Olen aina pitänyt siitä, että minulla on jollain tavalla tulevat pelimerkit selvillä lähitulevaisuuteen. Kaikki langat eivät voi olla omissa käsissä, mutta osaan asioista voi kuitenkin tehdä jonkinlaista suunnitelmaa. Miettiä, miten asiat ovat muutaman kuukauden, puolen vuoden tai vuoden kuluttua.

Suunnitelmallisuus, tavoitteiden asettaminen ja tulevien steppien miettiminen ovat aina tuoneet itselleni jonkinlaista varmuutta ja vieneet minua eteenpäin.

Tällä hetkellä elämme perheenä sellaista aikaa, että moni asia tulevaisuuden suhteen tuntuu olevan auki. Havahduin asiaan, kun mietin äitiyslomani lähestyvän pian loppuaan. Viimeinen puoli vuotta on mennyt todella nopeasti. Äitiyslomaa on jäljellä reilut kaksi kuukautta, joten tuleva aika menee varmasti yhtä nopeasti.

Ajatuksenjuoksuani:

Mitä äitiysloman jälkeen? Vauvahan on vielä niin pieni. Haluan olla vielä hetken hänen kanssaan kotona. Kuinka kauan voin olla kotona hoitovapaalla? Miten töiden kanssa? Milloin palaan työelämään ja millaiseen työelämään? Vai olisiko nyt aika muuttaa ulkomaille, asua hetki jossain aivan toisaalla, tehdä töitä ulkomailla? Meneekö meidän pieni vauva päiväkotiin, suomen- vai ruotsinkieliseen? Vai löytyisikö perhepäivähoitaja. Kumpikohan olisi parempi? Tämä koti, nykyinen kaksio tulee meille kohta pieneksi. Me mahdumme vielä, mutta tavaramme ei. Minnehän me muutamme seuraavaksi? Millaisen tulevan kodin haluamme? Missä olisi hyvä kasvattaa lapsi. Maalla vai kaupungissa? Missä kaupungissa? Helsingissä vai jossain muualla? Saisiko muualta töitä? Kaikkeahan voi aina kokeilla. Hmm, nyt olen jo niin pyörällä päästä. Missä on minun ja meidän selvät suunnitelmat? Huhuuuu.

Että sellaisia ajatuksia pyörinyt pienessä päässä viime aikoina. Menee se pieni pää vähemmästäkin pyörälle.

Toisaalta ajattelen, että elämme tällä hetkellä seesteistä aikaa elämässä. Nautimme mitä meillä on ja menemme päivä kerrallaan. Silti tiedän, että tulevan vuoden aikana tulee elämäämme ihan varmasti jotain uutta, muutoksia. Mutta mitä, sitä en vielä tiedä. Ja sekös saa vatsaan joskus muutaman perhosen lentämään.

Keväthän on onneksi perhosten aikaa. Ja hyvää aikaa kirkastaa tulevia suunnitelmia, miettiä mitä sitä haluaisi.

-Hilla

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog

 

  1. Jemina 3.5.2017 at 18:45 - Reply

    mielenkiintoinen postaus! :)

    Mun blogissa kirjoitin vähän aika sitten omia kokemuksiani syömishäiriöstä!

    http://woundedlaughh.blogspot.fi/2017/04/17-kg-onnellisuutta.html

Seuraa Instagramissa