Juoksun aloitus synnytyksen jälkeen. Miten päästä alkuun? Millaisia kokemuksia minulla on? Ja mitä tulee ottaa huomioon? Jaan vinkkini, joita olen oman kokemukseni kautta saanut. Haluan kuitenkin muistuttaa, että me kaikki olemme erilaisia ja se mikä toimii toisella, ei välttämättä ole sama toiselle. Synnytykset ovat erilaisia ja niistä palautuminen erilaista. Hyvin paljon vaikuttaa myös se, millaisessa kunnossa olit ennen raskautta sekä onko aikaisempaa juoksutaustaa vai ei. Tämän tekstin kirjoitan oman kokemuksen pohjalta, juoksun harrastajana sekä lukemani tiedon perusteella. :)

Sain seuraavan kommentin blogiini parisen viikkoa sitten ja nyt ajattelin kirjoittaa aiheesta.

Hei! Haluaisitko kirjoittaa paluusta treenien pariin synnytyksen jälkeen? Katselin instagramista, että olet jo juoksun pariinkin ehtinyt ja itseä mietityttää paluu treeneihin, varsinkin juoksuun kun tehokkaasti minut on saatu peloteltua kohdun laskeumilla sun muilla, hehe 🙂 Että mitä ja miten tässä pitäisi tehdä, kentien jotain syvien vatsalihasten aktivointia…? Jaa siis ihmeessä tietosi 🙂

Kiitos kommentin jättäneelle. Mielelläni jaan tästä aiheesta tietoni ja kerron omat kokemukseni.

tavoitteiden-asettaminen1

Raskausaika sujui kohdallani hyvin ja koin olevani fyysisesti hyvässä kunnossa ihan viimeisille raskausviikoille asti. Vain väsymys aika ajoin vaivasi. Kuntosalilla kävin raskausviikolle 20, sen jälkeen monet liikkeet alkoivat tuntua huonoilta ja päätin jättää salikäynnit sikseen. Kovat ponnistukset eivät tuntuneet enää hyviltä. Juoksulenkkejä tein raskausviikolle 27, mutta viimeinen kunnollinen juoksutreeni oli varmaankin viikolla 19, sen jälkeen juoksu oli enemmänkin hölköttelyä. Kävelylenkkejä ja kotijumppia tein aivan raskauden loppuun saakka. Ne toivat päiviini paljon energiaa loppuvaiheessa. Peruskunto pysyi siis mukavasti yllä loppuraskauden aikana kävelemällä ja lihaskuntoa tekemällä.

Synnytin lokakuun lopussa ja nyt elämme tammikuun loppupuolta. Synnytyksestä on kulunut siis 3 kuukautta. Kroppani on palautunut synnytyksestä silminnähden hyvin, mutta edelleen vatsan alue tuntuu hieman erilaiselta kuin ennen ja toki kunto on huonompi kuin ennen raskautta. Maha kyllä lähti nopeasti, mutta lihasten vahvistuminen vaatii oman aikansa. Ensimmäinen ohjeeni onkin maltti! Ota rauhassa, nauti ensimmäisistä viikoista vauvan kanssa kotona. Ehdit kyllä liikkumaan kun sen aika on.

vatsalihasten erkaantuma

Synnytys oli minulle aikamoinen pikamaraton. Nopea mutta rankka. Vietimme vauvan kanssa ensimmäiset neljä viikkoa aikalailla kotona. Päivän aikana vauvan hoitaminen oli ihan riittävä ”urheilusuoritus”. Varsinkin alkuvaiheessa kun unirytmi oli mitä oli ja alakertani oli saanut kokea kovia synnytyksessä. Kävelin muutaman kerran kauppaan ja haukkaamaan raitista ilmaa ulkona, mutta muuten leikkaushaavan kanssa oli otettava rauhassa. Varsinkin iltaisin särky oli kovaa, kun oli ollut jalkeilla koko päivän. Minulle sanottiinkin sairaalassa, ettei alkuun ole mikään kiire liikkumaan, vaikka liikunta voi joiden kohdalla jopa helpottaa kipua. Minulla niin ei ollut, joten otin mieluummin rauhassa ja makoilin vauvan kanssa kotona. Paino kuitenkin tippui niidenkin viikkojen aikana ja turvotus laski.

Aika pian synnytyksen jälkeen aloin vahvistaa lantionpohjan lihaksia ja syviä vatsalihaksia. Kirjoitin aiheesta enemmän täällä: Miten treenaan vatsalihaksia synnytyksen jälkeen? Lantionpohjan lihakset ovat tärkeimmät lihakset saada aluksi kuntoon. Ne ovat venyneet synnytyksessä äärimmilleen ja olleen viimeiset kuukaudet venytyksessä. Synnytyksen jälkeen niitä on hyvä alkaa aktivoida, näin minua ohjeistettiin jo synnytyssairaalassa kätilön toimesta. Edellä mainitun linkin takaa paremmat ohjeet.

Viiden viikon jälkeen alkoi tuntua siltä, että käveleminen oli normaalia eikä mikään sattunut. Lähdin liikkumaan ulkoilemalla vaunujen kanssa. Tein aluksi puolen tunnin lenkkejä ja keskityin pitämään vatsalihakseni aktiivisina ja ryhdin hyvänä. Kun kävely jälleen tuntui hyvältä lisäsin lenkkien pituuksia ja vauhtia. Vaunulenkit ovat oiva tapa päästä taas uudelleen liikunnan pariin ja siitä myöhemmin siirtyä juoksuun vähitellen.