin suvussa kulkee. Yli 50-vuotiaalla kastemekolla on kyllä pitkät perinteet, isomummo on ylpeänä saanut kirjailla tuoreimman nimen mekon helmaan.😍

      Kaunista sunnuntaita teidän perheelle. 😊🍁🍂 /Hilla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *