Toinen siskoistani, Vilma, oli meillä tällä viikolla kylässä kolme päivää ja kaksi yötä. Nuo päivät hujahtivat nopeasti ohi ja vasta jälkeenpäin mietin, että ei minusta edes tuntunut, että joku ”vieras” olisi ollut meillä.

Yleensä kun kutsuu ystäviä, kavereita tai tuttavia kylään täytyy myös hieman miettiä tarjoilua ja ohjelmaa, ainakin olla vieraalle läsnä lähes kaiken aikaa. Tätä on vaikea selittää, mutta sisarusten kanssa on ihan eri juttu. Siskoni tuli Rovaniemeltä tänne Etelä-Suomeen viettämään hiihtolomaansa, sanoi muutama päivä ennen saapumistaan, että voisi olla kolme päivää. Sanoin, että sehän sopii.

Meillä ei ollut noille kolmelle päivälle mitään kummallisia suunnitelmia, mutta silti teimme kaikkea mukavaa ja vain olimme. Juttelimme kuulumisia, kummitäti sai viettää aikaa Pikkuässän kanssa, laitoimme ruokaa, kävimme kaupassa, sain hoitaa töitäni sillä aikaa kun siskoni ulkoili lapsen kanssa, olimme yhdessä, kävimme elokuvissa ja välillä olimme vain hiljaa omissa oloissamme. Sekin on täysin fine.

Minusta ei missään vaiheessa tuntunut, että kylässä olisi ollut ns. vieras. Vieraana oli perheenjäsen, jonka suhteen ei tarvinnut missään määrin laittaa paikkoja tai miettiä tarjoiluja, normaalia enempää.

Sisarussuhteet ovat jotain ihan muuta kuin ystävyys- tai kaverisuhteet. Varmasti sisarussuhteitakin on erilaisia, mutta näin minä asian koen.

Sisarussuhteet ovat syviä – joku ihminen vierelläsi tuntee sinut aikalailla kokonaan ja on kasvanut kanssasi samassa ympäristössä ja jakanut samat asiat lapsena ja nuorena kanssasi.

Tiedän, että sisarukset pitävät aina ehdoitta puoliani ja haluavat minulle hyvää. Sanovat aidon mielipiteensä, jos kysyn neuvoa. Ovat vierellä henkisesti, vaikka välillä välimatkat ovat pitkiä tai emme näkisikään usein.

Minulla on yksi isoveli ja kaksi pikkusiskoa. Olen saanut kasvaa sisarusten kanssa. Sisarukset ovat mulle kultaa.

Vilma-siskon kanssa olen asunut yhden vuoden yhdessä Munkkiniemessä, eikä siitäkään ole kuin muutama vuosi aikaa. Daniel opiskeli silloin vielä Turussa ja minä muutin töiden takia Helsinkiin. Onneksi ei tarvinnut asua silloin yksin vaan sain jakaa kodin siskon kanssa. Sekin oli aika ainutlaatuinen vuosi, niin hyvässä kuin pahassakin. (meillä ei esimerkiksi ollut tiskikonetta ja joskus niistä tiskivuoroista kinasteltiin :D)

Minusta on myös tosi ihanaa, että sisarukseni saavat olla oman lapseni elämässä mukana. Viikon aikana sain katsella, miten hyviä kavereita heistäkin on tullut ja Pikkuässä nauttii sisarusteni seurasta.

Sellainen siskoviikko täällä takanapäin. :)