Käytiin eilen Pikkuässän kanssa uimahallissa. Siitä tulee meidän syksyn yhteinen harrastus pimeinä syysiltoina päiväkodin jälkeen. Uimahallin kirkkaat valot ja vaaleat kaakelit on juuri oikea paikka mennä syyspimeyksissä. Eilinen uintikeikka meni siihen nähden hyvin, että emme ole koskaan käyneet vauvauinnissa ja viime uintikerrastakin oli jo aikaa. Kesällä viimeksi järvessä. Pukuhuone, suihku ja sauna olivat jänniä paikkoja lapselle, mutta sitten helpotti, kun pääsimme lämpimään lasten altaaseen. Ei käynyt kuten isälleni joskus muinoin. Hän pääsi isoveljeni kanssa ensimmäisellä uimahallikäynnillä vain pukuhuoneeseen asti, kunnes alkoi niin kova itku, että heidän oli lähdettävä takaisin kotiin. Sitä tarinaa on kuultu muutama kerta. Me päästiin sentään altaaseen asti, vaikkei se ihan ilman ihmettelyä mennyt. :)

Leivoin eilen pellillisen sämpylöitä. Löysin jääkaapista hiivan, joka oli menossa seuraavana päivänä vanhaksi, joten näin sen tilaisuutenani. Vaivasin taikinan, annoin nousta ja ai että kun oli mukava syödä iltapalaksi lämpimiä sämpylöitä, joiden päälle voi suli.

Syysflunssaa ja täydellinen talvitakkilöytö

Mun flunssa alkoi joskus kolme viikkoa sitten ja viime viikolla luulin jo olevani täysin kunnossa, mutta sieltä se vaan puskee taas takaisin. Ainakin eilen illalla alkoi tuntua siltä. Yskää ja nenä tukossa. Kuumetta ei ole ollut kertaakaan. Olen kuullut monilta, että tänä syksynä on liikkeellä tosi sitkeää flunssaa. Ja kyllä, sitkeää tämä on. En vaan meinaa kestää sitä ajatusta, että minun pitäisi olla ja elää tämän flunssan kanssa vielä pari viikkoa lisää. Nytkin jo kuuppa hieman jumissa, kun en ole päässyt normaaliin malliin liikkumaan. Olen kyllä käynyt ”porrastreenissä” ja ”salilla”, mutta enemmänkin sosialisoimassa kaverin kanssa kuin tekemässä tuntuvaa treeniä. En tiedä, vitamiinit, inkiväärit, kuumat juomat jne. on kokeiltu, mutta antibioottiin en haluaisi tarttua. Onko siellä muilla ollut pitkää flunssaa tänä syksynä? Miten tästä pääsee eroon, kerro oi kerro!

Löysin menneellä viikolla sellaisen untuvatakin, josta olen haaveillut viimeiset kolme talvea. Olen aloittanut haaveilut yleensä tammikuussa, kun ekat kovat pakkaset ovat tulleet. Ja kappas, silloin takit ovatkin jo kaupoista loppu. Muut ovat ehtineet ennen minua. Nyt löytyi sellainen musta, pepun yli menevä untuvatakki, jossa on tosi yksinkertainen leikkaus ja kunnollinen huppu. Tulevina kuukausina en aio hytistä esimerkiksi klo 7 aikaan aamulla junapysäkillä viimassa.