On aika toisen kirjoituksen, joka on osa #aitohyvinvointi-kampanjaa. Tällä kertaa kirjoitan voimavaroista, joita meillä on. Jossain elämäntilanteessa enemmän, jossain vähemmän. Ainakin itse ajattelen, ettei voimavarat ole mitenkään vakio määre. Voimavaramme linkittyvät kulloiseenkin elämäntilanteeseen. Voimavarojen määrä vaihtelee arjen kiireiden ja eri elämänvaiheiden mukaan. Loppujen lopuksi kokonaisuus ratkaisee, miten hyvin osaa kuulostella itseään ja ottaa kehon ja mielen viestit vastaan ja kuunnella niitä. Itseltään voi kysyä: osaanko suhteuttaa vaatimukseni tämän hetken voimavaroihini?

Suhteuta vaatimuksesi tämän hetken voimavaroihisi

Seuraavaksi aion verrata voimavarojamme kakkuun. Kakkuun, josta leikkaamme paloja sen mukaan, mihin energiaa kulutamme. Kovassa menossa kakku hupenee, mutta vapaa-ajalla palautuessa on taas aikaa leipoa kakkua lisää.

Edellisessä #aitohyvinvointi-kampiksen tekstissä kirjoitin siitä, miten keho ja mieli tottuvat – niin hyvään kuin huonoon. Tekstissä kuvasin tilannetta, jossa työ vei suurimman osan voimavaroista mukanaan. Myös kiva ja innostava työ voi viedä liikaa voimavaroja, jos kokonaisuutta ei huomioi. Ylikuormittuneessa tilanteessa tuntee lopulta itsensä väsyneeksi, saamattomaksi, ja siihenkin oloon voi tottua.

Omalla kohdallani äidiksi tulo on laittanut voimavarani uudenlaiseen puntariin. Enää en ole vastuussa vain itsestäni, enää en laita ruokaa vain itselleni, enää en pyykkää vain omia pyykkejäni. Elämässä on uusi ihminen, josta olen mieheni kanssa kahdestaan vastuussa joka päivä ja viimeiset kaksi vuotta yöaikaankin on tapahtunut enemmän tai vähemmän.;) Lapseni kanssa vietän nykyään suurimman osan aikaani, luonnollisesti. En ajattele, että lapsi vie voimavarojani, mutta ajattelen, että kokonaisuutta on tarkasteltava uudesta näkökulmasta.

Kuinka monta palaa leikkaat voimavarakakustasi?

No sitten siihen voimavarakakkuun. Ajattele eteesi vaikka sellainen kermainen mansikkakku tai kinuskin ystävänä kinuskikakku.

Jos ajattelen omat voimavarani isoksi kakuksi, jonka ennen viipaloin harrastuksille, ystäville, töille, vapaa-ajalle ja parisuhteelle, niin nykyään leikkaan isoimman viipaleen lapselle ja perheellemme. Tuon ison uuden kakkupalan jälkeen en voi olettaa, että harrastuksille, vapaalle vapaa-ajalle ja ystäville jäisi samassa määrin aikaa. On pitänyt suunnitella ja miettiä asioita hieman uudelleen, jotta voimavarakakku ei loppuisi kesken.

Ennen äidiksi tuloa liikuin enemmän kuin nykyään. Liikunta on edelleen iso osa elämääni, enkä koe joutuneeni luopumaan siitä, mutta olen arvottanut sen uudenlaiseen rooliin. Nyt liikunta on minulle kuntoilua ja hyvää mieltä, ei uusien ennätysten takomista tai viikottaisia pitkiä lenkkejä tai joka iltiasia kuntosalikeikkoja. Liikunta ei ole minulle missään määrin pitäisi hommaa, vaan ennen kaikkea ihanaa puuhaa, jota voin tehdä vaunulenkillä myös yhdessä lapseni kanssa. Liikunnan kakkupala on siis pienempi kuin ennen.

On vielä lisättävä, että liikunta on myös elämän osa-alue, joka antaa energiaa takaisinpäin ja hyväkuntoisena jaksan paremmin, mutta aika on silti rajallista. Siksi liikunnan saama kakkupala on pitänyt leikata uuden kokoiseksi, vähän pienemmäksi.

Eri kokoisia kakkupaloja – tämän hetken realiteetit

Myös esimerkiksi ystävien näkeminen ja heille ”käytössä oleva” aika on saanut uuden, vähän pienemmän kokoisen palan voimavarakakusta. Kuulostaa hassulta, mutta niinhän se tavallaan on. Ajatuksen tasolla olisi esimerkiksi