Omenia pihan puissamme.

Kirjan lukemista mökin sohvalla.

Mun elämänmottoni voisi kuulua vaikka näin: kunhan on hyvä olla ja tyytyväinen siihen, mitä ympärillään on. Tällä hetkellä tuo tunne tulee niinkin yksinkertiasesta asiasta kuin ihana, tavallisen tasainen elämä. En laita pahitteeksi, vaikka adjektiiveihin lisäisi vielä sanan tylsäkin, koska sitä se voi jollekin olla. Itse fiilaan tätä juuri parhaillaan täysillä.

Ihana, tavallisen tasainen elämä? Mitä se sitten tarkoittaa? Asialle ei ole yhtä määritelmää, sillä tavallinen elämä on hyvin subjetiivinen käsite. Kukin näkee sen eri tavalla. Mutta ehkä tässä elämäntilanteessa ja hetkessä tavallisen tasainen elämä on minulle osittain niitä rutiineja, joista viime postauksessa kirjoitin sekä puuhastelua perheen kanssa. Ja sitä ihan tavallista elämää kotona, niiden perusasioiden äärellä.

Arki-iltoja nakkikeiton ääressä

Mukavia arki-iltoja kotona, herkullinen illallinen ruokapöydän ääressä, metsälenkki lähimetsässä, iloinen kylpyhetki lapsen kanssa, iltapalahetki sohvalla, uuden kirjan tilaaminen verkkokaupasta, kauluspaidan silittäminen, kotona puuhasteleminen, syksyisen sisustuksen pohdiskelu. Perusjuttuja, ei sen kummepia.

Voi olla, että lapsen saamisella on tähän merkitystä, voi olla, että tämä kumpuaa ihan itsestäni. Jotenkin nyt vaan vähemmän on enemmän.