Otan paljon kuvia puhelimellani, mutta murto-osa niistä päätyy ikinä minnekään julkisesti. Minulla on tapana palata kuvien kautta menneisiin hetkiin ja selailenkin aika ajoin vanhoja kuvia itsekseni. Eilen illalla selailin kuvia ja poistelin samalla osan. Siitä tuli ajatus, että ehkäpä useammin voisi jakaa kuvia myös suoraan puhelimesta tänne bloginkin puolelle. Laatu tai valotukset eivät ole parhaimmasta päästä näissä kuvissa, mutta aitoa elämää sitäkin enemmän. 

Hymy 16 kilometrin juoksulenkin jälkeen, jonka teimme Danielin kanssa yhdessä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, pitkähihainen oli liikaa, joten juoksin ainakin puolet matkasta ilman paitaa. Kiersimme Paloheinän golfkentän ja tulimme Pirkkolan kautta takaisin. Tämän jälkeen tuntui niiiiiin hyvältä.

Eilen joku kurkki pöydän alta kun olin kattamassa pöytää. Niin hellyyttävä näky, että siitä oli otettava kuva. Kiipeily, tavaroiden siirtely ja oma puuhastelu ovat pop nyt. Ja nuo pienet sormet on tietenkin äidistä maailman söpöimmät.

Siskoni oli ostanut Ikeasta tuon ison harmaan tarjoiluastian. Minusta se on kaunis, enkä olisi mitenkään osannut arvata sen olevan Ikeasta. Siihen voisi tehdä nyt kesällä vaikka ison salaatin. Me pilkoimme siihen kokonaisen vesimelonin eräs ilta ja kaikki meni. Tuossa kuvan hetkessä join iltateetä ja söin cantalope-melonia illalla saatuani Pikkuässän jo nukkumaan. Hetki hiljaa vain, otin kuvan.

Kummitäti kummityttärensä kanssa jalkapallokentällä konttaamassa Rovaniemellä. Toinen tekee vatsalihaksia ja toinen katselee poikien pallopeliä. Tutti suussa siksi, ettei kaikki roskat menevät maasta muuten käteen ja kädestä suuhun. Vaatetuksesta ei uskoisi olevan juhannusviikko, mutta niin vain on. ;)