Olen viime viikkoina lukenut somesta ja kuullut tuttavilta iloisia uutisia siitä, miten ovet ovat avautuneet uusiin opiskelupaikkoihin. Lähiaikoina, niin nuoremmille kuin vähän kokeneemmille, on avautunut ovia opintielle tai uudelleen kouluttautumiseen. Yksi pääsi opiskelemaan luokanopettajaksi, toinen graafikoksi ja kolmas lääkikseen. Se ilon määrä on vain leijunut näiden uutisten ympärillä! Ja kuinka hienoa onkaan, miten hyvissä olosuhteissa me Suomessa saammekaan opiskella ja vieläpä ilmaiseksi. Siksi päätin kirjoittaa tänään vähän muistojani siitä, miltä tuntui saada opiskelupaikka Turun yliopiston kauppatieteelliseen vuonna 2010. Millaisia muistoja minulla on opiskeluvuosiltani?

Nämä mukavat uutiset ovat vieneet itsenikin hetkeksi vuoteen 2010, jolloin sain toistamiseen paikan kauppatieteitä lukemaan, siihen kaupunkiin, johon eniten halusin, Turkuun.  Voi sitä helpotuksen ja hyvän olon määrää, kun postiluukusta kilahti kirje, jonka sisältö oli myönteinen. Samalla ovet avautuivat juuri sinne, minne halusin ja samalla tiesin etäsuhteen päättyvän, sillä pääsin muuttamaan edellisestä opiskelukaupungista Lappeenrannasta Turkuun Danielin luo.

Miltä tuntui saada opiskelupaikka Turun yliopiston kauppatieteelliseen vuonna 2010?

Se tuntui kertakaikkisen ihanalta. Tuo paikka ei kuitenkaan ollut minun ensimmäinen opiskelupaikka. Vuonna 2008 olin saanut paikan Tampereen teknilliseen yliopistoon materiaalitekniikan linjalle, sillä kirjoitin ylioppilaskirjoitusten kemiasta riittävän hyvän arvosanan. Diplomi-insinöörin ura ei ollut kuitenkaan minua varten, joten päätin alkaa veljeni kanssa lukea kauppatieteellisen yhteishakuun.

Kevään 2009 istuimme veljeni kanssa samalla valmennuskurssilla. Päntättiin kansantaloustieteen Taloustiedon oppikirjaa, talousmatematiikkaa, johtamisoppeja, laskentatoimen kaavoja, kirjanpitoa, markkinoinnin taktiikoita ja strategioi