Olen viime vuodet opetellut ottamaan joitain asioita vähän lungimmin. Rennommin. Sanoisin, että olen siinä onnistunutkin, riittävän hyvin, vaikka opettelemista tämä elämä kaiken aikaa onkin.

Olen tietoisesti yrittänyt nauttia enemmän matkasta kuin määränpäästä. Koska siinä matkan varrella kaikki asiat oikeasti tapahtuvat. Kokemukset. Oppiminen. Havainnot. Tunnelmat ja tunteet.

En ole koskaan ollut niin sanotusti pilkun viilaaja. Sellainen, että kaiken pitäisi olla tip top, tarkalleen ja täydellistä, ennen kuin voisi päästää irti. Mutta olen tykännyt tehdä paljon, olla monessa asiassa hyvä, kehittyä, oppia, kokeilla, mennä eteenpäin. Vähän sellainen suorittaja, joka huomaa välillä, että kalenteri onkin aika täynnä. Useimmiten kivoja juttuja, mutta liian täynnä.

Eräs juttu tässäkin asiassa on hienoa: kun asian tiedostaa, sille voi tehdä jotain ja omaa tapaansa toimia voi tarkastella. Tuumia, funtsia ja selkeyttää.

Sellainen tietynlainen tekijäpersoona, aktiivisuudesta pitävä luonne tuskin koskaan minusta katoaa, eikä tarvitsekaan. Sen sijaan olen kehittänyt itselleni tavallaan työkaluja, jotka auttavat minua löytämään ne asiat, jotka todella tuovat minulle onnea, ovat merkityksellisiä. Asioita, joihin ajan laittaminen todella kannattaa. Koska arvostan tosi korkealle myös sitä rauhallista aikaa vaikkapa kotona, luonnossa tai perheen ja ystävien kanssa.

En pidä siitä olotilasta, kun stressaa. Tuskin meistä kukaan tykkää, ainakaan pidemässä juoksussa. Siksi olenkin viime vuodet tietyissä tilanteissa toistanut itselleni: done is better than perfect. Kääntäisin sen vapaasti: täydellisen sijaan riittävän hyvä.

Missä tilanteissa sitten tällaisesta mentaliteetista on apua?

Sanoisin, että hirvittävän monessa. Vauvavuoden hetkissä, taaperon kasvattamisessa, kodin siisteydessä, ruuan laittamisessa, työelämässä, blogin kirjoittamisessa, ystävyyssuhteissa, juhlien järjestämisessä, parisuhteessa, liikunnassa, säästämisessä. Lähes missä vain.

Otan esimerkiksi juhlien järjestämisen. Sanoisin, että meidän häät olivat tästä hyvä esimerkki. Halusimme pitää häät, mutta vauvavuoden aikana emme olisi mitenkään jaksaneet suunnitella niin sanotusti perinteisiä häitä. Sitten miehen kanssa pohdimme arvojamme ja tulimme siihen tulokseen, että ystävien koolle kutsuminen on meille tärkeämpää kuin muodollisesti täydelliset häät.

Kutsuimme 100 ihmistä paikalle ja koko juhlien budjetti taisi olla 3000 euroa, kärjestelyihin ei kulunut paljoakaan aikaa. Juhliin sisältyi ruuat, juom