Ensimmäinen kuukausi päätoimisena yrittäjänä takana – miltä tuntuu?

Tänään on tammikuun viimeinen päivä, joten mikäpä sopisi paremmin aiheeksi kuin yrittäjyys, kun sitä on minulla takana nyt päätoimisena ensimmäinen kuukausi. Miltä päätoiminen yrittäjyys on tuntunut ja miten asiat ovat lähteneet sujumaan?

Lyhyesti heti alkuun: on tuntunut hyvältä. Superilta!

Viime vuoden lopussa minulla oli edessäni muutama vaihtoehto, joiden väliltä valita: etsiä uusi palkkatyö, etsiä osa-aikainen palkkatyö ja tehdä sivussa myös yrittäjänä töitä ja kolmantena vaihtoehtona päätoiminen yrittäjyys.

Tartuin kiinni siihen vaihtoehtoon, jota kohtaan tunsin suurinta paloa ja intohimoa: omien duunien eteenpäin vieminen yrittäjänä. Kun tekee työkseen sitä mistä tykkää, tuo se myös hyvää energiaa kaikille muille elämän osa-alueille. Sen olen tässä lyhyessä ajassa ja jo aikaisemminkin saanut huomata. Ajattelin, että totta vie sellaiseen kannattaa nyt tarttua, kun tilanne on otollinen.

Toiminimeni kirjattiin patentti- ja rekisterihallitukseen kesällä 2017, reilut puolitoista vuotta sitten. Olin siinä vaiheessa ollut äitiyslomalla seitsemän kuukautta. Tiesin pian koittavan hoitovapaan vaativan lisätuloja pienen kotihoidontuen lisäksi, joten ajattelin yrittäjyyden olevan kohdallani siihen ratkaisu.

Blogin lukijamäärät olivat kasvaneet äitiyslomani aikana, koska minulla oli ollut aikaa kirjoittaa ja panostaa myös bloggaamiseen. Minua pyydettiin muutamiin blogiportaaleihin, ja aloin siinä vaiheessa vähän tienata blogillani. Äitiysloman aikana olin viritellyt pienimuotoisia työkuvioita, joita aloin ehdotella parille yritykselle hoitovapaan alussa. Pari työtarjousta tuli myös blogin kautta, kun yritykset tiesivät minun olevan myös sisällöntuottaja ja markkinoinnin ekonomi. Siitä asiat lähtivät rullaamaan eteenpäin.

Vuonna 2018 tein töitä yritykseni kautta, mutta toimintani oli koko ajan sivutoimista, koska olin joko hoitovapaalla lapsen kanssa kotona tai palkkatöissä yrittäjyyden rinnalla. Pienistä puroista syntyy kuitenkin isompia juttuja: laskutusmääräni kasvoivat samalla työmäärän kanssa ja lopulta viime syksynä alkoi tuntua siltä, että ehkäpä minä todella voisin pärjätä yrittäjänä, kun vaan uskallan luottaa. Kunhan uskallan yrittää.

Ja kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, viime joulukuussa palkkatyön ja yrittäjyyden yhdistelmä alkoi käydä jo liian suureksi, joten siinä vaiheessa oli helppo tehdä päätös ja luottaa omiin kykyihin yrittäjänä.

Tämä on oikeastaan lyhykäisyydessään oma tieni yrittäjäksi.

Äitiyslomassa ja hoitovapaassa on lapsen lisäksi ollut siis muutakin hyvää. Niiden aikana ehdin pysähtyä ja miettiä tarkemmin mitä ja miten haluan töitäni tehdä, kun minun alallani siihen on mahdollista itse vaikuttaa. (välillä tämä vaihtoehtojen määrä on stressannutkin; olisipa kiva olla vaikka leipuri, niin tietäisi paremmin, miltä työpäivät yleensä näyttävät). Totta kai myös lapsi toi elämään uutta perspektiiviä: kotona olemisen merkitys korostui ja yrittäjyys ainakin tässä vaiheessa elämää mahdollistaa perhe- ja työelämän yhdistämisen kohdallamme helpommin, kun joustoa on enemmän.

Tämän kuluneen tammikuun aikana inspiroituminen on ollut mahtava tunne. Uusia työkuvioita on ilmestynyt kuin puun takaa yllättäen, kun on vain uskaltanut avata suunsa oikeassa paikassa ja tuoda itsensä tietoisuuteen. ”Että hei, minä olen täällä, voin tehdä yrityksellenne tai tapahtumalle sisältöjä, tehdä teille nettisivut tai kirjoittaa mediatiedotteen, kun teillä kerran on tarvetta sellaiseen!” On vain tuotava itseään ja omaa osaamistaan esille, ei siinä muu auta.

Olen saanut keväälle sovittua sisällöntuotantoa, kirjoittamista, pari valokuvauskeikkaa, muutaman haastattelun sekä sosiaalisen median tuotantoa muutaman yrityksen kanssa. Kaikki ovat sopivan kokoisia projekteja, joita on mahdollista lomittaa keskenään työviikkooni ja tehdä suurelta osin kotoa käsin. Näiden lisäksi minulla on tietenkin tämä blogi, jonka kirjoittaminen tuntuu erittäin mukavalta, kun aikaa on enemmän.

Kuten sanoin, tämän kuluneen tammikuun aikana olen monta kertaa saanut kokea inspiraation tunteen. Kun olen suunnitellut jotain tekstiä, saanut sähköpostiini yhteistyöehdotuksen blogiin liittyen tai kun minulta on tiedusteltu, josko voisin auttaa yritystä X Instagramin kanssa. Mikään näistä asioista ei tietenkään ole tippunut taivaalta ilman duunia, mutta siinä se hyvän fiiliksen juju piileekin. Kun omalla duunillaan saa vaikuttaa siihen, miltä työpäivät näyttävät.

Toki tiedostan myös riskit, jotka yrittäjyydessä ovat aina korkeammat kuin palkkatyössä.

Bloggaajan työ ei ehkä jatku ikuisuuksia. Kuukausipalkkani on vain se, jonka saan kuukauden aikana laskutettua asiakkailtani. Kaikki työt on myytävä tai etsittävä itse. Olen vastuussa yritykseni kirjanpidosta ja verojen maksamisesta. Ei ole lomia, jos ei itse sellaista varten säästä. Hyvän taloudellisen kauden aikana yritykset ulkoistavat töitään, mutta taantuman koittaessa rahahanat menevät tiukemmalle ja kokemusten mukaan markkinointi ja viestintä ovat asioita, joista usein ensimmäisenä karsitaan. Riskejä ja epävarmuustekijöitä on tietenkin nyt enemmän.

Ajattelen kuitenkin niin, että kaikessa tässä elämässä on omat riskinsä. Jos ei uskalla yrittää, ei voi myöskään onnistua.

Jollain tapaa koen jo nyt onnistuneeni, kun olen osannut itse perustaa yritykseni ja saanut tehdä kiinnostavia töitä ja laskuttaa sen kautta näiden vajaan kahden vuoden aikana. Olen myös aina valmis kaikenlaiseen työhön; jos jossain vaiheessa tilanne menisi tiukemmaksi, niin sitten hyppään sellaiseen työhön, jossa työvoimaa tarvitaan. Pärjäisin vaikka rakennustyömaan siivoojana.

Myös kodin ja suurempien investointien osalta elämme aika stabiilia vaihetta. Meillä on paritalo, jossa meille riittää tilaa ja auto pihassa, jolla ajaa seuraavat vuodet. Toki niistä on lainaa, mutta kuukausittaiset kuluerät ovat hyvin tiedossa ja ennustettavissa. Ne eivät tule yllätyksenä.

Kunhan onnistutaan pyörittämään tätä lapsiperhearkea ja nauttimaan kivoista duuneista samalla, niin siinä on mielestäni ihan tarpeeksi tässä kohtaa elämää. Kodin ja perhe-elämän yhdistäminen mielekkäällä tavalla on noussut itselleni tärkeäksi asiaksi, kuten olen aikaisemminkin kertonut.

Raha tai rikkaus ei ole prioriteettina korkeimmalla, vaan mielekäs elämä ennen kaikkea! En ole mikään uraohjus, joka haluaisi sinnitellä oravanpyörässä korkeampien titteleiden perässä ja viettää viikkoja vuodesta työmatkoilla poissa lapseni luota tai notkua iltoja edustustilaisuuksissa. Haluan vain tehdä itselleni mielekästä ja motivoivaa työtä sekä nauttia vapaa-ajasta! Sen verran olen näiden kohta 30 vuoden kuluessa ehtinyt tutustua itseeni.

Eli summa summarum: on selvää, että yrittäjänä mietin tarkemmin perheemme toimeentuloa ja töiden riittävyyttä sekä jatkuvuutta, mutta samalla olen saanut rutkasti lisää intoa, inspiraatiota sekä aikataulullista vapautta tilalle. Ja tunteen siitä, että saan oppia uutta ja olla erilaisissa duuniprojekteissa mukana. Mielestäni työni on yrittäjänä monipuolisempaa, koska päivät ovat vaihtelevampia.

Myös tästä blogista on tullut jälleen kerran himpun verran entistä rakkaampi paikka. Teille on kiva kirjoittaa ja mulla on takataskussa pitkä lista hyviä aiheita, joista tulen lähiaikoina kirjoittamaan! 🙂

Sellaisia tuntoja täältä tällä kertaa liittyen yrittäjyyteen.

Kun kerroin siskolleni kirjoittavani tästä aiheesta blogiin, hän kysyi heti sen jälkeen, että no: miten nykyään suunnittelet työviikkosi ja miten pysyt suunnitelmassasi? Hän siis antoi minulle uuden postausaiheen pyytämättä, kun seuraavan kerran raapustan blogiin yrittäjyydestä. Haluaisitko jatkossakin kuulla näitä duunijuttuja lisää?

Mukavaa päivää muruset, olette ihania! <3

-Hilla

Instagramissa @hillasblog & @hillashome.

You may also like

4 kommenttia

  1. Joo, ilman muuta kiinnostaa nämä työjutut. Mahtavaa rohkeutta seurata omaa fiilistä ja kuunnella omaa sydäntä ja arvoja. Tsemppiä ja kivaa viikonloppua!

    1. Kiitos tsempeistä! Näistä työkuulumisista varmasti kertoilen kevään mittaan, kiva kuulla, että kiinnostaa. Ihanaa viikonlopun jatkoa sinullekin. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *