Vietimme viime viikolla aikaa perheenä. Enemmän yhdessäoloa kuin pitkään aikaan. Viikko tehden perusjuttuja oli tosi kiva. Teimme kävelylenkkejä vaunujen kanssa, saimme molemmat aikaa omille treeneillemme, laitoimme hyvää ruokaa, nukuimme mahdollisimman paljon ja vietimme aikaa vauvan kanssa. Hitaita aamuja sängyssä vauvan kanssa naureskellen ja päiväkahveja sohvan nurkassa. Joka ilta uni tuli meille kaikille kolmelle kuin varkain. Ulkoilma, liikunta ja hyvä rytmi päivissä takasi nuijanukutuksen.

Myös miehelleni tavallaan konkretisoitui se, millaista on olla vauvan kanssa päivät kotona. Hän tekee reilua 8 tunnin työpäivää, joten onhan se sanomattakin selvää, että jostain siinä jää paitsi. Vaikka hän kotona ollessaan onkin ihan yhtä paljon vauvan kanssa ja hoitaa siinä missä minäkin. Tietenkin on viikonloput ja illat jolloin isätkin ovat kotona, mutta kyllä isyyslomalla on tärkeä tehtävä.