Päiväkotiharjoittelu alkoi meidän perheen osalta tänään. Niin ollaan synnytyssalista kuljettu matka tähän pisteeseen: päiväkodin aloitukseen. Tosi hienoa oikeastaan, täytyy sanoa. Aika on mennyt siivillä, samalla kun pienestä nyytistä on kasvanut päiväkodin aloittava vauhdikas menijä.
Asuimme Helsingissä vielä neljä kuukautta sitten ja haimme sieltä päiväkotipaikkaa sekä suomen- että ruotsinkielisiin päiväkoteihin, mutta paikkaa emme ehtineet saada, sillä kaikki päiväkodit olivat täysiä. Samaan aikaan teimme kuitenkin muuttoa Kirkkonummelle. Muuton yhteydessä tein kolmeen päiväkotiin hakemukset tänne Kirkkonummelle, niihin kaikkiin kolmeen päiväkotiin saimme heti paikat. Kävimme tutustumassa päiväkoteihin tämän vuoden alussa vuorotellen ja loppujen lopuksi valitsimme kolmesta päiväkodista meille mieleisimmän. Sen, joka tuntui meistä parhaalta.
Tuntui hyvältä, että täällä Kirkkonummella oli jopa vähän valinnan varaa, toisin kuin Helsingissä, missä vapaa päiväkotipaikka olisi etsitty mahdollisesti jopa toiselta puolelta kaupunkia.
Sovimme viime kuussa päiväkodin kanssa, että harjoitteleminen alkaa sitten maaliskuussa. Ja niin tuli maaliskuu.
Eilen päiväkodin kaksi lastentarhanopettajaa tulivat meille kotikäynnille, juteltiin lapsesta kaikessa rauhassa sekä muista päiväkodin aloitukseen liittyvistä asioista. Kotikäynti oli oikeastaan tosi kiva juttu, myös päiväkodin henkilökunta pääsi näkemään, millaisesta ympäristöstä meidän lapsi liittyy päiväkodin arkeen.
Sovimme, että aloitamme päiväkotiarkeen tutustumisen pikkuhiljaa, kun siihen on nyt mahdollisuus. Tänään hän oli ensimmäistä päivää yksin päiväkodissa 45 minuuttia. Huomenna sitten muutaman tunnin ja vähitellen täydet 6 tuntia, joilla hän päiväkotiarkensa aloittaa. Päiväkodin henkilökunta suositteli tuota kuutta tuntia, kun siihen on meillä mahdollisuus. Heidän mielestään kuuden tunnin yli menevät tunnit alkavat olla työpäiviä lapselle, vaikka tottakai lapsi siihenkin tottuisi.
Uuteen arkeen kiinni vähitellen
Musta tuntuu tosi kivalta, että tämä muutos saadaan tehdä kaikessa rauhassa. Vaikka yleensä olen aika tunteellinen ja herkkäkin ihminen, niin päiväkodin aloitukseen ei ihme kyllä ole liittynyt haikeutta. Vähän ehkä sulattelua sen suhteen, että nyt arki on muuttumassa taas vähän erilaiseksi. Päiväkodin henkilökuntakin sanoi eilen, että ei tarvitse murehtia, vaikka tunteet olisivat vähän pinnassa nyt ja lapsen jättäminen päiväkotiin tuntuisi aluksi oudolta. Jotenkin itse näen asian enemmänkin positiivisena muutoksena, jossa voittaa joka osapuoli.
Tunnen vilkkaan ja sosiaalisen lapseni ja koen, että pari päiväkotipäivää viikossa tekevät hänelle vain hyvää. Hän saa oppia jakamaan asioita muiden lasten kanssa, pääsee seuraamaan isompien lasten kiinnostavia leikkejä sekä oppii luottamaan muiden hoitoon äidin ja isän lisäksi. Myös ruotsin kieli kehittyy, kun valitsimme ruotsikielisen päiväkodin. Plussat ovat tässä kohtaa haikeutta suuremmat. Olen itse kaivannut jo työntekoa, ainakin osittaista työviikkoa ja sellaista hetkeä, kun töihin saisi keskittyä kaikessa rauhassa muutaman tunnin ilman taukoja. Sellainen win win tilanne meille kaikille, voisin sanoa.
Tässä kohtaa varmasti jokainen äiti toivoo, että hoidon aloitus sujuu hyvin. Niin myös minä. Uusi ympäristö ja uudet asiat saattavat näkyä kotiarjessa jotenkin, mutta niitäkin asioita odotan jopa innolla. Odotan jopa sitä päivää, kun lapseni osaa puhua ja voi päiväkotipäivänsä jälkeen kertoa kuulumisiaan minulle ja mitä ovat päiväkodissa päivän aikana puuhanneet. Niitä päiviä kohti mennään. :)
Hilla