Heippa, täällä kirjoittelee onnellinen synttärisankari, joka on nauttinut päivästä ja maistanut kolmea kakkua, koska eihän synttärikakuista voi kieltäytyä. Varsinkaan kun niitä minulle tarjoilivat maailman parhaat ihmiset.

Sain aamulla herätä ihanaan viestiin, joka oli jätetty keittiön pöydälle. ”Huomenta rakas, mukavaa syntymäpäivää ja toista kihlajaispäiväämme. En halunnut herättää sinua, koska näytit nukkuvan niin sikeästi. Rakastan sinua. Ps. termoksessa on kuumaa kahvia ja jääkaapissa odottaa aamupala.” Synttäripäivä alkoi hyvin!

Lähdin extempore aamupäivän lenkille Monnan ja Lauran kanssa. Sain jutella niitä näitä super-naisten kanssa, nauraa, syödä lounaaksi lohikeiton aurinkoisella terassilla. Iltapäivällä siskoni tuli meille kylään. Toi mukanaan kolme kakkupalaa, keitimme kahvit.

Olen tyytyväinen 28-vuotias. Ikäkriiseistä ei ole tietoakaan, lähestyvä kolmekymppiä ei tunnu ollenkaan pahalta. Päinvastoin, tässä iässä on oikein hyvä ja tuntuu, että paremmaksi menee.

Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut paljon. Olen saanut paljon.

Vuosi sitten ujon kokoinen vauvamasu alkoi erottua raskauden ollessa puolessa välissä näillä main. Nyt ymmärrän kuinka vähän silloin ymmärsin. Ymmärsin, että sisälläni kasvaa ihminen, mutta kaikki konkretisoitui vasta myöhemmin. Viime kesä meni raskaana ollessa ja mahaa kasvatellessa. Viime kesä oli siinä mielessä hyvin erilainen. Syksyllä pikkuässä syntyi, meistä tuli perhe. Ennen joulua menimme naimisiin. Tämän vuoden puolella elämä on alkanut taas ison muutoksen jälkeen tasoittua, arki maistuu hyvältä, kuten mangokakku tänään.

Mitä seuraava vuosi tuokaan mukanaan, sen saa aika näyttää, mutta pieniä suunnitelmia on. Äitiyslomani loppuu heinäkuun puolessa välissä, sen jälkeen aion jäädä vielä hoitovapaalle ja sovittaa itselleni yrittäjyyden siipiä. Tuntuu, että nyt on hyvä kohta elämässä kokeilla sellaista. Onnistuisinko itse työllistämään itseni? Aion kokeilla. Jos ei uskalla edes yrittää, ei voi onnistuakaan. Ensi jouluksi olemme varanneet lennot Uuteen-Seelantiin. Sellaista ainakin olisi suunnitelmissa tehdä 28-vuotiaana. Kerroin näistä lisää lähiaikoina. Varsinkin tuosta ensin mainitusta.

En ole muutenkaan koskaan ajatellut sillä tavalla, että johonkin ikään mennessä olisi pitänyt saada tehtyä elämällään jotain tiettyä. Sitä omakotitaloa, Volvoa, kesämökkiä, koiraa, uraa, maailmanympärysmatkaa tai mitään muutakaan. Huomista voi suunnitella, mutta tätä päivää haluan elää.