Viimeiset pari vuotta mun pääasiallinen työpaikka ehti olla oma koti. Koti siinä mielessä, että olin äiti vastasyntyneelle vauvalle ja kasvavalle taaperolle, joka tarvitsee hoitoa, rakkautta ja läsnäoloa. Sen ohella sain kokeilla yrittäjyyttä oman toiminimeni kautta viimeisen vuoden. Yrittäjyyttäkin olen saanut maistaa siis kapean siivun ja päässytkin jo vähän jujulle, mistä siinä asiassa on kyse. Niin hyvässä kuin vähän ”huonommassakin”.

Tiedän, että te siellä ruutujen takana olette fiksua sakkia. Teiltä on tuskin jäänyt huomaamatta se, että olen saanut alkaa pukeutua enemmän työasuihin tämän menneen kesän aikana. Se on seurausta siitä, että aloitin kesällä uudessa työpaikassa, uusien duunien parissa.

Työkuulumisia ja työpäivien asuja

Tein menneen kevään markkinoinnin ja viestinnän töitä muutamille eri yrityksille sekä kirjotin omaa blogiani yritykseni kautta. Samalla taapero pääsi aloittamaan päiväkodissa. Töitä tulikin tehtyä keväällä ihan kivasti ja jossain vaiheessa tuntui, että niitä oli omaan kapasiteettiin nähden jopa vähän liikaakiin. Onhan yrittäjän sanottava joo ja taottava silloin, kun rauta on kuumaa, skaalattava itsensä siihen mittaan kun työt vaativat. Mutta sitten kesän alussa sain kokea yrittäjyyden toisenkin puolen, kun erään asiakkaani tilanne muuttui niin, että mun kolmen työpäivän panos viikossa muuttui nollaan. Käytännössä siis tilanne muuttui parissa päivässä niin, etteivät he enää tarvinneetkaan mun palveluja. Siinä ei paljoa yrittäjällä ole päätöksen jälkeen nokan koputtamista. Aika nopeasti olin tilanteessa, että mun oli mietittävä uusia peliliikkeitä. Mitäs seuraavaksi.

Päätin katsella samalla työmarkkinoita ja oman alani avoimia työpaikkoja, sillä hoitovapaan jälkeen halusin työelämältä jotain uutta. Laitoin muutamaan työpaikkaan hakemusta, yhdestä tärppäsi ja aika pikaisella aikataululla sain aloittaa uudessa työpaikassa, uudella alalla. Ja siis ihan palkkatöissä. Irtisanouduin vanhasta vakityöstäni ja otin vastaan uuden määräaikaisen pestin. Joku voisi sanoa hulluudeksi, minä sanon, että vain sillä tavoin voi kokea uutta ja oppia uutta. Nähdä uusia aloja ja selvittää, mistä itse eniten tykkään.

Uusi työ on mukava ja vauhdikkaan kevään jälkeen tuntuu hyvältä, että saan keskittyä useamman langan sijaan siihen omaan osaamiseen. Voin erottaa työelämän ja vapaa-ajan vahvemmin toisistaan näin palkkatöissä, vaikka yrittäjyydessäkin on toisaalta suuret etunsa, kuten vastuun tuoma vapaus. Blogihommia jatkan toki sivutoimisena yrittäjänä edelleen. Niillekin on oma paikkansa tässä elämänvaiheessa.

Kevään ja kesän kynnyksellä olen siis kokenut monia erilaisia tunteita ja tilanteita. Ihmetystä, harmitusta, epätietoisuutta, kutkuttavaa uuden etsimistä, mahdollisuuksien puntarointia ja tulevaisuuden tutkailua. Iloa, onnea ja tyytyväisyyttä – itsensä ylittämistä ja onnistumista. Uskaltanut irtisanoutua vanhasta työstä ja ottaa jotain uutta vastaan.

Voin sanoa, että viime kevään kokemukset, opit ja eri alojen yritysten kanssa työskentely on opettanut mulle enemmän kuin moni vuosi sitä aiemmin. Avartanut katsetta ja auttanut ymmärtämään, mitä minä työltäni ja isommin myös tulevaisuudelta haluan.

Asiat kyllä järjestyvät

Nyt tuntuu, että tällainen ”tavallinen kasista neljään toimistotyö” (kuten sen voi tosi ankeasti ilmaista, hehe) sopii tähän hetkeen oikein hyvin. Saan tehdä sellaista duunia, josta tykkään, saan oppia uutta, tehdä vapaasti etätöitä, mutta toisaalta mulla on oma tiimi, työkaverit ja kiinteä työpiste, jonne mennä fyysisesti kun sitä haluan. Mun määräaikaisuus jatkuu vuoden vaihteeseen, sitten ehkä jatkuu, ehkä ei.

Tänään elän tätä päivää.

Yhteen asiaan aion jatkossakin luottaa. Nimittäin siihen, että asiat kyllä aina järjestyvät ja elämä kantaa eteenpäin. Ja jos jotain uutta haluaa elämäänsä, niin jonkun asian on muututtava. On siis uskallettava sanoa hei hei jollekin vanhalle, suljettava ovi takanaan. Tartuttava siihen seuraavan ovenkahvaan ja avattava uusi ovi edessä. Vain niin voi löytää jotain uutta. Niin se vain on.

Joskus tilanteet ja muutokset pakottavat muutokseen, joskus muutos syntyy omasta aktiivisuudesta. Omalta kohdaltani kevään lopussa erilaisien tilanteiden summana asiat liikkuivat ensin yhteen suuntaan ja sitten alkoivat loksahdella uudelleen paikoilleen. Piti vain hetki kestää sellaista epätietoisuutta, mutta nyt on oikein hyvä.

Ja sitten vähän matalalentoisempaan aiheeseen ilman aasinsiltaa.

Mitäs tykkäätte mun duuniasuista? Luotan aikalailla yksinkertaiseen, koska less is more, varsinkin aamuisin, kun haluan lähtöjen olevan nopeita. :)

Onko siellä muita, joilla on ollut tai tulee lähiaikoina olemaan muutoksia elämässään? Miten te niihin suhtaudutte? Tai onko uusia työpaikkoja tai kiikarissa jotain uutta? Vai nautitko parhaillaan täysin siemauksin siitä mitä sulla just on, tavallisen ihanasta normiarjesta?

t. Hilla

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog

Pinterstissä @hillasblog

Bloglovin @hillasblog