Omat kuulumiseni Lappee-Jukolasta
Jos sitä kirjoittaisi muutaman Jukola kuulumisen tänne blogiinkin. Suunnistajien vuoden kohokohta oli tänäkin vuonna kohokohta, joka sai toki hieman erilaisen mausteen sääolosuhteiden takia.
Olen suunnistanut ensimmäistä kertaa Jukolan viestissä 15 vuotiaana, enkä muista että tuollaista säätä olisi kohdalle osunut aikaisemmin. Vettä tuli enemmän tai vähemmän koko Jukola-viikonlopun ajan. Suunnistukseen sateella ei ole paljoakaan merkitystä, mutta sitten kaikkeen oheistoimintaan, kilpailun seuraamiseen ja erityisesti autojen peltoparkkiin sade tuo omat haasteensa. Järjestäjille joka tapauksessa annan ison kiitoksen hienosti järjestetyistä kisoista! Säällehän ei ikinä mitään voi ja kaikki sujui niin hyvin kuin tässä kohtaa oli mahdollista. Viime vuonna oma seurani Paimion Rasti järjesti Jukolan ja saimme olla onnekkaita auringonpaisteesta, joka osui tuolle viikonlopulle. Mutta miten itse Venlat ja Jukola meni?
Miten kisa sujui omalta osaltani? Olin raskauden takia ilmoittanut seuramme joukkueiden valitsijoille, että haluan mukaan, mutta vauhtini ei ole kova. Sainkin sitten aloitusosuuden seuramme 5. joukkueessa ja se oli mulle oikein passeli osuus ja joukkue!
Saavuimme kisakeskukseen pari tuntia ennen naisten eli Venlojen lähtöä. Söin siinä lounaaksi kevyesti palan patonkia ja banaania – nesteitä olin juonut hyvin koko aamupäivän. Vaihdoin varusteet päälleni seurateltassamme ja sitten lähdin tekemään pientä verryttelykierrosta kilpailukeskuksessa. Kävin katsomassa oman viimeisen rastini (se kun on ennakkoon tiedossa) sekä maaliviitoituksen ja loppusuoran sekä vaihtopuomin, jotta tiesin miten vaihto tapahtuu maalialueella.
Verryttelyjen jälkeen kirjauduin sisään lähtöalueelle odottamaan lähtöä ja tässä kohtaa pidin vain kävellen pientä lämpöä yllä tihkusateessa. 7 kilometriä suunnistusta raskausmahalla on tässä kohtaa jo ihan tarpeeksi pitkä urheilusuoritus, joten jätin alkuverkat muuten aika minimiin. Lähtönumeroni oli yli tuhannen joukkueen massasta 233, joten aika lähellä eturiviä sain lähteä. Hieman ennen lähtölaukausta tuttu lähtöjännitys hiipi päälle, vaikka tiesinkin itse että olin lähdössä metsään nauttimaan vain Jukola-fiiliksestä. Silti numerolappu rinnassani saa aina adrenaliinin nousemaan. Se on jännä juttu se!
Venlojen viestin lähtö
Lähdön tapahduttua kärki painoi kaasun pohjaan ja minuakin alettiin ohittelemaan oikealta ja vasemmalta. Koitin itse siirtyä massan keskeltä hieman sivummalle, etten jäänyt jyrättäväksi. K-pisteellä ura kapeni ja siinä kohtaa mietin, että taisin päästää vähän liikaakiin naisia ohitseni. Olisiko sittenkin pitänyt juosta kovempaa, ettei olisi heti tyssännyt jonoon metsän alkaessa? Vauhti nimittäin tyssäsi kuin seinään ja ensimmäisen rastiväli meni tiheikössä ja puskassa lähes kävelyvauhtia. Mutta minähän olin lähtenyt vain nauttimaan, yritin muistutella itseäni vaikka pieni kilpailuhenki puski päälleni ryteikössä tuhannen muun naisen kanssa ähistessä. Kyynärpäitä en silti ottanut käyttöön. ;)
Ykköselle oli hieman pidempi matka, löysin rastin hyvin ja sen jälkeen hajonnat alkoivat purra ja väki hieman väheni ympäriltäni. Tietenkään Venlojen viestissä ei missään vaiheessa tarvitse yksin olla (paitsi ehkä ihan kärjessä), mutta siinä kohtaa homma alkaa helpottua kun suurin alkuruuhka hälvenee.
Napsin rasteja ilman virheitä ja etenin omaa osuuttani tasaista vauhtia. Radan alkuvaiheessa suunnistajien keskelle eksyi myös hätääntynyt hirvi, mikä sai hetkeksi sydämen pomppoilemaan vähän enemmän. Siinä kun sata naista huutaa yhteen ääneen ”varokaa hirveä!” ja hätääntynyt hirvi juoksee ryskyttäen rinnettä alas meitä kohti, miettii hetken, että mihinköhän tästä väistäisin. Onneksi hirvi pääsi laukkamaan letkan välistä suoraan suolle ja havereilta vältyttiin. Ennen Jukolaa metsästähän hätistellään eläimet pois, mutta aina sinne tiheikköihin voi joku onneton jäädä.
Radan pisimmälle rastivälille oli tarjolla tiekierto mahdollisuus, jonka itse valitsin. Normipäivänä olisin varmaan valinnut suoran reitin, mutta suurviestissä ja raskauden takia laskeskelin kiertovaihtoehdon paremmaksi.
Suunnistus sujui hyvin ja reissu ei tuntunut ollenkaan rankalta fyysisesti. Ajattelin radan loppupuolella kun oli enää pari rastia jäljellä, että nyt nautitaan viimeiset välit. Yleensähän kisassa vaan toivoo matkan loppuvan, kun on niin hapoilla. Oli siis mukavaa kokea myös tällainenkin Venlojen viesti. Loppusuoralla kiristin vielä vähän vauhtia ja ohittelin muutaman kilpasiskon. Iskä ja äitikin kannusti ja muutaman muunkin tutun kasvon näin loppusuoran varrella. Loppuaikani oli 1 tunti ja 9 minuuttia ja sekunnit päälle. GPS:n mukaan matkaa kertyi 8,5 kilometriä tuohon 7 kilometrin matkaan.
Meillä oli ajatus jäädä seuraamaan miesten viestin eli Jukolan viestin lähtöä kilpailukeskukseen, mutta huonon sään vuoksi päädyimme vaihtamaan telttamajoituksen kesämökin lakanoihin ja lämpimään saunaan. Jukolan lähtöä ja Danielin hienoa juoksua aloitusosuudelta oli mukava seurata televisiostakin. Ihan perinteistä Jukola-fiilistä emme siis päässeet kokemaan, mutta onneksi Jukola tulee joka vuosi uudelleen. Kiitos vielä kaikille Jukolan järjestäjille, olitte sissejä säästä huolimatta!
Ja bonuksena reissulle peltoparkki oli sateesta mennyt niin pehmeäksi, että pääsimme kotimatkalle traktorihinauksen kautta. Olihan sekin kokemus, josta ei aina pääse nauttimaan. ;)
Vuoden 2016 Jukolan viesti kilpailtiin Lappeenrannassa Etelä-Karjalassa. Venlojen viestin voittoon suunnisti Halden SK:n joukkue ja Jukolan viestissä voittajaksi ylsi Tamperelainen Koovee. Ensi vuonna Jukolan viesti juostaan Joensuussa, nähdään siellä!
-Hilla
Kiva oli lukea näitä fiiliksiäsi! Aika hurja tuo hirvi juttu, onneksi kukaan ei loukkaantunut ja se pääsi teitä naisia karkuun ;) Suunnistusta olisi kyllä kiva kokeilla pitkästä aikaa, ala-asteella ensimmäisen ja toisen tunnin liikuntatunnit olivat lähinnä erilaisia kansallistansseja ja suunnistusta, oli sitten kesä tai talvi ja kammohan kumpaankin tuli. Nyt sitä osaisi ehkä jo hieman nauttia :)
No se oli kyllä aika hurja juttu. :D heheh. Hei, sun pitääkin mennä nyt kesällä joillekin kuntorasteille eli iltarasteille. Niitä on joka paikkakunnalla. Siellä pääset testaamaan vaikkapa helppoa rataa aluksi. :)