Yhdeksän kuukautta lasissa ja enää kolme jäljellä tätä vauvavuotta. Sitten musta tulee taapero, sellanen isompi ihminen, jota ei tarvitse kutsua enää vauvaksi.

On kuulkaas tapahtunut paljon viime aikoina. Purukalusto kehittyy ja pian nakerran mitä vain mun terävillä ala- ja ylähampailla, jotka ovat puskeneet läpi tuolta pehmeiden ikenien läpi. Koko ajan tekisi mieli laittaa jotain suuhun ja kokeilla, josko pala irtoaisi. Testasin eräs päivä alahampaitani myös äidin nenään, siitä äiskä ei niin paljoa välittänyt, vaikka musta se oli tosi hauskaa.

Imitoin kaikkea ja kaikkia koko ajan. Kun mulle näyttää kieltä, näytän takaisin. Kun mulle vilkuttaa, vilkutan takaisin. Kun päristelet kanssain, päristelen vielä kovempaa takaisin.

Tää kesä on mun elämäni eka kesä. Monet sanoo, ettei ole ollut hyvät ilmat, mutta mun mielestä nää on paremmat verrattuna tammikuun pakkasiin. Ulkona voi olla vähissä vaatteissa, on valoisaa ja voin kontata pitkin nurmikkoa pihalla. Mun mielestä kesäsää on ollut varsin mainio. Mä en kuitenkaan ottaisi vielä bikineissä aurinkoa rannalla, joten tällainen leuto ja vähän sateinen kesä kelpaa kyllä. Ehdin mä niitä hellepäiviäkin ehkä joskus tulevaisuudessa kokemaan.

Äiskä ihmetteli jossain vaiheessa, kun ruoka ei meinannut maistua mulle. En halunnut äidin huolestuvan turhaan, joten aloin taas syömään paremmin. Se syömättömyys oli vaan joku vaihe, meillä vauvoillahan on näitä vaiheita, joita kukaan ei ymmärrä. Kun yksi vaihe menee ohi, niin tuleekin jo uusi. Äiskä on jo luovuttanut sen suhteen, että yrittäisi pysyä näiden vaiheiden perässä. Se vaan ottaa annettuna mitä tulee ja ajattelee huonompana päivänä huomisen olevan parempi. Ja se on kyllä hyvä taktiikka. Mäkin olen tällainen positiivinen tyyppi, joka uskon just sellaseen positiiviseen ajatteluun. Silleen tätä vauvaelämääkin jaksaa paremmin, kun ottaa vauvajutut välillä ihan vaan huumorilla. Ei huolestu jos nyt pariin viikkoon ei mene yhtään lihasoselusikkaa masuun saakka. Jotain muuta meni ja se on pääasia.

Tissijutut mä lopetin nyt yhdeksän kuukauden iässä. Ei kiinnosta enää tissi ja yötissittelyn lopetin pari viikkoa sitten. Äiti olis voinut kuulemma imettää pidempäänkin, mutta on myös oikein tyytyväinen tähän ratkaisuuni. Kyllä siinä yhdeksässä kuukaudessakin oli aika paljon tekemistä, niin äiti jossain vaiheessa sanoi. Muistan kun olin viisi kuukautta vanha, niin äiti laski imetyskertoja. Jos äiti oli vuorokauden aikana keskimäärin imettänyt minua 10 kertaa, niin viidessä kuukaudessa imetyskertoja oli tullut 1500. Ei siis todellakaan ihme, jos äidistä tuntui joskus siltä, että tissi oli tiskissä koko ajan. Nykyään on oikeastaan tosi ihanaa myös se, että iskäkin voi antaa mulle maitoa ja en ole enää maidon osalta sidottuna vain äitiin. Tuntuu kivalta juoda jo nokkamukista ja pillillä osaan imeä mukista, sellasia isojentyttöjen juttuja ne.

Olen saanut näiden yhdeksän kuukauden aikana todella kauniita vaatteita Newbie-lastenvaatemerkiltä. Newbie on KappAhlin merkki ja niillä on kyllä tosi söpöjä vaatteita. Äidin kanssa tykätään hempeistä väreistä ja hyvälaatuisista kankaista, jota kestää kulutusta ja pesua. Sellaisia vauvan vaatteiden kuuluukin olla. Newbien kankaat on tehty ekologisesta puuvillasta, ne tuntuvat iholla mukavilta ja pysyvät muodossaan. Halusin vain sanoa kiitos kaikista vaatteista, joita olen saanut testata. Ne ovat saapuneet aina kauniissa paketissa kortin ja terveisien kera. Todella mukava tehdä blogiyhteistyötä brändin kanssa, jonka tuotteista todella tykkäämme. Niitä on mun päällä näissäkin kuvissa.