Jotenkin tuo otsikko vauva kuulostaa niin vauvamaiselta. Koska meillä täällä on tomera tyttö, joka ei enää ole vauva, vaikka onkin. Hän on kasvanut niin paljon, kehittyy päivä päivältä. Ihan mahtavaa oikeastaan nähdä, kun joku kehittyy noin paljon lyhyessä ajassa. Meillä aikuisilla ihmisillä kehittyminen ottaa aikaa vähän kauemmin. Olen silti aivan varma, että vanhakin koira oppii uutta, jos vaan haluaa yrittää. Nuoremmista on hyvä ottaa mallia.

En tiedä onko siellä ruudun takana tykätty näistä vauvan kuukausikuulumisista? Olen vähän kahden vaiheilla, että jatkanko näitä vielä tämän ensimmäisen vuoden ajan, vai onko tämä 7 kuukautta nyt viimeinen… Kertokaa mielellään kommenttiboksissa, jos haluatte jatkoa tai ette. Kirjoitan mielelläni äiti- ja vauvajutuista, mutta ymmärrän oikein hyvin senkin, ettei kaikkia lukijoitani ne välttämättä kiinnosta. :)

Seitsemän kuukautta tuli täyteen tämän kuun 19. päivä. Toukokuu on ollut tähän mennessä äitiysloman paras kuukausi. Kelit ovat hellineet ja vauvaa ei ole tarvinnut enää pukea niin paljon. Olemme viettäneet paljon aikaa ulkona. Tänäänkin lähdimme aamulla keskustan suuntaan, teimme kävelylenkin, söimme lounaan ystäväni kanssa, joka myös on parhaillaan äitiyslomalla, istuimme auringossa kun pienet nukkuivat päiväuniaan vaunuissa. Tulimme vasta iltapäivällä takaisin kotiin. Täydellistä lattemamma laiffia.

Tällä hetkellä parasta seitsenkuisen mielestä on keinussa keinuminen (naurattaa niin että hyvä kun kyydissä pysyy), muumimopolla ajaminen ja sormiruokailu banaanilla, avocadolla ja tuoreella leivällä. Hampaita ei edelleenkään ole, mutta hammasharja odottaa kärsivällisesti vessan pöydällä. Ehkäpä sekin pääsee kohta tositoimiin.

Vierastaminen on ollut tämän kuukauden juttu. Äiti on äiti, muut on muut. Ja yleensä muiden sijaan äidin syli kelpaa paremmin. Jopa saattaa kyynel vierähtää poskelle, jos äiti ei ole näköetäisyydellä. Uudet ihmiset ovat silti kiinnostavia, kunhan heihin saa tutustua kaikessa rauhassa, ensin vähän etäisyyden kanssa.