Aurinkoa näkyvissä

Aurinko laittaa nauramaan, kuten kuvasta näkyy. Tuhistiin viime yönä pitkät yöunet ja aamupalan jälkeen lähdettiin ulkoilemaan. Hoidettiin vauvaa vaunuissa: hys hys ja peitto päälle. Tehtiin hiekkakakkuja hiekkalaatikolla ja juotiin kahvia useampi kuppi leikkimökissä. Sitä perusmeininkiä siis. Mutta erilaisen siitä teki pitkästä aikaa tämä valo, aurinko ja sininen taivas. Kuulas marraskuinen aamu, kun tuntui taas, että  valo tuli pitkästä aikaa luoksemme.

Joka tuutista saa parhaillaan lukea ohjeita ja vinkkejä siitä, miten marraskuun pimeydestä ja kaamoksesta selviää. Mä en tiedä, onko siihen sen kummempia selviytymiskeinoja kuin mahdollisimman positiivinen mieli silloinkin, kun kello 16 lähtee säkkipimeässä työpaikalta kohti kotia. Mutta näitä viikonloppujen auringoista ja valoista kannattaa ottaa kaikki irti, se on mun vinkki.

Tällaisella säällä mun ei tulisi mieleenkään lähteä esimerkiksi kauppakeskukseen ostoksille ja viettämään aikaa, ei ei. Kun aurinko paistaa marraskuussa, niin silloin ollaan ulkona ja vedetään raikasta ilmaa isoilla sieraimilla sisään ja hymyillään mahdollisimman paljon.

Mitä tänne meille muuten kuuluu? Noh, sellasta tavallista ja tavallisen hyvää ja joitain pikkuhidasteita. Perjantaina meidän auto meni rikki, siitä hajosi laturin hihna, joten perjantaina meni myös viikonlopun suunnitelmat uusiksi. Olimme kolmen remppaviikonlopun jälkeen suunnitelleet kotimaisemista lähtemistä, mutta auto päättikin toisin. Daniel on nuorena poikana korjaillut mopoja, traktoreita ja moottorikelkkoja, myöhemmin myös autoja, joten eilen illalla kolmen tunnin ropaamisen jälkeen Daniel sai uuden hihnan paikoilleen ja auto toimii taas. Mä iloitsen tästä muun muassa siksi, ettei autoa tarvinnut viedä huoltoon, joka olisi saattanut maksaa taas useamman sata euroa.

Autohommien lisäksi myös keittiön remontissa ollaan loppusuoralla. Kerroin jossain IG-storeissa kait, ettei keittiö valmistunutkaan ihan kuin Stömsössä ja syy oli 20 cm liian lyhyt taso. Taso, jolla oli 6 viikon toimitusaika. Noh, saimme kuitenkin asentaa sen väärän mittaisen tason, koska ilman keittiötä olisi ollut vaikea olla seuraavia viikkoja.

Sovimme toimittajan kanssa niin, että teemme keittiön valmiiksi ja sitten joulukuussa meille tulee asentajat, jotka vaihtavat uuden oikean mittaisen tason paikoilleen ja vievät väärän mukanaan. Leikkaavat lavuaarille ja liedelle taas paikat ja tekevät putkityöt hanan osalta. Että eiköhän loppu hyvin kaikki hyvin tämänkin asian kanssa, mutta vähän sellaista turhaa vaivaa on ollut.

Nyt tuo toinen keittiön taso loppuu 20 cm ennen seinää ja voitte vain kuvitella, että se näyttää hieman hupaisalta. Ihan vielä en siis viitsi kuvata lopputulosta tänne blogiin, koska lopputulos ei ole vielä sellainen kuin piti. 😀 Mutta muutoin, onnistunut muutos kokonaisuudessaan ja enää en voi edes kuvitella, että saarekkeen tilalla olisi se seinä.

Kerroin myös viime postauksessa, että mun nykyinen määräaikainen työ loppuu joulukuun lopussa. Tammikuussa olen siis avoin uusille jutuille ja etsinnässä onkin parhaillaan uusi osa-aikainen työ tai sitten projekteja, joita voisin tehdä freelancerina. Muutama kaveri mulle kyllä humoristisesti totesi luettuaan postauksen, että: ”Tajuathan sä Hilla, että olet kyllä työnantajan silmissä elämäntilanteeltasi kaikista epähoukuttavimmassa tilanteessa. 29-vuotias, yhden lapsen äiti, joka saattaa jossain vaiheessa jäädä taas uudelleen äitiyslomalle.”

Tiedän, että ystäväni sanoivat sen huumorilla ja olivat siitä itsekin näreissään, että osittain työelämässä ajatellaan niin. Mutta samalla se myös kertoi aika hyvin sen, mitä ihmisten päässä aidosti liikkuu. Huumori on aina osittain totta. Ja aikuisten oikeasti, olen asiasta jopa hieman tuohtunut siksi, että samaan aikaan uutisissa uutisoidaan syntyvyyden laskua ja mietitään päät puhki, miksi suomalaiset nuoret naiset eivät enää lisäänny? Noh, siihen on tottakai monta syytä, mutta tässä vaikkapa yksi niistä! Tälle aiheelle voisin joskus antaa kokonaisen postauksenkin, koska jos joku voi puhua nuorten naisten ja äitien puolesta, niin se olen minä! Vain vanhoja käsityksiä murtamalla voidaan maailmaa ja ajatustapoja muuttaa. Ilman sitä ei synnytystalkoot lähde kovin nopeasti nousuun, vaikka Arkadianmäellä kuinka vouhkattaisiin.

Tämä sylissä nauravainen 2-vuotias on kyllä meidän päivien aurinko, joka jutuillaan hauskuuttaa meitä joka päivä. Ja jos olen sen takia työelämässä epähoukuttava työntekijä, niin sitten asia saa olla niin, koska tärkeimmät tulevat kuitenkin tärkeimpinä pysymään mun elämässä.

Nyt me jatkamme sunnuntain puuhia. Ohjelmassa olisi ruuanlaittoa ja olohuoneen sohvan osat pitäisi tampata ulkona, jotta saadaan niistä irti viimeisetkin remonttipölyt. Viikonloput ovat niin kivoja, kun silloin on enemmän aikaa hupsutella ja tehdä myös kivoja juttuja. Tänään ulkona nähtiinkin jo ensimmäinen joulutonttu, edessä on jännittäviä aikoja. 🙂

Iloista viikonlopun jatkoa!

-Hilla

You may also like

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *