Kesämekko ja päiväkodin kevätjuhla

Olimme torstai-iltana päiväkodin kevätjuhlassa. Ilta oli jotenkin niin supisuomalainen kevätjuhlailta. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, linnut lauloivat ja pellot orastivat vihreinä, kun ajoimme päiväkodin pihaan. Lapset leikkivät ja juoksentelivat iloisesti päiväkodin nurmella, vanhemmat olivat kerääntyneet katsomaan omien kullannuppujensa lauluesityksiä.

Pikkuässä käy ruotsinkielistä päiväkotia, joten juhlan päättyessä laulettiin kaikki yhdessä ”Den blomstertid nu kommer”, sama suomen kielellä ”Jo joutui armas aika”. Moni äiti ja isä pidätteli kyyneliään ja sehän tietenkin tarttuu. Minunkin silmäkulmaan hiipi kyynel kun pienet ihanuudet rivissä lauloivat ja esiintyivät, niin tomerasti ja ylpeänä jokainen.

Kerroin jo Instagramin puolella tällä viikolla, että välillä tulee eteen niitä hetkiä, kun tajuaa olevansa enemmän jo aikuinen kuin lapsi. Siis itse. Tällä viikolla koin vahvasti sellaisen hetken, kun istuin oman lapsen kevätjuhlassa ja sain katsella hänen touhujaan sivusta. Juurihan vasta itse olin lukion kevätjuhlassa vetämässä yo-lakkia päähäni ja laulamassa samaista kesänaloitusvirttä. Niin ne vuodet vierii, vaikken mitenkään tunne itseäni täysin aikuiseksi vieläkään. Milloinkohan aikuiseksi muututaan..?

Ja mitä kevätjuhla-asuuni tulee. Olen siihen aika tyytyväinen ottaen huomioon, mikä tarina sen taustalla on.

Hain silloin torstaina lapsen 15:30 päiväkodista ja tiesin juhlan alkavan 17:30. Tässä vaiheessa päivällinen oli vielä laittamatta, juhlavaatteet hankkimatta ja lapsen kasvoja peitti harmaa hiekkapöly, joka oli tarttunut iltapäivän hiekkalaatikkoleikeissä. Fundeerasin vaatekaappiani läpi, enkä keksinyt sieltä mitään järkevää päälle pantavaa, vaikka varmasti siellä olisi ollut. Ajoin kotimatkalla ruokakaupan ja H&M:n kautta lapsen kanssa.

Hennesissä silmiini osui lähes heti rekissä tuo kukkamekko. Sitä oli jäljellä koot 36 ja 40. Katsoin silmämääräisesti, että 36 näyttää hartioista liian pieneltä minulle. Otin koon 40. Sitten tsuumasin mekosta tuon punaisen värin ja ajattelin, että yhdistän siihen punaiset asusteet. Ensimmäisenä löysin nuo kengät, nappasin korkkarit koossa 40. Sitten vastaan tuli tuo laukku alehyllystä, katsoin, että se on juuri samaa väriä kuin kengät. Otin mukaan senkin ja suuntasin kassalle. Alle 10 minuutissa olin takaisin autolla kevätjuhlavaatteiden kanssa, lapsi kainalossa.

Kotiin tullessa laitoin ruuan valmistumaan ja samalla Danielkin tuli kotiin. Kävimme koko porukka suihkussa (pesemässä päivän pölyt pois) ja istuimme ruokapöytään.

Poistin 29,90 euroa maksaneesta kukkamekosta hintalapun ja puin sen päälleni. Kävelin peilin eteen ja ajattelin, että mitäköhän tästä tulee. Mutta sehän oli vaikka kuinka kiva! Kymmenen minuutin shoppailuretki oli tehokas ja onnistunut.

Käytiin vielä kevätjuhlan jälkeen ottamassa nämä kuvat läheisen pellon laidalla. Taustalla aukeavat Kirkkonummen laakeat pellot ja avarat maisemat. Yksi niistä asioista, joista pidän täällä asumisessa.

Koululaisilla ja opiskelijoilla taitaa olla enää pari viikkoa koulua jäljellä. Lomat lähenee oppilailla ja opeilla. Tämä on taattua kesämekkojen kulta-aikaa. Nauttikaa juhlistanne!

-Hilla

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog

You may also like

4 kommenttia

  1. Mä oon sitä mieltä, että aikuisuus on yhtä huijausta. Kaikki on oikeesti lapsia, jotkut vaan peittää lapseuden itsessään paremmin 😀

    1. Hyvä kommentti, ja tavallaan aika totta! Eihän sitä päivää koskaan tule, että naps, nyt ollaan aikuisia. Ja mä olisin mielelläni vielä osittain lapsi ja olenkin. Ainakin sisäisesti! 😀

  2. Jösses miten tehokas shoppailija olet – ja k-a-t-e-u-s tekemistäsi löydöistä 😀 mekko istuu sulle tosi kivasti ja nuo punaiset detaljit ovat ihana piriste! 🙂
    Nyt oman raskauden myötä olen välillä itsekin pyöritellyt ajatusta koska ja miten sitä pitäisi kasvaa aikuiseksi ja avastuuntuntoiseksi – vanhemmaksi. Jotenkin uskon – ja toivon – että tulen aina pysymään leikkisänä ja rentona ”aikuisenakin”, vaikka varmasti vastuun kantaminen tuo mukanaan sen, että tästä vähän ryhdistäydytään 😉 Noei, onneksi teiniajoista ja rillutteluista on jo päästy tähän pisteeseen, jolloin hauskaa voidaan ja osataan pitää myös vähemmillä toilailuilla, maksetaan laskut ajallaan ja säästetään sukanvarteen 🙂

    1. Haha! Ihana Jossu. <3 Joo, vanhemmuus kasvattaa kyllä myös lisää, mutta olen myös vähitellen alkanut pohtia, että tarvitseeko koskaan kasvaa aikuiseksi, mikä lie sen määritelmäkään on. 😀 Lapsellisuus tietyssä määrin on nimittin hitsin kivaa! 😀

      Ja kiitos kaunis, oli kyllä nappilöytö ja tehokkaasti suoritettu. Joskus on näitä keikkojakin! Hyvää odotusta sinne viime viikonlopun kokemuksista huolimatta tai juurikin siksi. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *