Kodin valaistuksella on iso merkitys, varsinkin näin marraskuun pimeinä päivinä. Muutimme tähän uuteen kotiimme reilut kolme viikkoa sitten ja ensimmäiset viikot ovat pitäneet sisällään uusien lamppujen metsästystä ja asennusta. Tämä vuodenaika pakotti meidät valaisinkaupoille aika pian, jottei tarvinnut käsikopelolla kulkea tai tunnelmallisesti pelkän kynttilän valossa.

Myimme edellisen asuntomme mukana kaikki huonekalumme ja valaisimet siinä samalla, kun ostaja oli niistä kiinnostunut. Tämän uuden kodin ovesta tulimme sisään parin hassun lampun kanssa. Siitä alkoikin lamppushow, joka alkaa olla pian päätöksessään.

Moni sanoo valaisimien hankinnan olevan sisustamisessa yksi haasteellisimmista asioista. Yhdyn ehkä hiukan samaan toteamukseen. Näiden muutaman viikon aikana olen huomannut, miten suuri vaikutus valon värillä, voimakkuudella, paikalla, mallilla ja asennuskorkeudella onkaan lopputulokseen. Esimerkiksi sinertävä valo tekee kolkon ja kylmän olon, ja johonkin tilaan roikkuva kattovalaisin ei vaan sovi. Plafondillakin on oma tarkoituksena, sekin on tullut huomattua.

Olimme suunnitelleet tiettyjä valaisimia eri huoneisiin jo hyvissä ajoin. Pikkuässän huoneeseen jotain riittävän kirkasta tuleviin leikkeihin, olkkarin kattoon katseenvangitsijaa, ruokailutilaan pöydän päälle jokin yksinkertaisen kaunis valaisin, keittiöön ja eteiseen jotain simppeliä, makkariin tunnelmallista ja työhuoneeseen sitten jotain, joskus… Lista on yllättävän pitkä, kun lähtee nollasta.

Huone kerrallaan olemme tässä ensimmäiset viikot menneet. Tärkeimmät valot alkavat olla paikallaan, mutta kaikki ei mennyt oman suoraviivaisen käsikirjoitukseni mukaan. Esimerkiksi olohuoneeseen olin ajatellut roikkuvaa valaisinta. Kun viimein roikkuva valaisin oli saatu kattoon kiinni, jouduin toteamaan Danielille: ei yhtään hyvä. Ei toimi. Pois. Roikkuva valaisin olohuoneen keskellä näytti ihmeelliseltä, väärä asia väärässä paikassa. Onneksi mieheni oli yhtä mieltä kanssani ja valo tuli tikkaiden avulla takaisin maantasalle.