Eilen oli marraskuun ensimmäinen, ja samalla meidän ensimmäinen vaunulenkki vauvan kanssa. Hurraa. Äitiä taisi jännittää ulos lähtö enemmän kuin pikkuista, sillä hän nukkui koko tunnin lenkin sikeästi ja nautti tyytyväisenä raikkaasta ulkoilmasta.

Lähtöä edelsi tietenkin jälleen uuden opettelu. Kuinka paljon vaatetta pitää vauvalle pukea päälle? Onko ulkona lämmin vai kylmä? Kumman puen ensin, vauvan vai itseni? Haenko vaunut sisälle vai kannanko vauvan vaunuvarastoon ja lähdemme sieltä suoraan? Kuinkakohan kauas kotoa uskallan mennä, jos nälkäitku yllättääkin kesken matkan. Vaikka olenkin näppärä ihminen, niin silti aika peruskysymysten äärellä ollaan. Ehkä nämäkin asiat muuttuvat pian rutiineiksi.

Ennen lenkille lähtöä vauvalle tuli lievä kiukku ja pienet itkutkin siinä pikkuinen tirautti. Päätin pukea ensin itseni valmiiksi, ettei vauvalle tulisi kuuma odotellessa ja sen takia vielä uusi kiukku ennen pihalle pääsyä. Puin itselleni tietenkin aluskalsarit, tuulihousut, kerraston paidan ja paksun fleecen, jonka jälkeen aloin pukea vauvaa. No kuinkas siinä kävikään? Minulla oli jo ihan täysi (tuskan) hiki ennen kuin oltiin päästy ovesta ulos. Siinä sitten eteisessä puin pikaisesti vauvan, laitoin vaunuihin, tutin suuhun ja kaahasin kärryjen kanssa pihalle – soijat kainalossa jo tässä vaiheessa. :D Jes, ekaa kertaa ulkona, me tehtiin se. Myönnettäköön, ettei tuo lähtö ihan mennyt kuten stömsössä. Parempi onni ensi kerralla, silloin hieman uudella taktiikalla, ehkä puen päällimmäiset vaatteet vasta ulkona. hehe.

Kierreltiin ja kaarreltiin ulkoilureittejä. Pysähdyttiin ottamaan kuvia ja ihmeteltiin marraskuun kirpeää syyskeliä. Nautittiin ekasta lenkistä, ja tunsin itseni todella vapaaksi. Kun on parisen viikkoa maannut sohvan nurkassa ja oleillut lähinnä keittiö, olohuone, makuuhuone -akselilla, tuntuu mahtavalta päästä ihmisten ilmoille ja kodin ulkopuolelle. Oltiin tunnin verran ulkona, mutta aktiivista kävelyä siitä oli ehkä reilu puoli tuntia.

Kävely kuitenkin kostautui sitten illalla, mikä oli vähän ikävä juttu. Tikit ovat itsestään sulavia tuolla alakerrassa, mutta eihän ne vielä parissa viikossa ole sieltä sulaneet pois. Kävelylenkki hankasi paikkoja sen verran, että illalla teki taas kipeää ja särki melkoisesti ja minun olikin tartuttava särkylääkkeisiin, joiden määriä olin juuri päässyt vähentämään. Illalla vauvalle tuli vielä parin tunnin iltakiukku (varmaan kipeän vatsan takia), jonka aikana iskä sai kanniskella häntä ympäri kotia ja minä makasin siinä vaiheessa sängyn pohjalla itkua kuunnellen. Onneksi yö meni hyvin – nukuttiin kaikki 9 tunnin unet ja vain kaksi yösyöttöä yön aikana. Hurraa, aamulla oli taas parempi meininki ja illan huonot olot olivat tiessään. Meiltä kaikilta. ;)

Eräs Instagram-seuraajani pyysi minulta jonkinlaista arviota näistä meidän juoksuvaunuista, jotka ovat kuvissa. En ole vielä paras henkilö antamaan arviota, koska kokemukset ovat kovin vähäiset. Muutaman sanan voin kuitenkin tässä kohtaa sanoa. Päädyimme näihin X-lander Run kärryihin, koska niin monet suunnistaja- ja juoksukaverimme niitä meille suosittelivat. Varsinkin suunnistajia on helppo uskoa, sillä he kärryttelevät vaikeammissakin maastoissa ja työntävät kärryjään suunnistuskisoissa milloin missäkin mutapelloilla ja juurikkoisilla poluilla.

Nämä X-lander Run kärryt ovat siis juoksuun tarkoitetut. Hyvää näissä on muun muassa se, että runko pysyy samana ja siihen saa lisättyä vauva-aikana kuomukopan tai auton turvakaukalon ja myöhemmin sitten kärryt saa muokattua juoksurattaiksi, jolloin kyytiläisen menosuunta on eteenpäin. Eli meidän ei siis tarvitse ostaa uusia rattaita missään vaiheessa, vaan saamme muokattua näistä rattaat myös isommalle taaperolle.

Vaunut ovat myös aika kevyet, sen mitä vaunukaupoilla olen vertaillut muihin vaunuihin. Ja sehän on hyvä, kun näillä on tarkoitus myöhemmin sitten juosta. Vaikka vaunut ovatkin kevyet, niin silti ne ovat mielestäni tukevat. Tässä mallissa takapyörät ovat sisäänpäin vinossa, mikä tekee mallista tukevan. Tällaisia vinoja takarenkaita en ole nähnyt muissa juoksuvaunuissa.

Ainut miinuspuoli on varmaankin vaunujen huono saatavuus Suomesta. Yhdestäkään