Meidän pikku perhe.

Kohti Riisitunturin huippua.

Vietimme juhannuksen ystävien seurassa mökillä, Posiolla Lapin maisemissa. Saavuimme ystäviemme mökille torstaina ja tänään sunnuntaina olemme suuntaamassa takaisin kohti etelää. Takana kolme rauhallista päivää ilman tietokoneita, töitä tai muutakaan sen suurempaa puuhaa. En muista olenko viettänyt yhtään juhannusta kaupungissa, en ehkä. Lähes aina olemme olleet mökkeilemässä, tällä kertaa Lapissa.

Juhannusaattona heräilimme harmaisiin pilviin ja seitsemän asteen lämpötilaan. Ei varsinainen bikinisää, mutta meillä olikin ajatuksena tehdä päivävaelluksia Lapissa, joten sellaiseen oikein sopiva keli. Onneksi olin pakannut mukaan villakerraston, talvirukkaset ja pipon. Puimme lämpimät vaatteet päälle, pakkasimme reput täyteen eväitä ja ajoimme juhannusaattona Riisitunturin kansallispuistoon. Teimme Riisitunturilla muutaman tunnin vaelluksen ja nautimme kauniista maisemista. Siinä on jotain todella rauhoittavaa kun tunturin laella näkee silmänkantamattomiin.

Ystävien kanssa vaeltaminen on mukavaa, koska kävellessä ehtii hyvin jutelle ja vauhti on kuitenkin kaikille sopivaa. Daniel kantoi rinkassa Pikkuässää, joten hänellä oli varmaan noin 15 kilon extrapaino mukanaan. Kovakuntoiselle miehelle oikein sopiva lisäpaino vaellukselle. ;)

Kesäkuinen varustus, kevyt untuvatakki ja talvirukkaset. Lämpötila +7 ja tunturin tuuli.

Juhannuspäivän vietimme Korouoman suojelualueella. Korouoma on noin 30 kilometriä pitkä luode-kaakkosuuntainen rotkolaakso Posion ja Ranuan kuntien rajalla. Se on osa satoja miljoonia vuosia vanhaa kallioperän ruhjevyöhykettä, joka kulkee Rovaniemeltä Kemijokilaaksoa seuraten Korouoman kautta Kuusamoon.