Vauvavuosi on vielä tuoreessa muistissa, joten nyt on hyvä aika kirjoittaa, mitä se minulle opetti. Vuosi ja neljä kuukautta sitten haudoin mahassani pienokaista, silloin vauvavuosi oli vasta edessäpäin.

  • Hyvin vähän sitä osasi etukäteen aavistaa, mitä tuleman pitää. Mutta toisaalta taas, kaikki on mennyt niin luonnollisesti. Opin sen, että äidinvaisto on vahva. Äidinvaisto läikähtää esiin hyökyaallon tavalla, kun vastasyntyneen saa syliin ensimmäisen kerran.
  • Se on maailman ihmeellisin hetki, kun näkee oman lapsen kasvot ensimmäisen kerran. Sinäkö se olet? <3
  • Äidinvaistosta päästään hormoneihin, koska nehän kaiken saavat aikaan. Muistan jotenkin vielä ne hikiset yöt, kun paita oli läpimärkä maidosta ja lakanat hiestä. Kroppa ja hormonit piti huolen, että maitoa tuli. Ja sitähän tuli.
  • Opin sen, että synnyttämiseen kannattaa kyllä valmistautua, mutta silti lähes kaikki voi tulla yllätyksenä. Sitä ei vaan pysty etukäteen käsikirjoittaa.

  • Opin mitä ovat supistukset. Ennen synnytyksen alkua pohdin, että tunnistanko supistukset sitten kun ne alkavat. Eivät jääneet huomaamatta! ;)
  • Opin vaihtamaan vaipan vaikka pilkkopimeässä käsikopelolla. Keskimäärin varmaan 7 vaippaa vuorokaudessa tekee vuositasolla mestarillisen vaipan vaihtajan.
  • Vaseliini on parasta vaippaihottumaan. Paranee AINA.
  • ”Oispa kahvia” huutaa Putous-hahmo väsynyt äiti. Sketsihahmo Kikka Vaara on jotenkin niin kaukana todellisuudesta ja yhtä aikaa totisinta totta. Kyllä ne kaikki Kikka Vaaran päälle liimatut rensselit meidänkin kotoa löytyy naksuista puhdistuspyyhkeisiin saakka.
  • Seuraavassa jaksossa Kikka Vaara nauraa varmaan suihkutisseille, mutta nekin ovat huumorin sijaan totisinta totta. Metrin säteellä kannatti varoa kun pahin paine oli päällä. Maito siis totta vie voi myös suihkuta, mutta ei se mikään maailman hienoin hetki ole!
  • Opin nukkumaan päiväunia. Sen taidon olen tosin aina osannut, mutta päätin heti vauvavuoden alussa, että minäkin nukun silloin kun vauva nukkuu. Päiväunet ovat pelastus!
  • Väsymys on asia, joka oli isosti läsnä ensimmäiset kuukaudet, mutta sitten ainakin meillä helpotti, kun jonkinlainen rytmi löytyi ja vauva ei syönyt koko ajan. Muistan silti sen murskaavan väsymyksen, kun jo aamupäivällä toivoi, että oispa ilta. Kunnioitan jatkossa kaikkien äitien kokemusta väsymyksestä, jos niikseen on. Sitä ei pidä vähätellä, vaikka saahan sille Kikka Vaaran kanssa nauraa. Oispa kahvia! Onneksi ne ajat (kun hytkyttää itkevää lasta neljättä tuntia) unohtuu nopeasti. :D
  • Väsymyksen lisäksi vauvavuosi on tottakai muutakin. Onnellisia hetkiä, iloa, ihmetystä ja suuria tunteita. Omaa vauvaa voisi katsella loputtomiin, hänen kasvuaan seuraa ihaillen. Hänen kanssaan on helppo iloita. Ja nauru tarttuu, nykyään tulee naurettua päivittäin monta kertaa.
  • Opin sen, että pienen ihmisen persoona alkaa näkyä jo vauvavuoden aikana vahvasti. Makee tyyppi ja seuralainen!
  • Isät ovat mestareita! Ainakin meidän huushollissa isä otti heti ensimmäisistä minuuteista homman haltuun jo synnytyssalissa ja siitä sama sävel on jatkunut tähän päivään saakka. Hän osallistuu kaikkeen ja on hoitanut vauvaa ja nyt taaperoa vaikka kuinka hyvin!
  • Kyllä iseilläkin joku hormonimyllerrys tapahtuu. Tui tui tui.
  • Kaikkia vauvatarvikkeita ei tarvitse hankkia, vaikka niin luulisit. Oikeastaan vaunuilla, vaatteilla, muutamalla harsolla, vaipoilla ja muutamalla lelulla pärjää vallan mainiosti. No sitteri on kans aika kiva, että vauvan saa hetkeksi laskettua sylistään jonnekin, missä hän vii