Sain pitkästä aikaa kokea kestävyysurheilun flow-tunteen. Osallistuin menneenä viikonloppuna Finlandia-hiihdon 50 kilometrille vapaalla hiihtotyylillä.

Pohjat oman kuntoni suhteen eivät tänä vuonna olleet parhaat mahdolliset. Näin etukäteen itse ajattelin. Olin ihan tosissani miettinyt myös jättäväni hiihdon jossain vaiheessa kesken, jos kunto loppuu. Olihan synnytyksestä vasta reilut 3 kuukautta, kovista treeneistä aikaa lähes 9 kuukautta ja muutenkin kuntoilu ollut rauhallista viimeiset kuukaudet. Tänä vuonna, heikon lumitilanteen vuoksi, Finlandia koostui kahdesta lenkistä. Ensimmäisen lenkin jälkeen olisi siis voinut heittää sauvat naulaan, jos olisi siltä tuntunut.

Mutta kuinkas siinä kävikään? Hiihdin koko reitin alusta loppuun ja 50 kilometrin kohdalla kello pysähtyi aikaan 3.37.47. Olin voittanut. Itseni.