Olin tänään aamupäivällä juoksemassa äitini kanssa metsäpoluilla. Lenkkipoluilla keskusteluaiheet menevät silloin tällöin syvällisempiin pohdintoihin. Saatamme äitini kanssa juosta pari kilsaa kaikessa hiljaisuudessa, molemmat omissa ajatuksissamme. Sitten jossain vaiheessa toinen meistä sanoo hiljaisuuden jälkeen jonkun ajatuksen, jota on omissa ajatuksissaan pohtinut. Tällaisista tilanteista on saanut alkunsa moni hyvä keskustelu, joita lähdemme sen jälkeen yhdessä pohtimaan. Urheilun lomassa on tullut juteltua milloin mistäkin.

Tänään keskustelu polveili muutamien mutkien kautta arjen onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen. Juttelimme muun muassa siitä, millaista vanhempieni arki on ollut pari vuosikymmentä sitten, kun he olivat nuoria perheen perustajia ja asuntovelallisia, ja millaista arkea he ja me elämme nykyään. Emme lähteneet arvottamaan sitä, milloin asiat ovat olleet tai ovat paremmin, mutta totesimme yhteen ääneen sen, että jollain tavalla ennen oli helpompi olla tyytyväinen vähempään.

Tavallinen, tasainen arki oli ennen somemaailmaa jollain tavalla enemmän arvossaan. Oli kenties helpompi olla tyytyväinen siihen, mitä itsellä jo oli. Kaiken aikaa ympärille ei tarjoiltu uusia kuvia, mahdollisuuksia ja informaatiota jostain ”mitä minulla ei vielä ole”.

Sosiaalinen media yleisesti keskittyy nykypäivänä jakamaan lähinnä niitä positiivisia asioita kunkin ihmisen elämästä, mikä on erittäin hyvä asia. Hyvä kasvattaa hyvää ja niin sen pitää mennäkin! Kääntöpuolena siinä on kuitenkin se, että ihmisten omat ongelmat saattavat alkaa tuntua suurilta, kun katselee vain muiden onnellista elämää ympärillä, jos oma elämä ei sillä samalla hetkellä tarjoile parastaan.

Esimerkiksi ennen opiskelijaelämää oli helpompi elää pienellä budjetilla, mutta nykypäivänä rahaa pitäisi olla opiskelijaelämän lisäksi matkusteluun, tietynlaiseen ulkoasuun, brunsseihin ja illanviettoihin. En tiedä osaanko selittää tätä auki oikealla tavalla, mutta ehkä saatte kiinni mitä ajan takaa.

Sosiaalisella medialla on saattanut olla vaikutusta siihen, että nykyään ”elämän luksus” on tullut lähemmäksi jokaisen ihmisen elämää. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi somesta huippubloggaajat, jotka lentävät harvasen viikko ympäri maailmaa matkoillaan, Instagram-tähti esittelee uusia vaate- ja kosmetiikkaostoksiaan tasaisin väliajoin ja ruokabloggaaja pyöräyttää joka toinen päivä täydellisen kakun tai illallisen Instagram-feediin.

Siinä omat Tallinnan laivamatkat, kauhtuneet vanhat farkut ja hieman kovat, itseleivotut korvapuustit saattavat helposti tuntua surkealta, pieneltä ja mitättömältä. Ajatukset harhauttavat ja vievät ihmistä illuusioon, että monella muulla asiat olisivat minua paremmin. Mutta näinhän ei ole.

Jokainen on oman arkensa sankari.

Sinä olet