Juhannuskoti

Juhannuskoti on siivottu ja lapsella alkoi kesäloma päiväkodista. Pikkuässä jäi tänään päiväkodista viiden viikon kesälomalle, jota juhlittiin heti kotiin tullessa lomajäätelöllä. Danielillakin alkoi kolmen päivän juhannusloma, joten nyt on kerrassaan leppoinen olotila.

Napsaisin juhannuksen kunniaksi muutaman pioninkin puutarhan pionipuskasta. Näyttävät jollain tavalla vielä isommille ja kauniimmille tuolla tavalla leikkokukkina sisällä maljakossa.

Siskoni kävivät meillä kylässä tällä viikolla ja toivat minulle tuon ihanan toisen kukkakimpun, joka näkyy tässä ylemmässä kuvassa. Kotona on nyt ainakin riittävästi kukkia, vaikka juhannukseen kuuluu myös kaikki villinä luonnossa kukkivat kukat. Eikös perinteinen juhannustaika olekin kerätä seitsemän kedonkukkaa tyynyn alle ja unissa voi sitten nähdä tulevan puolison…

Makuuhuoneessa sivuvaunupinnasänky on odottanut kuukauden verran tulijaansa. Ensi viikolle ajoittuva vauvan laskettu aika alkaa tuntua siltä, että h-hetki on lähellä. Toisaalta jollain tavalla suojelen innostuvaa luonnettani ja yritän hillitä itseäni ajatuksella, että raskaus voi mennä sinne 42 viikollekin. Ettei odottavan aika tuntuisi niin pitkältä.

Mutta joku sisimmässäni silti sanoo, ettei tämä toinen raskaus mene ihan niin paljon yli, sillä harjoitussupistuksia on ollut viimeisien parin päivän aikana ja viime raskaudessa en tuntenut yhden ainoaa sellaista. Myös liitoskipuja on ollut tällä viikolla ja eilen illalla pakarat olivat tulessa. Lantiossa siis tapahtuu asioita, ja vatsa alkaa olla iso. Tällä viikolla on siis hiukan jo tapahtunut.

Oma olo on silti vielä olosuhteisiin nähden oikein mainio. Tänään siivosin koko kodin juhannuskuntoon ja sain siihen kulutettua kaksi tuntia aikaa. Kulutettua sitä odottavan aikaa… Pikkuässä oli tänään päiväkodissa vielä neljä tuntia ennen kesäloman alkua. Aamulla pohdiskelin, mihin tuon ajan käyttäisin ja lopulta päädyin heiluttamaan moppia. Mutta kyllä se vaan kannatti, nyt on siistiä.

En muista, milloin viimeksi olisin viettänyt juhannusta kotona. Olen siinä mielessä perinteinen suomalainen, että kesällä ja etenkin juhannuksena kuvioihin on yleensä kuulunut kesämökki, saunan lämmitys ja järvimaisema. Isäni sukumökki sijaitsee Itä-Suomessa Lappeenrannan lähellä, kun taas Danielin vanhempien mökki Pietarsaaressa merenrannalla. Molemmille mökeille on sen verran pitkälti matkaa, että näimme paremmaksi vaihtoehdoksi jäädä kotiin näin lähellä laskettua aikaa.

Miten ajattelimme juhannusta sitten kotosalla viettää? No jääkaapista löytyy grillattavaa, uusia perunoita ja yksi lohi savustimeen. Pakastimessa on jäätelöä, jonka seuraksi leivon huomenna jotain herkkua raparperista. Jos säät suosivat, niin lähdemme huomenna merelle veneilemään tai uimarannalle polskuttelemaan. Jos Pikkuässältä kysytään, niin uiminen kuuluu juhannukseen. Danielin vanhemmat tulevat meille myös juhannusta viettämään, on sitten hoitajat tarvittaessa lähellä. Muutoin meillä ei ole sen ihmeempiä suunnitelmia.

Näin viimeisillään raskaana päivän olotilat vähän vaihtelevat ja sekin vaikuttaa jaksamiseen, miten hyvin yöllä saa nukutuksi. Mutta jos olo pysyy reippaana, niin eiköhän mun juhannukseen kuulu jotain liikuntaakin; kävelylenkki metsäpoluilla tai kuminauhan kanssa jumppaa omalla pihalla.

Otin viime viikolla hetken jemmassa olleen askelmittarin taas käyttöön, koska on mielenkiintoista nähdä, saanko vielä päivässä 10 000 askelta kasaan. Aika monena päivänä olen tuon määrän saanut täyteen. Yllätyin jopa, miten helposti se tuleekaan, jos hiukan näkee vaivaa ja puuhailee päivän aikana. Varsinkin lapsen kanssa touhuillessa ja ulkoillessa hyvä osa askelista tulee jo sillä tavalla kerättyä.

Tuleva isosiskokin alkaa olla jo aika odottavaisissa tunnelmissa täällä ja kyselee päivittäin, milloin vauva syntyy. Hänellä mielessä pyörii paljon ajatuksia, eikä ihme. Onhan hänenkin elämä pian mullistumassa. Luin juuri eilen ihanan Lauran blogista kivan postauksen liittyen sisarlahjaan sekä siihen, miten valmistautua pikkusisareen:

”Mitä en kuitenkaan ilman teidän kanssanne käytyjä keskusteluja olisi tajunnut oli se, että isosisarlahjan antaa tietenkin pikkusisar, eivät vanhemmat. Monet teistä kertoivat, että esikoinen on muistellut vielä vuosienkin päästä pikkusisarelta saamaansa lahjaa.”

En ole vielä mitään sisarlahjaa valmiiksi hankkinut, mutta mielestäni tuo on ihana symbolinen juttu, jonka mekin aiomme toteuttaa. Pikkuässä on jo sen ikäinen, että ymmärtää kyllä antamisen ja saamisen iloja. Jotain, vaikka ihan pientäkin, hän tulee pikkusiskoltaan saamaan syntymän yhteydessä.

Lauran blogitekstissä oli myös toinen tärkeä asia, jonka avulla isosisarta voi pikkusisaren syntymiseen valmistaa. Nimittäin sellaisten kirjojen lukeminen, joissa käsitellään siskon tai veljen syntymää.

Vaan sitten on toinen huomio elämänmuutokseen liittyen, joka on hyvä tiedostaa jo kuukausia etukäteen. Jaan tämän kanssanne, sillä ilman ystäviemme antamaa lahjaa en olisi tullut tätä ajatelleeksi itse ja hullunkurisesti tähän annettiin ohjeet neuvolankin puolesta vasta sisaren syntymän jälkeen: ainakin meillä ehdottomasti tärkein yksittäinen asia sisaruuteen valmistautumisessa oli sisaren saamiseen liittyvän kirjan lukeminen. @homevialaura

Meillä on luettu ahkerasti Aino-kirjaa, jossa Aino saa pikkuveikan. Kirjan nimi on Aino pikkuinen tyttö. Toinen kiva Aino-kirja on Aino ja pakkasen poika. Molemmissa kirjoissa käsitellään vauva-aihetta, joka on meillä ollut viime viikkoina erittäin suosittu aihe. Lähestulkoon kaikissa leikeissäkin toistuu tällä hetkellä äiti-lapsi-vauva -teema, kertonee aiheen ajankohtaisuudesta ja pienen ihmisen mielen kiekuroista. Mutta on hieno asia, että nämä pienet ihmiset valmistautuvat asiaan ja jos heitä voi siinä jotenkin tukea, niin vaikka kirjoja lukemalla ja aiheesta puhumalla.

Näillä kuulumisilla ja kukkasilla toivotan sinullekin mukavaa ja iloista juhannusta!

Kiitos, kun saavuit jälleen kerran tänne blogiini ja viihdyit hetkisen kanssani. <3

-Hilla

You may also like

6 kommenttia

  1. Onnea synnytykseen! Itellä se syyskuussa edessä Kiva lukea sun blogia. Hyvää juhannusta!

    1. Kiitos Herkkusuu! 🙂 Ja onnellista odotusta sinnekin. Kiva kun seurailet ja käyt täällä blogissa kyläilemässä. 🙂

  2. Onpa teillä kaunis, kodikas ja siisti koti!:)
    Nuo Aino-kirjat ovat musta tosi kivoja!:) Mun kanssa luettiin niitä lapsena jo noin 25 sitten, ja tykkään niitä myös itse lasten kanssa tänäpäivänäkin töissäni päiväkodissa lukea. Aivan ihania, ajatomia!<3
    Hyvää juhannuksen jatkoa!
    Ida
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

    1. Kiitos kaunis Ida! Kyllä meidän Pikkuässä osaa kodin laittaa nopeasti mullin mallin, ettei kyllä ihan näin tip top useinkaan ole. Mutta nyt oli kiva kuvailla koti siivouspuuskan jälkeen. 🙂

      Se on totta, että Aino-kirjat ovat tosi ajattomia. Minullekin on niitä lapsena luettu ja muistan edelleenkin tarinat hyvin. Ne ovat kirjoina jääneet hyvin mieleen lapsuudesta. Jotain erityisen hyvää niissä siis on. Iloista viikon alkua sinulle. <3

  3. Onpa sulla jo laskettu aika lähellä. Jännää! 😊 Mun eka raskaus meni 2 vkoa yli, toinen lapsi syntyi laskettuna aikana ja kolmas syntyi 1,5 vkoa ennen.

    Meillä luettiin kirjaa ”Vallaton vauva valtaa vatsan”. Ei ole ihan hirveän pitkä aika, kun sitä vielä yksi lapsista pyysi iltasaduksi. Ollut siis mieluinen kirja. Vaikka meille ei enää vauvoja tulekaan. 😅

    Esikoisen kanssa juuri eilen juteltiin, että hän muistaa, millaisen lahjan sai, kun tuli 4-vuotiaana katsomaan toista pikkuveljeään sairaalaan. Eli ihan kiva muistaa niitä isompiakin lapsia. 😊

    Hyvää loppuodotusta!

    1. Niin on. Mutta tuntui siltä, että 8 kuukautta meni nopeasti, nämä vikat viikot ja päivät vain matelee masun kanssa. Ihmismieli on kummallinen, niin siitä odottavan ajasta voi tulla pitkä. 😀

      Ihana kuulla, että sielläkin luettu aiheeseen liittyviä kirjoja odotusaikana. Ja että esikoinen vielä muistaa millaisen lahjan on 4-vuotiaana saanut. Eli toteuttamisen kelpoinen idea siis kyseessä. 🙂 Täällä kyllä päivittäin tuleva pikkusisko on puheenaiheena.

      Kiitos paljon Elina! Kyllä teidän juoksijoiden treenipäivitykset kieltämättä hieman kuumottelee, varsinkin näin kesällä. Mutta ehtiihän tuota. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *