Olen tässä raskauden aikana saanut kuulla muutaman kerran peruslausahduksia, joista yksi kuuluu muun muassa näin: ”Nauttikaa nyt vielä teidän yhteisestä ajasta, kun sitä teillä on.” Siis voiko olla mitään negatiivisempaa tai masistelevampaa kommenttia? Ihan oikeasti.
Kuten olen aikaisemminkin todennut, näiden kommenttien sanojat tarkoittavat useimmiten vain hyvää, mutta siitä huolimatta pyörittelen mielessäni hiukan silmiäni tuollaisia kommentteja kuullessani. Ai miksikö?
Siksi, että tuohan kuulostaa juuri siltä, että elämä loppuisi vauvan syntymän jälkeen. Sitten ei enää nukuta, ei ole yhteistä aikaa parisuhteelle, kaikki aikataulut menevät vauvan ehdoilla ja kahvikupillistakaan ei ehdi juoda lämpimänä. Mielestäni oudointa, mitä kuulee joskus on se, että vauvan syntymän jälkeen ei ehdi käydä edes suihkussa jos on yksin kotona.
Olen kai aika yltiöpositiivinen ihminen joissain asioissa, mutta en murehdi tai pelkää tuollaisia asioita tippaakaan. Uskon että elämä tulee varmasti muuttumaan, mutta miksi pitäisi korostaa niitä negatiivisia muutoksia ja pelotellaan ehkä sillä pahimmalla.
Olen nimittäin varma, että saan nauttia kahvikuppini kuumana vielä tulevaisuudessakin, nukun sitten päiväunet vauvan kanssa, jos öisin ei nukuta ja se paljon parjattu yhteinen aika – sitähän meillä on tiedossa vauvan ja Danielin kanssa koko tuleva vuosi. Kaikki ei varmaankaan tule olemaan helppoa vauvan syntymän jälkeen, mutta ei elämä ole ollut pelkkää ruusuilla tanssahtelua tähänkään asti. Elämä on ollut elämää – kuoppineen ja huippuineen, mutta sehän juuri tekee elämästä elämää. Tulevaisuudessa on tiedossa uusia kuoppia, mutta odotamme niitäkin innolla.
Ja hei, olemmehan nauttineet viimeiset 7 vuotta Danielin kanssa yhteisestä ajasta, jota hienolla termillä myös parisuhdeajaksi kutustaan. Miksi nyt murehtisimme sen loppumista? Ei miksikään. Sen sijaan vain odotan tulevaa elämänvaihetta ja sitä aikaa, kun meitä on kolme. <3 Laatuaikaa parhaimmillaan. Niin itse asian näen.
Menneenä viikonloppuna vietimme yhteistä aikaa oikein olan takaa. Ja ihanaa sekin toki on, ja siitä otamme ilon irti vielä ennen vauvan tuloa.
Kesälomareissujen jälkeen olimme pitkästä aikaa koko viikonlopun kahdestaan kotona. Perjantaina juhlistimme Danielin 27 ikää käymällä pitsoilla keskustassa, ostimme Danielille uuden coretex-takin XXL:stä ja kävelimme pitkin Helsingin katuja perjantai-illan pimentyessä.
Lauantaina siivosimme koko huushollin, kävimme yhdessä lenkillä; minä pyöräilin ja Daniel juoksi vetotreenin. Laitoimme yhdessä ruokaa ja illalla lähdimme vielä Kaivopuistoon kävelylle ja kävimme katsomassa miltä Löyly livenä näyttää. Sunnuntaina Daniel kävi Sipoossa suunnistuskisoissa ja minä olin muuten vain mukana fiilistelemässä kisafiilistä ja moikkaamassa samalla suunnistustuttuja.
Kaikenlaista tuli siis yhdessä viikonloppuna puuhattua. Nautittua sitä yhteistä aikaa. Huoli siis pois, nyt yhteinen aika on tätä, joskus jotain muuta. Molemmat silti varmasti yhtä hyviä. <3
-Hilla
Instagramissa @hillasblog
Facebookissa @hillasblog
Twitterissä @hillasblog
Minäkin sain ennen ensimmäisen lapsen syntymää kuulla vastaavia puheita. Kaikesta huolimatta olen nyt, kahden pienen lapsen kanssa, pystynyt juomaan kahvin kuumana, syömään ruuan lämpimänä ja käymään suihkussa, vaikka olen ollut yksin lasten kanssa kotona. Kaikki riippuu mielestäni vain omasta asenteesta ja ehkä hiukan myös aikataulutuksesta! :)
Mitä yhteiseen, kaksistaan vietettyyn aikaan tulee, ei sen tarvitse myöskään loppua vauvan tulon myötä. Se toki vähenee luonnollisesti, mutta myös muuttuu olennaisesti, ennenkaikkea sitä osaa arvostaa enemmän. Tsemppiä loppuraskauteen ja tulevaan vauva-arkeen!