Rutiinit tuovat elämään jollain tavoin sellaista kodikuutta ja turvallisuuden tunnetta. Kun etukäteen jo tietää, miten asiat rullaavat omalla painollaan ja päivät toistavat jossain määrin samaa kaavaa. Kesälomien ja vapaan kesän jälkeen sana rutiinit voi nostaa jollain niskakarvat pysytyyn, tuntua tylsältä ja ankealta. Mutta entä jos kääntäisikin asian niin, että rutiinit ovat juuri se asia, mikä helpottaa arkea ja luo jollain tavoin raamit kaikelle toiminnalle.

Meillä jokaisella on varmasti jossain määrin rutiineja, enemmän tai vähemmän. Niitä tietyssä järjestyksessä toistuvia samoja asioita elämässämme: miten toimimme aamuisin, miten päivän rytmi ajoittuu, miten ruokailemme, miten työpäivän jälkeen ilta sujuu. Arki on virtaviivaisempaa kun tietää, että on joku järjestys missä asiat tekee. Positiivisena puolena on myös, ettei ajankäyttöön tarvitse tuhlata liiaksi aikaa, kun vuorokaudessa jotkut asiat vaan menevät samalla kaavalla.

Viime viikolla miehenikin palasi jo takaisin töiden pariin heinäkuussa vietetyn isäkuukauden jälkeen. Tänään aukesi myös päiväkodin ovet, joten Pikkuässäkin pääsee siltä osin palaamaan arjen pariin.

Toisaalta haikeaa, että kesä on lomien osalta loppu, mutta uskon vahvasti siihen, että pienen lapsen kanssa tarkemmat rutiinit ja aikataulut myös helpottavat elämää. Kesällä on nimittäin joiltain osin eletty vähän kuin pellossa. Herätty joskus aikaisemmin, joskus myöhemmin, nukuttu päiväunia vaihteleviin aikoihin ja se on toki vaikuttanut myös illalla nukahtamiseen. Arki ja rutiinit tuovat ehkä sitä kautta mukanaan tiettyä tasaisuutta ja pienelle lapselle selkeämpää näkemystä, miten asiat päivän aikana etenevät.

Rutiinit ovat arjen yksinkertaistamista

Miltä meidän aamurutiinit tulevat näyttämään? Herään aikaisemmin klo 6 tai vähän myöhemmin lähempänä klo 7 sen mukaan, onko mun vuoro viedä lapsi päiväkotiin vai ei. Nousen, mieheni on usein laittanut kahvin jo tippumaan, menen vessaan, peseydyn vähän, meikkaan, laitan dödöä kainaloon ja puen edellisenä päivänä valitsemat vaatteet päälleni. Katson, että käsilaukku tai reppuni on pakattuna valmiiksi ja sieltä löytyy kaikki oleellinen, kuten puhelin, lompakko, avaimet ja tietokone. Sitten syön aamiaista ennen kuin herätän lapsen. Kun lapsi herää, sylittelemme hetken sohvalla ja sitten vaihdetaan päivävaatteet. Keväällä lapsikin söi aamupalan kotona, mutta nyt syksyllä siirrymme siihen, että lapsi syö aamupalan vasta päiväkodissa. Näin ollen voimme aika pian lähteä heräämisen jälkeen ovesta ulos kohti päiväkotia. Päiväkodin portin jälkeen hyppään itse junaan ja menen työpaikalle tai palaan kotiin tekemään töitä.