Eksyin eilen pitkästä aikaa mun ensimmäiseen blogiin. Se on vielä olemassa, mutta olen sulkenut sen jo kauan aikaa sitten yksityiseksi. Mutta kuinka hulvattoman hauskaa mulla oli, kun eilen viihdytin itseäni vanhoja kuvia katsomalla. Kuvista näkee erityisen hyvin ajan kulumisen. 2014 vuonna otetut kuvat näyttävät tänä päivänä jo niin vanhoilta. Myös asuvalinnat olivat aikamoisia, värikkäitä ja tosi naisellisia. Aion tehdä vielä joku päivä postauksen: kootut vanhat asuvalintani ja julkaisen muutaman kuvan vanhasta blogista tänne nykyisen puolelle. Ihanan nostalgista!

Samalla myös huomasin, kuinka bloggaaminen on tosiaan muuttunut. Lähes kaikki postaukset olivat arkisia kuulumisia ja ilman turhan suurta eforttia julkaistuja. Kivan kotikutoisia. Toisaalta, ymmärsin hyvin myös sen, miksei mun blogista ikinä tullut sitä vuoden muotiblogia. Hehe! ;)

Olen saanut tänä kesänä aika kivasti omaa aikaa, olla yksin ja tehdä mitä lystää. Ihan vain siitä syystä, että olen ollut koko kesän töissä ja mieheni on ollut muualla lomailemassa lapsen kanssa, viettämässä siis isäkuukautta. Olen kääntänyt tämän yksin olemisen omaksi voitokseni. En ole märehtinyt surullisena hokien mantraa: kun ei mulla yhtään lomaa ole, kaikki muut kesälomailee ja tekee kaikkea kivaa! Sen sijaan olen sydämeni kyllyydestä kävellyt pari iltaa Helsingin katuja, kierrellyt tuntitolkulla vaatekauppoja, syönyt pari kertaa ulkona, nähnyt paria kaveria ja ollut kotona. Nukkunut sikeitä yöunia ja lähtenyt aamulla töihin ihan kaikessa rauhassa, yksin.

Eilen tämä mamma meinasi tosiaan mennä vaatekaupassa niin sanotusti kreisiksi. Ihan mopo meinasi keulia ja miltein karata. Ostin 4 kpl uusia vaatteita ja oli niin i h a n a a! Kertakaikkisen ihanaa. Kolme paitaa ja yhden villaneuleen. Kyllä se uusi materiakin vaan joskus tekee hyvää, oikein sydämessä läikähtää kun saa laulattaa kassakonetta ja kävellä kotikatua kassit heiluen. Tulin kotiin vasta ysin jälkeen, sitten kun kaupat olivat sulkeneet ovensa.