ajatuksia-synnytyksesta%cc%883

Ajatuksia tulevasta synnytyksestä – millaisia mietteitä minulla on ja mitä ajattelen tulevasta synnytyksestä? Pelottaako minua tuleva synnytys? Nämä ovat kysymyksiä, joita minulta ovat monet kaverit, ystävät ja perheenjäsenet kyselleet tässä viime viikkojen aikana. Ajattelin kirjoitella aiheesta nyt jotain tänne blogiinkin, koska asia selvästi kiinnostaa. Ja yleensä asioiden jakamisesta aina joku löytää myös vertaistukea – tulevat synnyttäjät tai nuoret naiset muutenkin. Jälkikäteen voi itsestäkin olla hauska lukea tällaisia tekstejä. Että mitä sitä pään sisällä silloin liikkuikaan – ennen synnytystä..

Päällimmäisenä ajatuksena ja fiiliksenä synnytykseen liittyen mulla on rauhallisuus ja luottamus. Otan asiat niin kuin ne eteen tulevat. Synnytys on siinä mielessä ihmeellinen asia, että siitä on mahdotonta suunnitella etukäteen, eikä sen ajankohtaan ja kulkuun voi paljoakaan itse vaikuttaa. Toki omaa oloa voi monin tavoin helpottaa, käyttää hyväksi lääkkeettömiä kivunlievityksiä kotona, pysyä rentona ja pitää mieli positiivisena. Mutta muu meneekin sitten omalla painollaan ja parasta on edetä sen mukaan omaa kroppaa ja sen viestejä kuunnellen.

Synnytysvalmennuksessakin meitä prepattiin siihen, että omaan kehoon kannattaa luottaa, se kyllä tietää, mitä on tekemässä ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja tietenkin kätilöt ovat kaiken aikaa matkassa mukana, seuraavat tilannetta, tsemppaavat ja neuvovat mitä kannattaa missäkin tilanteessa tehdä. Ei siis tarvitse osata synnyttää etukäteen, se olisi hieman liikaa vaadittu. heh. ;)

ajatuksia-synnytyksesta%cc%887

Nyky-yhteiskunnassa montaa asiaa pystymme itse kontrolloimaan ja moneen asiaan vaikuttamaan. Mutta synnytys on yksi niistä asioista, joita ei voi etukäteen käsikirjoittaa. Uskonkin, että se on suurin syy siihen, miksi montaa naista synnytys myös pelottaa. Synnytyskokemuksiakin on yhtä monta kuin on synnyttäjää ja kumma kyllä, yleensä niitä traumaattisia kertomuksia myös jaetaan enemmän tai ne jäävät ainakin muistiin aivosopukoihin. Ne sitten saattavat jäädä mieleen pyörimään, entä jos minunkin kohdalla asiat menevät niin?

ajatuksia-synnytyksesta%cc%885

Myös kipukynnys ja kivun kokeminen ovat todella henkilökohtaisia kokemuksia – kukaan ei voi toisen puolesta arvioida, että miten paljon toinen kokee kipua tai miten uskoo sen kanssa selviävän. Toiset synnyttävät luomuna ilman lääkkeellisiä kivunlievitystä ja toiset ottavat kaiken ilokaasusta epiduraaliin – mitä vain on saatavilla. Ja molemmat ovat ihan yhtä oikeita ja sallittuja. Pitää mennä omien tunteiden mukaan. Kivun määrää ei onneksi yksin tarvitse sairaalassa pohtia, vaan siihenkin osaavat kätilöt ottaa kantaa. Näin ainakin itse toivon.

Positiivinen synnytyskokemus

Ihailen tarinoita (joita olen omassa ystäväpiirissäkin saanut tässä lähiaikoina kuulla) että kaikki meni luonnollisesti, synnytys eteni nopeasti ja hommasta selvi