hillas-blog-vauva4

Tämän päivän (aamu)pala kello 11. ;)

Tänään aamupalaa kello yhdentoista aikaan aamupäivällä syödessäni pohdin, että onhan tässä muutama asia muuttunut vauvan saapumisen jälkeen. Aika montakin asiaa, mutta listailen tässä muutamia. Aikataulut on yksi muutoksista. Siinä missä vielä kuukausi sitten mahan kanssa heräsin jo aamu viiden aikaan syömään vatsalaukku kurnien aamupalaa, on aikataulut nyt jotain aivan muuta. Ja ehkä ihan hyväkin niin. Tällä hetkellä rytmimme, (jos vajaa kaksi viikkoisella voi vielä rytmeistä puhua), on sellainen että menemme 23 aikaan sänkyyn ja heräilemme 9:30. Aamulla sitten tietenkin ensimmäisenä vauvan tarpeet hoidettava eli aamutoimet aka aamusählingit: vaipan vaihdot, pesut, imetykset, vaatteiden vaihdot ja tänään myös lakanoiden vaihdot ja pesukoneen päälle laitto ja napatyngän puhdistaminen ja sen sellaista muuta kivaa. Lakanat meni pyykkiin kun kävi vähän hupsusti, äiti vaihtoi vaippaa ehkä vähän väärässä paikassa. Mutta sellaista se on, ja aamupalaa nautiskelin lopulta vasta klo 11. Jos pitää valita, niin ehkä tuo kello yksitoista on kuitenkin parempi kuin aamu viisi. :D

Muuttunut on myös se, että aamukahvi maistuu minulle jälleen. Raskauden aikana aamukahvin haju sai lähinnä kuvotuksen tunteen aikaan, mutta nyt taas kahvi maistuu ja tuoksuu hyvältä. :) En ajatellut tehdä itsestäni kahviriippuvaista tämän hyvän vieroituksen jälkeen, mutta yksi kuppi päivässä on mukava juoda tai silloin kun tekee mieli.

hillas-blog-vauva5

Pyykin määrä on selkeästi lisääntynyt. Vauvan vaatteet, kylpypyyhkeet, harsot ja lakanat – niitä löytyy nykyään meidän pyykkikorista. Täysin uutta siis. Pukluja tulee silloin tällöin ja sittenhän menee vaihtoon harsot, vaatteet ja joskus äidinkin vaatteet. Tänään aamulla nautiskelimme ja vaihdoin vaippaa sängyssä. No kuinkas siinä kävikään… Taisi tapahtua pienimuotoinen äksidentti, jonka seurauksena myös sängyn lakanan sai laittaa pesukoneeseen. Vähintään siis yksi koneellinen pyörii tässä huushollissa päivittäin. Mutta toisaalta, mä tykkään pyykkäämisestä ja olen tottunut aina treenivaatteitakin pyörittämään koneessa lähes päivittäin. Meidän taloyhtiön kuivaushuone sattuu myös olemaan meidän asunnon vieressä, joten sinne on helppo kipaista pyykkien kanssa ja 45 minuutissa isotkin määrät pyykkiä saa kuivaksi kuivaushuoneessa. Omaa kotia ei tarvitse tehdä sademetsäksi, vaikka pyykättävää onkin.

Muuttuunut on myös sekin, että maitoa tulee muualtakin kuin kaupan kylmähyllystä. Imetys lähti käyntiin hyvin heti sairaalassa toisena päivänä. Sitä ennen pitelin vauvaa paljaalla rinnalla koko vuorokauden, kuten kätilöt neuvoivat. Vauvan imu ja läheinen ihokontakti saa maidon herumaan ja sieltä se sitten nousi. Yksi maailman seitsemästä ihmeestä mun mielestä. :D Vauva tuotiin kotiin ja ruokakin tuli samassa paketissa äidin mukana. Nykyään puhutaan vauvantahtisesta imetyksestä, joka siis tarkoittaa sitä, että rintaa annetaan vauvalle aina kun hän sitä haluaa. Tiheänimun kausina vauva ”tilaa” itselleen enemmän maitoa ja sitten sitä tulee taas enemmän. Kauppiksesta tuttu kysynnän ja tarjonnan laki pätee vauvapuuhissakin. ;)

hillas-blog-vauva2

Daniel kokkasi sunnuntaina ruokaa, nam.

Kodin siisteys on myös uusi käsite. Vikoilla raskausviikoilla ehdin pestä, imuroida, tehdä suursiivousta ja vaikka mitä – kun oli aikaa. Paikat oli tiptop, koska tykkään siisteydestä ja siivoaminen oli mukavaa ajanvietettä. Kyllä, joillekin se voi olla sitä. heh. Nyt vauvan tulon jälkeen siisteys on toki tärkeää, mutta se tarkoittaa vähän eri asiaa. Kaiken ei tarvitse olla niin tip top ja olohuonekin on muistuttanut lähinnä pesää viimeisen viikon. Sohvalla on peitto ja tyynyjä siellä täällä. Vesipullon ja tutin löytää milloin mistäkin. Keittiön pyrin siivoamaan aina ruuanlaitoin jälkeen, mutta jos vauva itkee, niin siinä tapauksessa tiskit ovat toissijaiset. Onneksi Daniel osallistuu vauvan ja kodin hoitoon yhtä paljon, joten kyllä täällä siivous hoituu jatkossakin, ehkä vaan vähän eri tavalla kuin ennen. Ennen se tapahtui jotenkin luonnostaan ihan itsestään.

Pienet ilot, niitä on nykyään enemmän. Olen aina mielestäni osannut iloita niistä ”arjen pienistä iloista”. Yksi syy, miksi tätä blogiakin kirjoitan, koska haluan jakaa niitäkin ajatuksia. Nyt vauvan syntymän jälkeen tuntuu vielä jotenkin enemmän siltä, että ihan pienistäkin asioista osaa olla kiitollinen. Vauvan ekasta hymy