Someäiti täällä moi. Ajattelin minäkin kirjoittaa hieman aiheesta, joka sai pari viikkoa sitten melkoisen paljon mediahuomiota – nimittäin vanhempien ja etenkin äitien sosiaalisen median käyttö eli somettaminen ja siihen liittyvä kampanja, jonka Helsingin kaupunki lanseerasi.

Helsingin kaupunki aloitti marraskuun puolivälissä kampanjan, jonka tarkoituksena oli nostaa esiin pienten lasten laiminlyönti ja vanhempien sosiaalisen median liiallinen käyttö. Etenkin kampanjan iskulause ”välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa” rinnastettuna kodissa riehuviin lapsiin ja hymyssä suin tablettia käyttävään äitiin sai monilla kiehumaan yli. Myös Mainonnan eettisen neuvoston kerrottiin saaneen useita kanteluita kampanjasta, jonka jälkeen Helsingin kaupunki ehti jo pahoitella kampanjaa.

valinpitamattomyys-on-taman-paivan-vakivaltaa1

Tässä kampanjan video, jossa korppi vie lapsen mennessään samalla kun äidin huomio on kiinnittyneenä padiin. Kampanjavideo: Välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa

Mitä ajatuksia tämä minussa herättää? Nyt katson kampanjaa äidin silmälaseissa. Ihan tällä kuuden viikon kokemuksella.

Markkinointi- ja viestintäalan ihmisenä voisin sanoa, että kampanja on onnistunut, sillä se on herättänyt tunteita. Siihen videolla onkin pyritty. Ymmärrän kampanjan perimmäisen idean – tietenkin kaikki äidin omat jutut, oli ne sitten liikuntaharrastukset, juhlimiset tai puhelimen tuijottelut ovat poissa siitä yhteisestä ajasta, jonka lapsen tai lasten kanssa viettää. Nykyaikana on myös ihmisiä, joille somen käyttö on muodostunut ongelmaksi. Mutta ymmärrän myös hyvin heitä, jotka ovat pahoittaneet mielensä videosta.

Onhan tuo video todella kärjistetty ja laittaa melko pahan leiman äidin otsaan. Ihan kuin äideillä ei olisi ihan riittävästi syyllisyyttä nykypäivänä ilman tätäkin asiaa.  Videolla korppi vie mennessään puhelinta räpläävän äidin lapsen. Varmasti aika moni pystyy samaistumaan siihen, että räplää toisinaan puhelinta omassa kuplassaan ja muu maailma unohtuu hetkeksi ympäriltä. En rinnastaisi sitä kuitenkaan lähimainkaan väkivaltaan. Eihän äidiltäkään voi vaatia 100 % äitiyttä kaiken aikaa?

valinpitamattomyys-on-taman-paivan-vakivaltaa4

Järjen käyttö on sallittua. Tämä kampanja on mielestäni hyvä muistutus kaikille siitä, että sosiaalinen media voi oikeasti joillekin olla ongelma, kuten esimerkiksi pelikoneet tai alkoholi joillekin. Jos kuitenkin omaa terveen maalaisjärjen ja pystyy kontrolloimaan omaa somen käyttöään, niin vapautan sinut äiti syyllisyydestä! Että jatka ihan rauhassa vain sitä Instagrammin ja Facebookin päivittämistä, kun siltä tuntuu. Nimittäin on niissä paljon hyvääkin!

Olisihan se varmasti tärkeää olla jatkuvasti läsnä lapsille, aina kun he huomiota kaipaavat, mutta oikeasti, kyllä me äiditkin olemme ihan tavallisia ihmisiä, jotka kaipaavat niitä omia juttuja ja yhteyttä ulkomaailmaan, jonka sosiaalinen media nykypäivänä mahdollistaa.

Itse pidän huolta siitä, että kun vauva on hereillä niin seurustelen hänen kanssaan ja vietän aikaa hänen kanssaan. Sitten päiväuniaikaan minulla on sitä niin kutsuttua omaa aikaa ja silloin voin valita mihin sen ajan käytän. Aika usein tulee katsottua läpi sosiaalisen median sovelluksia, jollei pyykkikasa vyöry päälle tai nälkä kurni mahassa liikaa. Tottakai sosiaalisen median käyttö on omalta osaltani viime viikkoina vähentynyt huomattavasti, mikä johtuu lähinnä siitä ettei ole ollut aikaa kuten ennen. Instagrammiin lisäilen lähinnä omia kuvia, mutten tällä hetkellä ehdi selailla muiden kuvia. Facebookin skrollailen pikaisesti läpi kerran päivässä ja painan pari kertaa tykkää nappia. Ennen saatoin kuluttaa aikaani sosiaalista mediaa selailemalla. Juuri tällä hetkellä ei tule hilluttua somessa yhtä paljon, koska on niin paljon muutakin. Mutta äitinä olen jatkossakin ihan yhtä oikeutettu sosiaalisen median käyttöön kuin ennen äitiyttäkin. Kunhan itse tietää missä menee fiksun käytön raja! Ei se korppi lasta vie, vaikka välillä whatsapp viestiin vastaisikin, eikä vauva olisi valokeilassa sataprosenttisesti.

valinpitamattomyys-on-taman-paivan-vakivaltaa3

Maailmassa tapahtuu lapsille niin pahoja asioita, että tuntuu hieman oudolta ja epäreilultakin verrata somettamista niinkin isoon asiaan kuin väkivalta. Sata vuotta sitten äiti on kyykkinyt perunapellolla, nyt tieto- ja digiyhteiskunnassa äiti näprää puhelintaan. Asiat ovat muuttuneet, mutta kyllä lapsia edelleen rakastetaan.

Monet äidit kokevat äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla olonsa myös yksinäiseksi, kun yhtäkkiä työkavereita ei tapaa enää päivittäin tai nuorella äidillä ei olekaan muita äitikavereita. Siinä kohtaa sosiaalisesta mediasta on verraton hyöty.

Itsekin kuulun tällä hetkellä lokakuiset 2016 ja syyskuiset 2016 Facebook-ryhmiin, jonka jäseninä on tuhansia suomalaisia äitejä, jotka ovat tulleet samaan aikaan äideiksi minun kanssani. Ryhmissä keskustellaan, kysellään, vastaillaan ja sovitaan treffejä eri kaupungeissa äitien ja vauvojen kesken. Kuulun myös Imetyksen tuki ry:n Facebook-ryhmään, johon kuuluu yli 20 000 imetyksestä kiinnostunutta. Sitä kautta olen saanut paljon hyödyllistä imetystietoa, joka olisi varmasti jäänyt ilman somea saamatta. Myös tämän blogin kautta olen saanut uusia tuttavuuksia, käynyt juoksulenkeillä sometuttujen kanssa ja muutamat äidit ovat laittaneet minulle sähköpostia, josko haluaisin päivisin seuraa vaunulenkeille täällä Helsingissä. Tässä siis ihan muutamia hyödyllisiä juttuja, joita tuli mieleeni somesta. On niitä paljon muitakin. Perheellämme on myös yhteinen Whatsapp-ryhmä, jonka kautta jaamme päivittäin kuulumisia ja pidämme yhteyttä, vaikka välimatka onkin pidempi. Uutisia en lue nykyään enää paperilehdestä, vaan selailen tärkeimmät uutiset nettilehdistä. Että on siinä pahaksi parjatussa somessa paljon hyvääkin! Ongelmaksi se muodostuu siinä kohtaa jos mopo karkaa käsistä.

valinpitamattomyys-on-taman-paivan-vakivaltaa2

Rehellisesti voin sanoa, että jos mulla ei olisi tätä blogia, Facebookin ryhmiä ja Instagramia niin olisi tämä äitiyslomailu aika erilaista, vaikkei mikään korvaakaan aitoja face to face tapaamisia. Se yhteys muuhun maailmaan somen kautta vaan on nykypäivää ja auttaa osaltaan jaksamaan arjessa äitinä. Että tsemppiä vaan kaikki somettavat äidit, hyvin te vedätte!

terkuin somettava someäiti Hilla, joka ei aio tästä kampanjasta syyllistyä

Mitäs ajatuksia tämä muissa äideissä herätti? Podetteko huonoa omaatuntoa somettamisesta vai suotteko itsellenne myös omaa aikaa somekuplassa?

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog

 

  1. Taru Mari/www.lily.fi/blogit/stuff-about 3.12.2016 at 23:23 - Reply

    Kiitos hyvästä tekstistä! Itseäkin kampanja aluksi ärsytti, mutta kun tajusin ettei minun ole syytä syyllistyä niin unohdin koko jutun. :D

    • Juurikin niin! :) Hyvä, että kampis laittoi miettimään, mutta syyllistyä ei tosiaan väkisin tarvii. hihii. <3 Ihanaa loppuviikkoa sinulle!

  2. Sanna 4.12.2016 at 00:17 - Reply

    Ehkä ne siitä älähtää keneen se kolahtaa? Ja kyllä se oli mun mielestä se pointti siinä, että se äiti oli juoksemassa lasta kohti ja sitten puhelin ajoi edelle? Ehkä moni unohti sen pointin? Että se ei olw tervettä että heti kun puhelin piippaa niin sen perässä hypitään. Kun usein se puhelin voi odottaa, lapsi ei aina.

    Ja kyllä mä pidän epäkohteliaana aikuisia jotka mun seurassa keskittyy enemmän siihen puhelimeen kun henkilöihin jotka on paikalla. Niin kyllä se mahtaa lapsesta tuntua vielä inhottavammalta..

    Ite ajattelen niin, että asioista ei tarvi syyllistyä silloin kun ei ole syyllistymiseen tarvetta 😉

Seuraa Instagramissa