Rutiinit ovat arjen yksinkertaistamista

Rutiinit tuovat elämään jollain tavoin sellaista kodikuutta ja turvallisuuden tunnetta. Kun etukäteen jo tietää, miten asiat rullaavat omalla painollaan ja päivät toistavat jossain määrin samaa kaavaa. Kesälomien ja vapaan kesän jälkeen sana rutiinit voi nostaa jollain niskakarvat pysytyyn, tuntua tylsältä ja ankealta. Mutta entä jos kääntäisikin asian niin, että rutiinit ovat juuri se asia, mikä helpottaa arkea ja luo jollain tavoin raamit kaikelle toiminnalle.

Meillä jokaisella on varmasti jossain määrin rutiineja, enemmän tai vähemmän. Niitä tietyssä järjestyksessä toistuvia samoja asioita elämässämme: miten toimimme aamuisin, miten päivän rytmi ajoittuu, miten ruokailemme, miten työpäivän jälkeen ilta sujuu. Arki on virtaviivaisempaa kun tietää, että on joku järjestys missä asiat tekee. Positiivisena puolena on myös, ettei ajankäyttöön tarvitse tuhlata liiaksi aikaa, kun vuorokaudessa jotkut asiat vaan menevät samalla kaavalla.

Viime viikolla miehenikin palasi jo takaisin töiden pariin heinäkuussa vietetyn isäkuukauden jälkeen. Tänään aukesi myös päiväkodin ovet, joten Pikkuässäkin pääsee siltä osin palaamaan arjen pariin.

Toisaalta haikeaa, että kesä on lomien osalta loppu, mutta uskon vahvasti siihen, että pienen lapsen kanssa tarkemmat rutiinit ja aikataulut myös helpottavat elämää. Kesällä on nimittäin joiltain osin eletty vähän kuin pellossa. Herätty joskus aikaisemmin, joskus myöhemmin, nukuttu päiväunia vaihteleviin aikoihin ja se on toki vaikuttanut myös illalla nukahtamiseen. Arki ja rutiinit tuovat ehkä sitä kautta mukanaan tiettyä tasaisuutta ja pienelle lapselle selkeämpää näkemystä, miten asiat päivän aikana etenevät.

Rutiinit ovat arjen yksinkertaistamista

Miltä meidän aamurutiinit tulevat näyttämään? Herään aikaisemmin klo 6 tai vähän myöhemmin lähempänä klo 7 sen mukaan, onko mun vuoro viedä lapsi päiväkotiin vai ei. Nousen, mieheni on usein laittanut kahvin jo tippumaan, menen vessaan, peseydyn vähän, meikkaan, laitan dödöä kainaloon ja puen edellisenä päivänä valitsemat vaatteet päälleni. Katson, että käsilaukku tai reppuni on pakattuna valmiiksi ja sieltä löytyy kaikki oleellinen, kuten puhelin, lompakko, avaimet ja tietokone. Sitten syön aamiaista ennen kuin herätän lapsen. Kun lapsi herää, sylittelemme hetken sohvalla ja sitten vaihdetaan päivävaatteet. Keväällä lapsikin söi aamupalan kotona, mutta nyt syksyllä siirrymme siihen, että lapsi syö aamupalan vasta päiväkodissa. Näin ollen voimme aika pian lähteä heräämisen jälkeen ovesta ulos kohti päiväkotia. Päiväkodin portin jälkeen hyppään itse junaan ja menen työpaikalle tai palaan kotiin tekemään töitä.

Suosittelen lämpimästi jonkinlaista oman arjen rutiinien tarkastelua, sillä se ehkä avaa silmiä siihen omaan arkeen ja mikä siitä tekee hyvää. Mä olen ainakin viime päivinä vähän pohtinut aihetta. Miten me saadaan meidän arki mahdollisimman sujuvaksi? Kun jollain tasolla tiedostaa asiat, jotka ovat peräkkäisenä litaniana suoritettavia juttuja, sinne väliin saa myös ujutettua sellaisia nautinnollisempia asioita. Yritän esimerkiksi aamulla olla selaamatta mitään, somea, lehtiä tai kirjoja, jotta asiat kotona etenisi tehokkaasti. Sitten junamatkalla voin avata kirjan tai päivän uutiset puhelimesta ja nautiskella hetken niiden parissa. Jos miehelläni on päiväkotiin viennin vuoro, niin silloin omat aamuni alkavat aiemmin, otan aamupalankin mukaan ja syön sen vasta työpisteelläni, koska klo 6 aikaan mulla ei vielä ole yhtään nälkä.

Onko rutiineista apua?

Jos jokin aika päivästä tuntuu vaikealta, voisiko siihen olla apuna entistä vahvemmat rutiinit? Voisiko aamupalan tehdä illalla jo jääkaappiin valmiiksi odottamaan. Tai onko perheen kotiin palaaminen yhtä kaaosta? Helpottaisiko sitä sunnuntaina ruokakaupassa käyminen ja ositain ruokien valmistaminen valmiiksi, jotta arki-iltana voisi lähinnä vain lämmittää valmista ruokaa? Voisiko työpaikalta mennä suoraan urheilemaan, jotta kotisohvalle lysähtäminen ei sitten myöhemmin illalla haittaa? Olisko treenipäivä aina vaikka tiistai ja torstai?  Pitäisikö illalla mennä aina tiettyyn samaan aikaan nukkumaan, jotta aamulla saisi herätä virkeänä. Näitä voi ainakin pohtia, muutokset ja niissä pysyminen ovat mahdollisia!

Unelmaelämä ei tietenkään aina toteudu. Sitten on niitä suoraan sanottuna paskoja aamuja, kun kaikki tuntuu olevan vinossa, väärinpäin ja maanantaiankeus painaa päälle, mutta muiden rutiitien keskellä sekään ei haittaa. Silloin voi laskea rauhassa tuhannesta alaspäin, sadatella vähän ja ajatella, etteivät nämä moottorit tähän pjaskaan sammu. Eteenpäin kuin mummo siellä lumessa aikoinaan.

Kyse on loppujen lopuksi pienistä jutuista, joista syntyy rutiinien isompi kokonaisuus, rutiinien aava valtameri. Usein sitä tekeekin jo asioita, jotka ovat tosi huomaamattomia ja kumpuavat syvältä selkärangasta, eikä niitä välttämättä miellä edes rutiineiksi. Juuri sen takia, että niihin omiin tapoihin on niin tottunut. Silloin sulla on jo toimivia rutiineja! Uusia rutiineja pystyy myös opettelemaan, jos vaan oikeasti haluaa. Ei somea vaikkapa klo 20:00 jäljeen illalla tai treenikassin pakkaaminen aina edellisenä päivänä valmiiksi.

Tällä hetkellä meidän perheessä isoin rutiinien löytymiseen vaikuttava asia on työelämän ja perhe-elämän yhdistäminen, joka hieman minua myös arveluttaa. Miten aika oikeasti riittää? Minäkin olen nyt palannut täysipäiväisesti työelämään, joten ajankäyttö on erilaista. Miten ehdimme työpäivän jälkeen antamaan aikaa lapselle, mutta pääsisimme molemmat mieheni kanssa myös liikkumaan, koska se antaa meille energiaa ja hyvinvointia? Missä välissä käymme kaupassa, jotta siihenkään touhuun ei tarvitsisi tuhlata liikaa aikaa viikottain. Miten saamme aamuista sellaisia, että kaikilla on mukava mieli aloittaa uusi päivä? Pariskuntien kannattaa myös jutella ääneen näistä asioista, eikä vain arvailla toisen toiveita tai ajatuksia.

Sellaisia aatoksia tänään rutiineista. Rutiineista, jotka auttavat yksinkertaistamaan monitahoista arjen palapeliä.

Millaisia rutiineja sinulla on, tai millaisia asioita haluaisit muodostaa rutiineiksi? Miltä loman jälkeen arkeen palaaminen susta tuntuu? Onko sinulla tai teidän perheessä jotain tosi toimivia rutiineja, jotka voisit jakaa muillekin käyttöön? Kerro ihmeessä!

-Hilla

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog

Pinterstissä @hillasblog

Bloglovin @hillasblog

You may also like

2 kommenttia

  1. Mullakin mietityttää kokopäivätyön ja lapsiperhearjen yhdistäminen. Meillä arki alkaa ens viikolla. Aika näyttää, miten rutiinit lähtee toimimaan. Mulla on pitkä työmatka (tuun Helsingistä sinne teille päin), joten mies vie lapsen hoitoon ja minä haen. Aamulla tykkään olla tehokas; vaatteet päälle, nopea laittautuminen ja menoksi. Aamupalan aijon syödä vasta junassa.
    Pohdinnassa on ollut ainakin kauppakassipalvelun hyödyntäminen, mietittiin myös siivoojaa mutta siihen ei varmaan haluta ainakaan vielä satsata.
    En vain tiedä mihin saumaan urheilu mahtuisi! Illat haluan viettää lapsen kanssa, mutten tykkää treenata yömyöhälläkään…

    1. Heippa. Ja tsemppiä uudenlaiseen arkeen. Meillä siis aika sama junamatka, mut eri suuntiin. ☺️

      Hyviä pohdinnanaiheita. Tuo kauppakassi vaikka kerran viikossa jelppaa paljon. Siivoojakin olisi ihana vaikka joka toinen viikko, mutta ei mekään olla vielä siihen raaskittu lähteä. Ehkä joskus. Treenien kanssa vuorottelua ja aamulenkkejä. Tai sitten koko perhe jotenkin yhdessä. Silleen ollaan tehty monta treeniä. Voisin siitä vaikka joskus kirjoitella. ☺️

      Ihanaa viikonloppua sinne teille! 💕

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *