*Yhteistyössä Flora of Finland

Lakka, suomuurain, muurain, valokki, hilla. Kaikki nuo ovat nimityksiä suolla ja kosteikoilla viihtyvälle kasville, Lapin tuntureiden kullalle, tumman oranssille ja arvokkaalle marjalle nimeltä hilla.

Minun koko nimeni on Hilla Kukka. En ole sitä koskaan täällä blogissa kertonutkaan. Nyt tiedätte senkin. Saanen kertoa pienen tarinan nimeni taustalla?

Vanhempani olivat nuoruudessaan, ja toki edelleenkin, Lapin luonnon rakastajia. He viihtyivät tunturimökillämme, tekivät pitkiä päivien vaelluksia Lapissa ja menivät kihloihinkin erään tunturin päällä näkötornissa. He olivat kantaneet koko vaelluksen ajan repussaan Omar-karkkipussia, jonka avasivat sitten näkötornin huipulla pujotettuaan kihlasormukset sormiinsa. Omareista on tullut meidän perheessä makeisia, joita edelleenkin syödään äitini ja isäni kihlajais- sekä hääpäivinä. Ja iskä kertoo samalla joka kerta tämän tarinan uudelleen. Ja sen, miten hyviltä makeiset maistuivatkaan pussiruokien, kaurapuuron ja tunturipurosta juodun veden jälkeen. Maku oli ihanan ällömakea kuten tämä tarinakin. Vanhempani ovat aina viihtyneet luonnossa ja Lappi ollut lähellä sydäntä.

Arvaatteko nyt, miksi minun nimi on Hilla Kukka? Rakkaudesta lajiin tai paikkaan, kuten sanotaan. Vanhempani olivat päättäneet nimetä tyttärensä Hilla Kukaksi, jos tytön joskus saisivat. Saivat, ja tässä minä nyt olen.