On aika toiseksi viimeisen vauvavuoden postauksen. Meidän pieni tyttäremme on jo 11 kuukautta, kasvaa huimaa vauhtia ja kehittyy päivä päivältä osaavammaksi. Itseasiassa olen tämän 11 kuukauden kuulumisten kanssa vähän jo myöhässä, sillä tänään on jo lokakuun ensimmäinen ja tässä kuussa vietämme 1-vuotis synttäreitä. Mutta mitä viimeiseen kuukauteemme on kuulunut, siitä seuraavaksi.

Opin tässä kuussa kävelemään. Vihdoin hiffasin, miten eteneminen voisi olla konttaamista nopeampaa. Lähdin jo pari kuukautta sitten harjoittelemaan kävelyä kärryjen kanssa. Työntelin niitä kotonamme ristiin rastiin, törmäilin seiniin – se jos mikä oli hauskaa. Ensimmäisten kävelyaskeleiden ottaminen vaati aika paljon rohkeutta. Sitä rohkeutta minun piti keräillä ihan rauhassa. Leikkipuistossa olen kyllä ottanut vanhemmista lapsista mallia ja yrittänyt siinä samalla tukea vasten vähän kokeilla itsekin kävelemistä. Syyskuussa sitten rohkeus riitti kunnolla ensimmäisiin askeleisiin. Tein päätöksen, että nyt minä muuten haluan lähteä kävelemään ja niin vain lähdin.

Otin esimmäiset kunnolliset askeleet ilman tukea kun eno oli avovaimonsa kanssa meillä kylässä. Eno ojensi minulle kätensä ja niitä vastaan lähdin kulkemaan. Se oli mieletön tunne, minä kävelen. Pieni askel koko ihmiskunnalle, mutta suuri asia minulle. Ensiaskeleista on kulunut jo pari viikkoa, tällä hetkellä ennätykseni on jo 15 askelta. Ukki laski eilen.

Vauva 11 kuukautta