Lokakuun kuulumisia

Käytiin eilen Pikkuässän kanssa uimahallissa. Siitä tulee meidän syksyn yhteinen harrastus pimeinä syysiltoina päiväkodin jälkeen. Uimahallin kirkkaat valot ja vaaleat kaakelit on juuri oikea paikka mennä syyspimeyksissä. Eilinen uintikeikka meni siihen nähden hyvin, että emme ole koskaan käyneet vauvauinnissa ja viime uintikerrastakin oli jo aikaa. Kesällä viimeksi järvessä. Pukuhuone, suihku ja sauna olivat jänniä paikkoja lapselle, mutta sitten helpotti, kun pääsimme lämpimään lasten altaaseen. Ei käynyt kuten isälleni joskus muinoin. Hän pääsi isoveljeni kanssa ensimmäisellä uimahallikäynnillä vain pukuhuoneeseen asti, kunnes alkoi niin kova itku, että heidän oli lähdettävä takaisin kotiin. Sitä tarinaa on kuultu muutama kerta. Me päästiin sentään altaaseen asti, vaikkei se ihan ilman ihmettelyä mennyt. 🙂

Leivoin eilen pellillisen sämpylöitä. Löysin jääkaapista hiivan, joka oli menossa seuraavana päivänä vanhaksi, joten näin sen tilaisuutenani. Vaivasin taikinan, annoin nousta ja ai että kun oli mukava syödä iltapalaksi lämpimiä sämpylöitä, joiden päälle voi suli.

Syysflunssaa ja täydellinen talvitakkilöytö

Mun flunssa alkoi joskus kolme viikkoa sitten ja viime viikolla luulin jo olevani täysin kunnossa, mutta sieltä se vaan puskee taas takaisin. Ainakin eilen illalla alkoi tuntua siltä. Yskää ja nenä tukossa. Kuumetta ei ole ollut kertaakaan. Olen kuullut monilta, että tänä syksynä on liikkeellä tosi sitkeää flunssaa. Ja kyllä, sitkeää tämä on. En vaan meinaa kestää sitä ajatusta, että minun pitäisi olla ja elää tämän flunssan kanssa vielä pari viikkoa lisää. Nytkin jo kuuppa hieman jumissa, kun en ole päässyt normaaliin malliin liikkumaan. Olen kyllä käynyt ”porrastreenissä” ja ”salilla”, mutta enemmänkin sosialisoimassa kaverin kanssa kuin tekemässä tuntuvaa treeniä. En tiedä, vitamiinit, inkiväärit, kuumat juomat jne. on kokeiltu, mutta antibioottiin en haluaisi tarttua. Onko siellä muilla ollut pitkää flunssaa tänä syksynä? Miten tästä pääsee eroon, kerro oi kerro!

Löysin menneellä viikolla sellaisen untuvatakin, josta olen haaveillut viimeiset kolme talvea. Olen aloittanut haaveilut yleensä tammikuussa, kun ekat kovat pakkaset ovat tulleet. Ja kappas, silloin takit ovatkin jo kaupoista loppu. Muut ovat ehtineet ennen minua. Nyt löytyi sellainen musta, pepun yli menevä untuvatakki, jossa on tosi yksinkertainen leikkaus ja kunnollinen huppu. Tulevina kuukausina en aio hytistä esimerkiksi klo 7 aikaan aamulla junapysäkillä viimassa.

Äitiys ja kait lähestyvä 30 ikävuotta on tehnyt musta muutenkin mukavuudenhaluisemman mitä vaatteisiin tulee. Ulkonäöllä ei ole enää niin suurta merkitystä, vaan yhtä korkealle arvostan mukavuutta, lämpöä ja käytännöllisyyttä. On ulkonäkökin vaatteissa tärkeää, mutta enää en halua esimerkiksi käyttää tosi tiukkoja farkkuaja, liian ohutta toppatakkia tai muuta sellaista, joka ei täysin palvele mukavuuttani. Olo pitää olla kotoisa ja lämmin!

Ostin tällä viikolla pari Anna Puun suunnittelemaa Roosanauhaa. On taas se aika vuodesta kun kerätään varoja tärkeään asiaan, syöpätutkimukselle ja rintasyöpää sairastaville naisille sekä heidän läheisilleen. Minulla on blogin lukijoissakin nainen, joka sairastaa levinnyttä rintasyöpää. Hän kertoo välillä viesteillä kuulumisiaan, jotka todella avaavat silmiäni ja saavat miettimään elämää. Siksi haluan nostaa tämän tärkeän asian esiin! Lahjoita isompi summa Roosa nauha -keräykseen tai osta kaupan kassalta 3 euron Roosanauha.

Lokakuu on kotikuu

Tässä kuussa meillä ei ole ihmeempiä menoja keittiörempan lisäksi. Danielilla alkaa suunnistuskausi loppua kilpailujen osalta myös. Eilen hän oli Ruotsissa 25-Mannassa suunnistamassa meidän seuran kanssa ja tulee tänään takaisin kotiin. Olisi ollut kiva olla reissussa mukana, mutta tällä kertaa päätin jäädä lapsen kanssa kotiin. Päiväkotiviikot ovat intensiivisiä, joten mun mielestä on tärkeää, että viikonloppuina lapsi saa olla ihan rauhassa kotonakin, ilman sen suurempia menoja. Ja hyvää se tekee itsellekin. Aina viikonloput ei voi olla täyteen ängetty menoja.

Eilen aloin lukea Julia Thurénin äskettäin julkaistua kirjaa: Kaikki rahasta, näin säästin kymppitonnin vuodessa. Aihe, joka kovin kiinnostelee mua ja tosi kiva, että taloudesta kirjoitetaan kirjoja maallikoille, selkeällä suomen kielellä turhia hienostelematta. Julialla on timanttinen, humoristinen ja kivan ironinen tyyli kirjoittaa, erityisesti blogiaan. Vielä en ole kovin pitkälle kirjassa ehtinyt, joten sen enempää en osaa vielä arvostella.

Tajusin tuossa pari viikkoa sitten, että jouluun on aikaa enää 3 kuukautta, nyt ei enää sitäkään. Olen jo parisen viikkoa sytyttänyt iltaisin kynttilöitä, laittanut takkaan tulta ja muuta sellaista, mikä tuo ihanaa tunnelmaa kun ulkona on sysimustaa. En vielä tiedä, miten tänä vuonna joulua vietämme, mutta aika varmasti perheen kanssa joko Hollolassa tai Pietarsaaressa.

Saatiin viime viikolla tilattua meille sähkömies keittiön osittaista remppaa varten. Lokakuun viimeisenä viikonloppuna puramme seinän, arkiviikolla tulee sähkömies ja sitten marraskuun ekana viikonloppuna olisi tarkoitus koota uusi saareke seinän tilalle. Odotan tätä juttua jo innolla, vaikea kuvitella millainen tämä keittiö-olohuone-tila on ilman tuota seinää. 🙂

Sellaisia kuulumisia täälläpäin. Kommenttiboxi on auki, kerro sinne, miten sulla lokakuu ja syksy huitelee. Kuulisin mieluusti. 🙂

Suopeita tuulia sun lokakuuhun! <3

-Hilla

Ja hei, haluaisin saada Instagramissa 10 000 seuraajan rajan rikki, jotta saisin swipe up -ominaisuuden käyttöön. Joten, jos et vielä seuraa mua ja haluaisit niin tehdä, niin klikkaa tänne @hillasblog Instagram-tilille ja ota seurantaan.

You may also like

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *