Viimeisistä raskausviikko kuulumisista onkin jo vähän aikaa, joten päivitelläänpä vähän tilannetta. Että miten täällä menee ja mikä on vointi? Sitä kun niin monet tässä loppumetreiltä minulta kyselevät. :) Nyt kyllä huomaa, että asiat ovat ihan tässä parin viime viikon aikana muuttuneet – jotkin aika paljonkin. Enää ei porskuteta eteenpäin samalla vauhdilla kuin ennen ja vatsakin alkaa olla jo iso, ainakin näin omasta mielestä.

 

Toivon myös, että jaksatte siellä vielä hetkisen lueskella näitä raskausjuttuja, tätä pallomaha aikaa on vielä hetken verran jäljellä, joten siksi juttua varmasti riittää myös raskauteen liittyen. Luonnollisesti sitä tulee kirjoitettua niistä asioista, jotka mielessä eniten pyörivät ja no, tämä raskaushan aika kokonaisvaltainen juttu juuri nyt. :D Ihan sekä fyysisesti että henkisesti.

Tänään matkataan siis viikkoa 36, joka tulee täyteen ensi viikon keskiviikkona. Sitten on tarkalleen 4 viikkoa beibin laskettuun aikaan. Vielä reilun viikon jos vauva pysyy paikoillaan yksiössään, niin saavutetaan täysiaikaisuuden merkkipaalu. 37 viikolla syntyvät vauvat annetaan tulla maailmaan, jos ovat tullakseen. Toki toivon, että beibi viihtyy masussa juuri niin kauan kuin siellä on hyvä olla. Toivon myös kovasti luonnollista synnytystä, jotta lapsi pääsisi maailmaan juuri kuten luonto on tarkoittanut tapahtuvan. Ensi viikolla on vielä viimeinen lääkäriaika sekä ultra, jossa tarkastetaan, että vauva on kääntänyt itsensä jo menosuuntaan eli pää alaspäin. Tällä hetkellä ainakin omat fiilikseni kertovat, että näin on. Potkuja tulee kylkiluiden alle ja vauvan peppu tuntuu isona mönttinä toisella kyljellä. No, ensi tiistaina tuokin asia sitten selkenee.

Viime kuukausiin ja viikkoihin verrattuna olo muuttuu jatkuvasti raskaammaksi mahan kasvun myötä. Raskaana oleminen on sananmukaisesti käynyt yhä raskaammaksi – ihan oiva termi siis. Viime viikolla sormia hieman turvotti, varsinkin lenkkeillessä, kun kädet heiluvat alaspäin tunnin verran. Olenkin nyt kiinnittänyt huomiota riittävään juomiseen, sekä nostellut jalkojani ylöspäin aina kun kotosalla makoilen vaikkapa sohvalla. Turvotus on minun mittapuulla vielä tosi pientä, mutta kuitenkin sellaista vähän havaittavissa.

Olen jaksanut lenkkeillä vielä joka päivä noin reilun tunnin lenkin – yleensä matkaa kertyy 6-8 kilometriä. Selän ja niskojen hyvinvoinnin ja verenkierron lisäämiseksi olen ottanut nyt lenkeille mukaan myös sauvat. Täytyy sanoa, että tuo mummolaji on todella aliarvostettua nykyään – sauvat ovat nimittäin tuntuneet nyt ihan älyttömän hyviltä. Niillä saa lenkkiin hieman lisää tehoja, mukava liikkua mäkisemmässä maastossa ja samalla hartioiden alueen verenkierto paranee. Kävelylenkit tuovat muutenkin aika ”tyhjiin” päiviin mukavaa täytettä ja rytmiä. Näin mammalomalaisena, kun muut ovat töissä ja itse kuitenkin hyvissä voimissa, niin välillä tuntee itsensä vähän tyhjän pantiksi. hehe. Nautin kyllä täysin siemauksin tästäkin ajasta, mutta joka päivälle olen silti kehitellyt jotain tekemistä; liikuntaa, ystävien tapaamista, pientä siivousprojektia, omenahillon keittoa tai muuta puuhaa, jotta aika ei käy pitkäksi. Ihan en voi oikaista nyt viimeisiksi neljäksi viikoksi sohvalle ja alkaa odottaa vauvan saapumista. Siinä tapauksessa aika kävisi kyllä varmasti pitkäksi – ainakin minunlaiselle touholle, joka tykkää puuhastella. :)

Bloggaaminenkin on tällä hetkellä mainiota ajanvietettä. Työssäkäyvänä työpäivien jälkeen bloggaaminen ja tietokoneella istuminen useimmiten hävisivät ulkoilulle ja liikunnalle, joten blogia tuli päivitettyä vähemmän. Nyt on ollut todella mukava huomata, kuinka kivaa tämä kirjoittelu on kun on riittävästi aikaa.

Olen tässä viime viikot ainakin Instagrammin puolella hehkuttanut mainioita unenlahjojani, mutta niihinkin raskaushormonit haluavat tehdä muutoksen vielä näin viimeisillä viikoilla. Öisin tulee rampattua vessassa ja muutaman yönä olenkin ollut hereillä sitten keskellä yötä parisen tuntia. Tulevaa äitiä kai jo treenataan yövalvomiseen. Yöllä valvominen tietenkin aiheuttaa sitten sen, että päivällä väsyttää ja päiväunet maistuvat. Olen kuitenkin yrittänyt pitää päiväunet jokseenkin aisoissa, jotta illallakin tulisi vielä uni. Rauta-arvoni olivat muutama viikko sitten hieman alhaiset, mutta nekin ovat nyt rautalisän ansiosta nousseet hyvälle tasolle. Että kyllä se taitaa vaan tämä mahassa asuja olla, joka tätä väsymystä aiheuttaa. Mutta onneksi nukkuminen on nyt mahdollista aina silloin kun nukuttaa. :)

Masu alkaa tosiaan olla jo aika iso ja se vaikuttaa myös olemiseen suuresti. Ennen raskautta on tosi vaikea edes kuvitella miltä tuollainen suuri pallo tuntuisi. Hiljakseen se on siihen kasvanut, joten matkan varrella on ehtinyt tottua. Ei sitä tosin oikein osannut kuvitella, että se todella olisi tiellä joissain tilanteissa. Kengät laitan nykyään kenkälusikan avustuksella jalkaan ja sängyssä saa iltaisin hetken aikaa rakentaa mukavan tuntuista pesää tyynyistä, jotta saa itselleen hyvän asennon. Kylkiasento on enää ainoa asento, jossa nukkuminen onnistuu. Yöllä se on sitten useinkin veivaamista puolelta toiselle, kaksi vaihtoehtoa. hehe.

Tavallaan todella pieniä nämä minun raskausoireeni, mutta onnistuvat vaikuttamaan aika isosti arkeen.Tulevan vauvan takia tässä olotilassa ollaan, joten hyvin tämän jaksaa. Ihan pienestä ei hätkähdetä. ;)

Myös erilaiset unet ja unien näkeminen on lisääntynyt. Milloin näen unia tulevasta vauvasta ja milloin mistäkin. Yleensä en nimittäin unia näe, joten kai tuolla aivoissa tapahtuu sielläkin jotain. Alitajuntaisesti valmistaudutaan tulevaan. Siihen, että kohta meitä on kolme. <3

Tulevasta äitiydestä minulle ei luonnollisestikaan ole mitään käsitystä, siihen kasvetaan sitten synnytyksen jälkeen. Mutta yhden jutun tiedän aivan varmasti. Tulen oppimaan sen, mitä äitiyteen liittyy. Eiköhän me Danielin kanssa tiiminä selvitä eteen tulevista asioista ja handlata vaipan vaihdot, imetykset ja lapsen kasvatukset. Osa asioista varmaan helpomman kautta ja toiset asiat vähän vaikeamman kautta. Mutta sitähän se elämä on.

Niin ja vauvahankinnat on muuten jo aikalailla tehty ja kaikki täällä kotona siltä osin valmiina. Voisin vielä tässä raskauskuplassa tehdä sellaisenkin postauksen, että kuvailisin vähän mitä meillä täällä on tulokkaalle hankittu. Ollaan kyllä pidetty järki päässä ja liikaa ei olla asioihin tuhlattu. Uskotaan, että kaikki tarpeellinen kutakuinkin on ja jos jotain puuttuu, niin sen saa myöhemminkin ostettua. Vaatteitakin on luultavasti riittävästi, ostetaan sitten bodeja lisää, jos tuntuu että sinappikone toimii ahkerammin kuin pyykkiä ehtii palauttaa puhtaana kaappiin. ;)

Raskausviikko 36 on siis meneillään ja hommat kutakuinkin mallillaan. Masussa tosin tuntuu olevan jo aika vähän tilaa, sillä pikkuisen liikkeet ovat muuttuneet lähinnä painamiseksi, punkemiseksi ja muljahteluiksi. Potkuille ei enää ole entiseen malliin tilaa. Oma ruokahalunikin on vähentynyt, koska mahalaukku alkaa olla jo aika pieneen tilaan painettu. Pitää syödä vähän useammin, mutta pieniä annoksia. Yöllä tosin tulee joskus syötyä esim