Tänään on tammikuun viimeinen päivä, joten mikäpä sopisi paremmin aiheeksi kuin yrittäjyys, kun sitä on minulla takana nyt päätoimisena ensimmäinen kuukausi. Miltä päätoiminen yrittäjyys on tuntunut ja miten asiat ovat lähteneet sujumaan?

Lyhyesti heti alkuun: on tuntunut hyvältä. Superilta!

Viime vuoden lopussa minulla oli edessäni muutama vaihtoehto, joiden väliltä valita: etsiä uusi palkkatyö, etsiä osa-aikainen palkkatyö ja tehdä sivussa myös yrittäjänä töitä ja kolmantena vaihtoehtona päätoiminen yrittäjyys.

Tartuin kiinni siihen vaihtoehtoon, jota kohtaan tunsin suurinta paloa ja intohimoa: omien duunien eteenpäin vieminen yrittäjänä. Kun tekee työkseen sitä mistä tykkää, tuo se myös hyvää energiaa kaikille muille elämän osa-alueille. Sen olen tässä lyhyessä ajassa ja jo aikaisemminkin saanut huomata. Ajattelin, että totta vie sellaiseen kannattaa nyt tarttua, kun tilanne on otollinen.

Toiminimeni kirjattiin patentti- ja rekisterihallitukseen kesällä 2017, reilut puolitoista vuotta sitten. Olin siinä vaiheessa ollut äitiyslomalla seitsemän kuukautta. Tiesin pian koittavan hoitovapaan vaativan lisätuloja pienen kotihoidontuen lisäksi, joten ajattelin yrittäjyyden olevan kohdallani siihen ratkaisu.

Blogin lukijamäärät olivat kasvaneet äitiyslomani aikana, koska minulla oli ollut aikaa kirjoittaa ja panostaa myös bloggaamiseen. Minua pyydettiin muutamiin blogiportaaleihin, ja aloin siinä vaiheessa vähän tienata blogillani. Äitiysloman aikana olin viritellyt pienimuotoisia työkuvioita, joita aloin ehdotella parille yritykselle hoitovapaan alussa. Pari työtarjousta tuli myös blogin kautta, kun yritykset tiesivät minun olevan myös sisällöntuottaja ja markkinoinnin ekonomi. Siitä asiat lähtivät rullaamaan eteenpäin.

Vuonna 2018 tein töitä yritykseni kautta, mutta toimintani oli koko ajan sivutoimista, koska olin joko hoitovapaalla lapsen kanssa kotona tai palkkatöissä yrittäjyyden rinnalla. Pienistä puroista syntyy kuitenkin isompia juttuja: laskutusmääräni kasvoivat samalla työmäärän kanssa ja lopulta viime syksynä alkoi tuntua siltä, että ehkäpä minä todella voisin pärjätä yrittäjänä, kun vaan uskallan luottaa. Kunhan uskallan yrittää.

Ja kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, viime joulukuussa palkkatyön ja yrittäjyyden yhdistelmä alkoi käydä jo liian suureksi, joten siinä vaiheessa oli helppo tehdä päätös ja luottaa omiin kykyihin yrittäjänä.

Tämä on oikeastaan lyhykäisyydessään oma tieni yrittäjäksi.

Äitiyslomassa ja hoitovapaassa on lapsen lisäksi ollut siis muutakin hyvää. Niiden aikana ehdin pysähtyä ja miettiä tarkemmin mitä ja miten haluan töitäni tehdä, kun minun alallani siihen on mahdollista itse vaikuttaa. (välillä tämä vaihtoehtojen määrä on stressannutkin; olisipa kiva olla vaikka leipuri, niin tietäisi paremmin, miltä työpäivät yleensä näyttävät). Totta kai myös lapsi toi elämään uutta perspektiiviä: kotona olemisen merkitys korostui ja yrittäjyys ainakin tässä vaiheessa elämää mahdollistaa perhe- ja työelämän yhdistämisen kohdallamme helpommin, kun joustoa on enemmän.