Olen kasvattanut pian viisi kuukautta sisälläni pientä suurta aarretta. Kumpu pompsahti tälläkin kertaa puolivälin kohdilla esiin, joten nyt on aika kertoa aarteesta ja raskaudesta teillekin.

Me olemme tietenkin koko perhe raskaudesta ja toisesta tulevasta lapsesta tosi onnellisia ja kiitollisia. Tuleva isosisko on pitänyt huolen, että nallekin tervehtii ja juttelee vauvalle päivittäin.

Raskaus on edennyt jo hieman yli puolivälin. Rakenneultrassa kävimme tämän viikon alussa. Raskausviikoissa mennään nyt 22 viikon kohdilla ja kun täysiaikainen vauva kasvaa sen 40 viikkoa, niin siitä voi laskea, että laskettuaika ajoittuu kesäkuun loppuun. Kesäbeibiä me siis täällä odottelemme! Pikkuässä syntyi lokakuun lopussa kuulaana syyspäivänä, nyt on odotettavissa keskikesän lämpöä loppuraskauteen ja vauvan kanssa sitten ensimmäisinä viikkoina.

Raskaus on sujunut tähän asti hyvin ja aikalailla samalla tavalla kuin edellinenkin raskaus. Raskausväsymys oli todella suurta ensimmäiset kolme raskauskuukautta. Toiselle raskauskolmannekselle siirryttyä väsymys on onneksi helpottanut ja tällä hetkellä olo on parhaimmillaan: vatsa on vielä pieni ja voimat aika normaalit. Toki unen määrä on edelleen suurempi, mutta se alkuraskauden väsymys on vain jotain niin megalomaanista. Nukuin päiväunia työpäivän jälkeen tai menin lapsen kanssa iltaisin jo kello 20 nukkumaan ja silti aamulla olisi voinut jatkaa vielä unia.

Raskauspahoinvoinnin osalta olen päässyt helpommalla, eikä esimerkiksi oksentelua ole ollut. Kolme kuukautta oli sellaista etovaa oloa, tuntui kuin autopahoinvoinnilta, joka tulee kun mutkaisella tiellä selaa puhelinta. Mutta kumma kyllä, sellaiseenkin oloon tottuu, kun sen kanssa elää useamman viikon aamusta iltaan. Siihen auttoi tasaisin väliajoin syöminen ja suolaiset välipalat.

Mutta hyvin on siis mennyt ja pienillä alkuraskauden oireilla olen selvinnyt. Voin toisella kertaa vielä kirjoitella enemmän näistä alkuraskauden voinneistani ja kaikesta siitä, mitä näihin ensimmäisiin viiteen kuukauteen on mahtunut niin kehossa kuin mielessä. Kaikesta siitä, mikä ei ole vielä blogissa näkynyt tähän mennessä.

Liikuntaa olen pystynyt harrastamaan monipuolisesti ja se on mukava se. Olen kokenut, että liikunta ja raikas ilma auttaa ja helpottaa kaikkia raskausoireita. Hiihto on ollut ihan paras laji nyt talvella, koska siinä koko kroppa saa liikettä, mutta kehoon ei silti kohdistu iskutusta, vaan suksen päällä saa liukua vatsan kanssa. Eilen hiihdin nautiskellen pidemmän lenkin, 26 kilometriä auringonpaisteessa, ja ensi viikonloppuna menen vielä Finlandia-hiihtoon lykkimään 20 km luistellen.

Juoksulenkeilläkin olen edelleen käynyt, mitä nyt matkat ja vauhdit ovat pienentyneet. Viime raskaudessa juoksin muistaakseni viikolle 27 asti, mutta tässä toisessa raskaudessa vatsa tuntuu kasvaneen hieman nopeammin pois vatsalihasten alta, joten juoksu jää varmaan aikaisemmin pois liikuntamuodoista tässä toisessa raskaudessa. Omaa kroppaa ja tuntemuksia kuunnellen. Kävelylenkeillä, pyöräilyllä ja uinnilla jatkan sitten.