Se on sunnuntai ja blogipäivä. Istun tässä työhuoneen sohvalla kirjoittamassa. Herättiin aamulla 7:50 hyvän yön jälkeen, hetken aikaa yritin sängyssä esittää nukkuvaa, mutta sitten oli lähdettävä jo aamupalaa laittamaan ja muumitkin oli saatava telkasta pyörimään. Viikonloppuaamuna on ihana istua sohvalla, katsella aamuohjelmia ja juoda kahvia viltin alla. Hetki sitten Daniel lähti Pikkuässän kanssa ulkoilemaan ja minäkin lupasin mennä heidän perässään leikkipuistoon, kunhan olen kirjoittanut muutaman rivin tänne blogiin ensin.

Täytyy sanoa, että nämä blogin julkaisupäivät (tiistai, torstai ja sunnuntai) olivat paras keksintö hetkeen. Nyt tiedän etukäteen, milloin kirjoitan ja se tuo kyllä hirmuisesti selkeyttä koko hommaan. Sitä on jossain määrin vaikea selittää, mutta kun on vuosien aikana kerännyt sinne blogin taa tuhansien lukijajoukon, niin jollain tavoin koen velvollisuutena kirjoittaa säännöllisesti. Säännöllisyyden ei tarvitse tarkoittaa päivittäin, mutta en voi myöskään pitää selittämättömiä viikkojen taukoja kirjoittamisesta. Tai voin, mutta samalla kaikkoaa kyllä lukijatkin. Kuulostaa vähän hassulta, mutta mun mielestä blogin asiakaspalvelua on se, että lukijat jossain määrin ainakin tietävät, tuleeko seuraava teksti kahden päivän vai kahden viikon kuluttua.

Olen tämän syksyn aikana saanut verrattain paljon kysymyksiä siitä, kuinka kauan aion vielä blogata: ”Eikö blogit alla olla jo mennyttä aikaa?” ”Eihän ihmisillä ole enää aikaa niitä lukea?” ”Eikö sinunkin kannattaisi siirtyä tubettamaan tai podcastaamaan, kun niin monet sitä tekevät?” ”Eihän kukaan enää klikkaa blogeihin, kun Instagramissakin on riittävästi seurattavaa? Mä en jaksa enää somea, miten sä jaksat?” Arvostan näitä kaikkia kysymyksiä, joita olen saanut ja ne ovat laittaneet itsenikin miettimään ja hetkittäin myös kriittisen mietintämyssyn päähäni. Mutta sitten, kenelläkään ei ole kristallipalloa tämän alan tulevaisuudesta. Eikä tätä voisi tehdä, jos koko ajan päässä pyörittelisin tuollaisia kysymyksiä.

Näkisin itse niin, että sosiaalinen media ja vaikuttajien kanavat jakaantuvat ja pirstaloituvat: vanhojen kanavien rinnalle tulee uusia sen mukaan, mitä kuluttajat haluavat kuluttaa. Tässäkin pätee kysynnän