Tällä kertaa päästän blogissa ääneen kaksi pikkusiskoani, Vilman ja Nupun. Esitin heille 12 kysymystä, joihin sain vastaukset. Siskot ovat aina olleet mulle tärkeitä. He ovat hauskaa seuraa. Ihmisiä, joille voi kertoa mitä milloinkin. Luottotyyppejä isoilla sydämillä. <3

Siskot vastaa:

1. Kerrotko ja esittelisitkö vähän itseäsi?

VILMA: Olen Vilma ja olen Hillan pikkusisko. Olen 25-vuotias eli reilut kolme vuotta Hillaa nuorempi. Asun puolisoni kanssa Rovaniemellä rivitalon pätkässä ja opiskelen luokanopettajaksi Lapin yliopistossa. Harrastuksiini kuuluu kaikenlainen urheilu mm. lenkkeily, crossfit ja talvella hiihto.

NUPPU: Moikka! Aluksi aivan pakko myöntää, että hurjan jännää kirjoittaa teille. Mun nimi on Nuppu, olen lentoemäntä ja toisen vuoden hallintotieteiden opiskelija. Olen meidän perheen kuopus, tykkään nauraa ja saada muut ihmiset nauramaan.

2. Miten kuvailisit Hillan tyyliä vaatteissa ja sisustamisessa?

VILMA: Hillan tyyli vaatteissa on rennon tyylikkään naisellinen. Hillan sisustustyyli on kodikas ja samalla käytännöllinen. Hillan ja Danielin kotoa löytyy nättejä yksityiskohtia, jotka luovat kodikkuutta, mutta samalla sisutus on käytännöllinen ja soveltuu lapsiperheen arkeen.

NUPPU: Hillan tyyli koostuu melko rauhallisista väreistä, naisellisista ja helposti yhdisteltävistä vaatteista. Hän shoppailee fiksusti mieluummin hieman kalliimpia ja parempi laatuisia vaatekappaleita, kuin yhden kesän kestäviä muotihömpötyksiä. Tässä(kin) voisin ottaa siskostani mallia.

3. Mieluisin tapanne viettää aikaa yhdessä? Mitä useimmiten teette, kun tapaatte?

VILMA: Tämä on helppo! Laitetaan ruokaa, leivotaan ja urheillaan!

NUPPU: Ennen muuttoani Vaasaan asuin Helsingissä ja näimme Hillan kanssa tosi usein. Nautin siskojeni kanssa olosta, koska heidän kanssaan ei tarvitse sopia mitään erityistä ”tekemistä”. Yleensä teemme yhdessä ruokaa, juttelemme päivän pienistä ja suurista tapahtumista, loikoilemme sohvalla jalat kohti kattoa tai urheilemme. Hierontahetket ovat myös parhaita, jolloin laitamme puhelimesta ajastimen päälle, ettei vaan toinen saisi pidempää aikaa hipsutusta. :D

4. Hilla on isosiskosi. Millainen rooli Hillalla on ollut elämässäsi? 

VILMA: Hillan rooli on ollut ja on edelleen hyvin suuri elämässäni. Hilla on ollut mulle aina se järjen ääni ja yksi tärkeimmistä esikuvista. Hillalle voin puhua kaikesta ja Hilla on hyvä lohduttamaan. Hillan jalan jäljissä uskaltauduin lähtemään yläasteelle toiselle paikkakunnalle ja lukion jälkeen seurasin Hillaa Turkuun, kun muutin sinne opiskelemaan. Turun jälkeen muutettiin yhdessä Helsinkiin, joten napanuora katkesi käytännössä vasta pari vuotta sitten, kun muutin Rovaniemelle. Yksi hienoin piirre Hillassa on myös se, että Hilla sanoo asiat suoraan ja ei aina vain silitä päätä. Nuorempana kun tuli töpättyä ja teki mieli vierittää syy jonkun toisen niskaan, Hilla laittoi mut katsomaan peiliin ja myöntämään omat virheeni. Silloin se ärsytti, nyt osaan olla tästä kiitollinen!

NUPPU: Hilla on minua 6 vuotta vanhempi, joten häneltä olen voinut aina kysyä apua ja häneltä tiedän sitä myös aina saavani. Oli kyseessä sitten pääsykokeisiin kertaaminen, ihmissuhteisiin liittyviä murheita tai puolimaratonille valmistautuminen, Hillalta tiedän saavani parhaat neuvot.

5. Hillan ärsyttävin tapa tai piirre?

VILMA: Kun Hilla keskittyy johonkin, esim. kirjoittaa blogitekstiä, siihen on mahdotonta saada minkäänlaista kontaktia. Hilla uppoutuu tekemäänsä juttuun 110%sesti ja yksinkertaisimpaankaan kysymykseen on mahdotonta saada vastausta. Tämä on myös joskus hyvin koomista!

NUPPU: Näin vanhempina enää harvoin saamme toisiamme ärsyyntymään. Ehkä jokainen jolla on sisko, pystyy kuitenkin samaistumaan siihen, kuinka ärsyttävää on löytää omia vaatteita toisen vaatekaapista. Varsinkin kun tavaran tai vaatteen lainaamiseen ei ole kysynyt lupaa.

6. Jokin hauska muisto Hillan kanssa?

VILMA: Kyllä yksi hauskimmista muistoista on se aika, kun asuttiin Hillan kanssa yhdessä Helsingin Munkkiniemessä. Lähdimme molemmat aamulla ennen sian pieremää duuniin ja palasimme sitten viiden maissa kotiin tekemään ruokaa. Ruuan jälkeen kävimme lenkillä ja sen jälkeen mentiin iltapesun kautta nukkumaan –todellinen oravanpyörä. Olimme molemmat hyvissä työpaikoissa, mutta kummankaan duuni ei ollut se suurin elämän intohimo. Tsemppasimme toisiamme pitkin viikkoa selviytyäksemme hieman puulta maistuvista työviikoista. Tuota aikaa on huvittavaa muistella jälkeenpäin, kun molemmat ova