Väsynyt ja onnellinen

Ennen starttia hymyilyttää. Laura ei ehtinyt kuvaan, mutta napattiin Danielin sisko korvaamaan Lauraa tähän kuvaan. Kaksi vasemmanpuoleista ovat siskojani. <3

Nyt on Venlojen ja Jukolan viesti taas tältä vuodelta ohi ja olo sen mukainen: väsynyt ja onnellinen. Väsymys tulee ihan vain siitä, että yhden viikonlopun aikana tapahtuu paljon ja unet jää vähälle, koska onhan se nyt jännittävämpää seurata viestin etenemistä kuin painaa pää tyynyyn. Onnellinen saa olla hienoista suorituksista ja siitä, että Jukola on aina Jukola. Tänä vuonna saa olla vielä erityisen iloinen siksi, että Danielin joukkue eli Paimion Rasti suunnisti hienosti pronssille!!! Vaatii kolme huutomerkkiä, sillä se on saavutus se!!!

Harvalla joukkueella osuu seitsemän osuutta sujumaan täydellisesti, mutta Paimion Rasti onnistui viime yön aikana niin hyvin, että palkintona koko joukkuueen suorituksesta tarjoiltiin mitalia. Haasteita oli eniten toisella osuudella Laukkarisen Jessellä, jonka otsalamppu sammui jo hieman ennen K-pistettä. Ensimmäiselle rastille Jesse siis suunnisti jo varalampulla, joka onneksi toimi suhteellisen hyvin, vaikkei valotehossaan ylläkään oikean lampun tehoihin. Olen niin ylpeä Paimion joukkueesta sekä valmennus- ja huoltojoukoista tämän tuloksen takana, haasteista huolimatta ja juuri siksi. Onnea siis jokaiselle! Paimion Rastin ensimmäinen joukkue starttasi Danielin aloituksella numerolla 7. ja loppusija oli upea 3. Tulokset täällä: Paimion Rasti.

Pronssit kaulassa, ansaitusti!
Pari tuntia ennen starttia oli jo mukavasti perhosia vatsassa. Lähtöä odotellessa, tässä vielä kotipihalla Hollolassa. Vanhemmilta pyöräili 10 minuuttia kilpailukeskukseen.
Meidän joukkueen ankkuri, Vilma-sisko upeasti maalissa! Hienosti vedetty.

Mekin suunnistettiin Venloissa mallikkaasti. Avasin meidän viestin ekalla osuudella ja oma osuuteni meni suunnistuksellisesti hyvin ja nostin aika monta sijaa tullen maaliin sijalla 231. Lähdin aikalailla takarivistä, mutta otin heti kovan lähtöspurtin ja kakkosrastin jälkeen katselin jo pieniä rintanumeroita ympärilläni. Tuntui kuulkaa hyvältä. 😉 Sitten vain keskityin pitämään kompassissa hyvän suunnan, valitsemaan oikean letkan ja pitämään itseni kartalla kaiken aikaa. Suunnitelma sujui hyvin. Loppusuoralle ei enää ollut paljoa annettavaa, rata ja helle vei tästä naisesta suurimmat mehut. Mutta niin pitikin!

Laura Portin ja siskoni jatkoivat meidän viestiä sujuvasti ja loppusija oli Varrassuon Karhuilla 392. Jes, tämä joukkue taitaa jatkaa matkaansa ensi vuonnakin.

Aika sanoa hei hei tämän vuoden Jukolalle ja suunnata kohti kotia. 👨‍👩‍👧 Kiitos Lahti-Hollola Jukola tunnelmasta, suunnistushaasteista, hikipisaroista, helteestä, suunnistuskylän palveluista, talkoolaisten panoksesta koko tapahtuman eteen ja upeista tunteista, joita saimme tänäkin vuonna kokea.

Hei hei, kiitos Lahti-Hollola Jukola ikimuistoisista hetkistä!

Ensi vuonna sitten Jukola järjestetään Kangasalalla. Sitä ennen jatketaan treenejä ja nautitaan liikunnasta ja endorfiineista. 😍 Kyllä suunnitus on kivaa!

Tänään fiilistelin myös sitä, että tämä oli jo Pikkuässän kolmas Jukola. Ensimmäinen Jukola minun masussa, toinen 8 kuukauden iässä ja tämä kolmas 1 v ja 8 kuukauden iässä. Ensi vuonna nukutaan sitten jo teltassa. 🙂

-Hilla

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog

You may also like

2 kommenttia

  1. Se on muuten Kangasalla, ei Kangasalalla 😉 Tervetuloa ensi vuonna tänne suunnistamaan! Itsellä kotikisoihin luvassa ekaa kertaa Jukolan juoksu, partiolippukuntani kanssa ollaan tähän mennessä pysytty Venloissa. Jännittää jo!

    1. Moikka! Ja heh, pitää opetella nämä Kangasalan taivutukset ennen ensi kesää. Ennen saapumista Kangasalle. 😉 Mutta kiitos, sinne sitten. 🙂 Ja Jukola on niin hieno kokemus varmasti, hyvä ottaa uusia haasteita vastaan. Ja tässähän on vielä kivasti ainaa treenata ja hioa tekniikkaa. 🙂 Kiva kun jätit kommentin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *