Vauvalle tulee tänään ikää kymmenen vuorokautta. Olemme nauttineet arvokkaista ensihetkistä vauvan kanssa pari päivää ensin sairaalassa ja nyt viikon verran kotona. Olemme nuuhkineet vauvan tuoksua ja katselleet hänen pieniä sormia ja varpaitaan. Olemme suukotelleet ja vain ihmetelleet pitkiä hetkiä, miten ihana ja rakas hän on.

Ensihetkiä vauvan kanssa

Vauvakupla on maaginen. Elämä jollain tavalla pysähtyy. Ei ole käsitystä viikon päivistä tai kellon ajasta, kuukaudesta just ja just. Taitaa olla kesä ja heinäkuu.

Vauvan tuoksu

Vauvan tuoksu on tuoksu, jota voisin purkittaa ja nuuhkia vuosienkin jälkeen. Mutta tietäessäni sen olevan mahdotonta, haluan haistella tätä tuoksua nyt kaikessa rauhassa. Vetää oikein sieraimet täyteen useaan kertaan päivässä.

Pesimme vauvan eilen ensimmäistä kertaa kylvyssä sitten synnytyksen. Lapsivesi oli puhdasta, joten hänet vain pyyhittiin kuivaksi ja tuotiin rinnalleni synnytyksen jälkeen. Siitä asti hän on ollut vierelläni. Tuoksu on sekoitus vauvaa ja rintamaitoa. Imelän ihanaa, kuten koko vauvakuplakin.

Jollain tavalla vastasyntyneen pienuus aina yllättää. Vaikka vauva on ihan normaalin kokoinen, syntyessään 3,5 kiloa, kohta lähemmäs 4 kiloa, tuntuu hän silti niin pieneltä, hennolta ja sylissä uskomattoman kevyeltä. Ainakin sen jälkeen, kun on koko raskauden bodannut kasvaneen masun kanssa 16 kiloisen taaperon kanssa ja nostellut häntä syliin, keinuun, vaunuihin ja milloin minnekin. 3,5 kiloa on sen jälkeen kuin höyhen syl