Istuin pari päivää sitten olohuoneen sohvalla, kun iltauutisten ykkösaiheena oli Suomen laskenut syntyvyys. Uutisessa kerrottiin tilastotietoja ja pohdittiin syitä syntyvyyden laskulle sekä sitä, minkälaisia vaikutuksia syntyvyyden laskulla on tulevaisuudessa veroihin.

”Kun katsotaan tilastoja taaksepäin, pitää mennä aina nälkävuoteen 1868, jotta löytää ajankohdan, jolloin lapsia syntyi vähemmän kuin viime vuonna. Tuolloin syntyi elävänä 43 757 lasta. Kun 1800-luvulla nainen synnytti noin neljä vauvaa elämänsä aikana, nyt äitiä kohden on 1,5 lasta.” Yle uutiset.

Tämä on seitsemäs vuosi kun syntyneiden vauvojen määrä jatkaa laskuaan Suomessa. Tilastokeskuksen tietojen mukaan viime vuonna Suomessa syntyi 50 139 lasta. Kuolleiden määrä ylittää syntyneiden määrän yli kolmella tuhannella. Suomen väkiluku kasvoi vuonna 2017 ainoastaan maahanmuuton takia. Maahan muutti noin 17 000 ihmistä enemmän kuin maasta muutti pois.

Ylen haastattelussa asiantuntija näki kehityksen pitkällä aikavälillä ongelmallisena yhteiskunnan kehityksen ja huoltosuhteen kannalta.  Huoltosuhde tarkoittaa yleisesti tilastoidun työvoiman ulkopuolella olevien määrää suhteessa varsinaisen työvoiman määrään. Pian eläkkeellä olevia suomalaisia on hurja määrä ja uusia veronmaksajia ei synny.

Noh, itse en ole kovinkaan huolissani noista eläkeasioista, koska en edes toisinaan jaksa uskoa, että eläkejärjestelmä enää toimii kun minun ikäpolveni pääsee siihen ikään. Kiinnostavampaa uutisessa oli mielestäni pohdinta siitä, miksi syntyvyys on laskussa. Sitä minäkin aloin pohtia ja minulla on siihen mielestäni muutama parempi selitys kuin asiantuntijan luettelemat syyt.

Meidän ajassamme on varmasti paljon enemmän vapaaehtoista lapsettomuutta. Osa ihmisistä ei tee lapsia, koska ei halua maapallolle enää lisää kuluttajia: Nämä naiset eivät tee lapsia, koska haluavat pelastaa maapallon. Uutisessa oli väläytetty tämä yhtenä selittävänä tekijänä sekä se, että on syntymässä kulttuuri ja uusi sukupolvi, joka ei halua lapsia tai vain yhden. En silti pidä näitä asioita syntyvyyden laskun isoinpana selittävänä tekijänä.

Minulla on paljon oman ikäisiä ystäviä, olemme puhuneet lapsien hankinnassa heidän kanssaan ja monet ovat aika avoimia asian suhteen. Useimmat kyllä haluavat lapsia, mutta eivät vielä. Tähän on syynä useimmiten se, että työelämän paineet ovat kovat luoda uraa ja pysyä vauhdissa mukana, taloudellinen epävarmuus on myös iso tekijä, kun pätkätyöt ja irtisanomiset lisääntyvät. Oma elämä pitäisi saada vakaalle pohjalle, jotta lapsia uskaltaisi hankkia. Tämän lisäksi maailma on muuttunut ja yhteisöllisyyden sijaan yksilöllisyys korostuu ajassamme – äidin ja isän on useimmiten selvittävä perheenä kahdestaan ilman sen suurempaa tukijoukkoa esimerkiksi perheestä tai suvusta. Viimeisimpänä syynä listaisin työelämän joustavuuden tai joustamattomuuden.

Otetaampa ajatusleikki: Jos minä ja mieheni tekisimme molemmat 100 % työtä, olisi meillä molemmilla 8 tunnin työpäivät Helsingissä ja siihen lisäksi 2 tuntia työmatkoja, koska meidän perheellä ei ole mahdollisuutta asua Helsingissä Helsingin neliöhinnoilla, vaan muutimme perheelli