Kuten aikaisemmin Husband and Wife -postauksessa lupasin, tänään kerron teille hieman enemmän hääpäivästämme. Tässä kuvia ja muutama sana tuosta kauniista joulukuun päivästä.

Teistä jo moni tietääkin, menimme Danielin kanssa naimisiin joulukuun alussa 5.12.2016. Tuona samaisena päivänä tyttäremme sai nimen Selma. Oikeastaan päivä oli hänen kastepäivänsä, mutta sen lisäksi me päätimme mennä naimisiin. Kaksi kärpästä samalla iskulla. ;)

En ole koskaan haaveillut isoista hääjuhlista ”normaalilla kaavalla”. Pikemminkin päinvastoin. Mielestäni hääjuhlat saa ja pitääkin olla juhlijoidensa näköiset. Sellaiset, jotka itsestä tuntuvat parhaimmilta ja omimmilta. Jossain vaiheessa jopa Dainielin kanssa suunnittelimme, että olisimme matkustaneet ulkomaille ja menneet samalla kertaa häämatkan yhteydessä naimisiin, ihan vaan kahdestaan. Ne suunnitelmat eivät kuitenkaan lapsen syntymän jälkeen tuntuneet enää siihen hetkeen sopivilta. Minulle oli tärkeä asia, että lapsellani ja minulla on sama sukunimi, jotta olisimme myös nimen osalta kokonainen perhe. Siksi päätimme mennä naimisiin pienimuotoisesti pian Selman syntymän jälkeen. <3

Häät ovat ihana juhla. Oman kokemukseni jälkeen olen kuitenkin entistä enemmän sitä mieltä, että jokainen pitäköön juuri omannäköiset häät. Joku haluaa tarjoilla kasvisruokaa häissä, toinen haluaa alkoholittomat juhlat, kolmas hakee Tallinnasta juhlajuomat pakettiauton jouset painosta vinkuen. Jonkun mielestä kirkko on ainoa oikea paikka ja joku toinen ei tunne kirkossa oloaan ollenkaan kotoisaksi. Kaikki yhtä oikeita tapoja. Ja se jos mikä on luonnollista. Jokainen tekee omat valintansa.

Olen onnellinen meidän hääpäivästämme, joka ihanalla tavalla muistuttaa meitä tyttäremme syntymästä. Silloin meistä tuli perhe. Tärkeintä oli, että me viihdyimme, läheisemme viihtyivät ja nautimme päivästä. Myöhemmin tämän vuoden kesällä tai syksyllä aiomme pitää sitten toiset juhlat, tai ehkä enemmänkin bailut, joihin kutsumme ystäviämme, suunnistuskavereita, opiskelukavereita, harrastuskavereita, työkavereita jne. Sitten voimme juhlia rennommalla otteella ja tavata samalla ystäviä, joita ei täyteläisen vauva-arjen keskellä ole ollut niin helppo nähdä. Nämä juhlat ovat vielä suunnitteluasteella, mutta etenevät kunhan keksimme missä ne pidämme. :)

Haluan vielä lopuksi kiittää perheitämme kun autoitte meitä järjestämään juhlat, jotka olivat todella pian synnytyksen jälkeen. Nyt hääkuvia katsoessani näen sekä minun että Danielin silmissä unettomien öiden jättämät jäljet, mutta väliäkö sillä. Synnytyksestä oli vasta reilu puolitoista kuukautta tuolloin ja takana oli unettomia öitä, minulla kuukauden burana-kuuri, mutta sitäkin enemmän rakkautta, vauvantuoksuista huumaa ja elämän ihmeellisyyttä.

Kiitos myös Villa Tammikolle juhlapaikasta Tuusulassa, mainio paikka tällaisten juhlien järjestämiselle. Kiitos lahjakkaille ystävillemme koskettavista musiikkiesityksistä, ne tekivät tunnelmasta erityisen. Kiitos Pauliinalle kauniista kuvista, jotka otimme hyytävän kylmässä tuulessa ja alkutalven pakkasessa. Hymy ei onneksi hyytynyt sinullakaan, olet tekijänainen! Kiitos mummolle S-kekseistä, joita söimme vielä pari viikkoa juhlien jälkeenkin. Taisin syödä muutaman yölläkin vauvaa imettäessä. Kiitos vanhemmillemme kaikesta mahdollisesta, kiitos sisarukset kun olette olemassa ja kiitos Selman parhaimmat kummit. Te teitte juhlan. <3

Mukavat juhlat sujahtavat aina nopeasti ohi, siksi on ihanaa palata valokuviin muistelemaan päivää ja sen ainutlaatuista tunnelmaa. Tässä vielä niitä.

 

 

Love and peace ja tietty iloa viikonloppuusi! :)

-Hilla

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog