Ennen starttia hymyilyttää. Laura ei ehtinyt kuvaan, mutta napattiin Danielin sisko korvaamaan Lauraa tähän kuvaan. Kaksi vasemmanpuoleista ovat siskojani. <3

Nyt on Venlojen ja Jukolan viesti taas tältä vuodelta ohi ja olo sen mukainen: väsynyt ja onnellinen. Väsymys tulee ihan vain siitä, että yhden viikonlopun aikana tapahtuu paljon ja unet jää vähälle, koska onhan se nyt jännittävämpää seurata viestin etenemistä kuin painaa pää tyynyyn. Onnellinen saa olla hienoista suorituksista ja siitä, että Jukola on aina Jukola. Tänä vuonna saa olla vielä erityisen iloinen siksi, että Danielin joukkue eli Paimion Rasti suunnisti hienosti pronssille!!! Vaatii kolme huutomerkkiä, sillä se on saavutus se!!!

Harvalla joukkueella osuu seitsemän osuutta sujumaan täydellisesti, mutta Paimion Rasti onnistui viime yön aikana niin hyvin, että palkintona koko joukkuueen suorituksesta tarjoiltiin mitalia. Haasteita oli eniten toisella osuudella Laukkarisen Jessellä, jonka otsalamppu sammui jo hieman ennen K-pistettä. Ensimmäiselle rastille Jesse siis suunnisti jo varalampulla, joka onneksi toimi suhteellisen hyvin, vaikkei valotehossaan ylläkään oikean lampun tehoihin. Olen niin ylpeä Paimion joukkueesta sekä valmennus- ja huoltojoukoista tämän tuloksen takana, haasteista huolimatta ja juuri siksi. Onnea siis jokaiselle! Paimion Rastin ensimmäinen joukkue starttasi Danielin aloituksella numerolla 7. ja loppusija oli upea 3. Tulokset täällä: Paimion Rasti.

Pronssit kaulassa, ansaitusti!