Keittiöremontissa harppaus eteenpäin

Nämä postauksen kuvat otin perjantaina ennen kuin oltiin aloitettu hommia. Tänään on sunnuntai ja keittiössä näyttää aika paljon paremmalta. Paljon saatiin tehtyä ja kaikki valmis näyttää tosi ihanalta. Jiihuu ja pienet aplodit sille.

Valmista ei vielä tullut, mutta se oli oikeastaan vähän odotettavissakin. Koska aina tulee matkalle mutkia, jotka hidastavat vauhtia. On tehtävä uusia suunnitelmia ja ratkaistava eteen tulevia pulmia.

Aloitimme tämän kolmannen viikonlopun remonttihommat eilen aamulla ja tänään, vielä tätä juttua kirjoittaessani, sunnuntai-illalla Daniel tekee hommia. Meidän molempien vanhemmat olivat koko viikonlopun auttamassa meitä ja onneksi niin, kiitos siitä. 🙂 Meillä ei ole aikaisempaa kokemusta keittiön remontoinnista tai seinän kaatamisesta, ja tässä matkan varrella on ainakin oppinut sen, että töiden tekeminen vie snadisti kauemmin aikaa kuin etukäteen ajattelee. Jos olettaa jotain, niin siihen voi realistina sitten lisätä vähän extra-aikaa.

Esimerkiksi katon ja lattian korjaaminen vei aikaa ja sitten kaikkien kalusteiden kokoaminen oman osansa. Minä ja mun isä koottiin eilen koko saareke yhdessä ja kyllähän siihen useampi tunti meni yhteensä aikaa. Aamupäivästä iltaan saakka. Daniel isänsä kanssa fiksasi sitten kaikkea muuta. Lisäksi pieneksi hidasteeksi muodostui pari liian pientä/lyhyttä keittiön osaa. Kun keittiön mitoitus on senttipeliä, niin sen tietää, että kun joku mitta ei ole oikein, niin se vaikuttaa koko hommaan. Mutta sellainen kuuluu näihin remppahommiin, varsinkin kun itse tekee ja haluaa säästää. 😉 Hehe!

Mutta meidän molempien isät on osaavia tekijöitä, joten saatiin hyvin asioita eteenpäin. Ootte parhaita! Ja muma ja fammo leikkivät Pikkuässän kanssa, niin minäkin sain auttaa remontissa. Muutenkin oli mukava viettää isänpäivää porukalla ja olla yhdessä. Danielin siskokin tuli Norjasta käymään ja sai itseasissa nukkua Pikkuässän sängyssä viime yön. Nukuttiin täällä meidän kodissa kaikki. Vierashuone, lastenhuone ja olohuoneen sohvat oli kaikki käytössä, mutta jokaiselle löytyi nukkumapaikka ja se on pääasia. Laitettiin ruokaakin tässä remontin keskellä, vähän sellainen retki- ja talkootunnelma on ollut. Uunilohi ja keitetyt perunat oli tänään isänpäivälounaana ja mun äiti oli tuonut mukanaan juustokakun, joten hyvät ruuatkin saatiin tehtyä isänpäivän juhlistamiseen.

On tosi ihanaa, että voidaan olla porukalla yhdessä ja tehdä hommia samalla. Naurettiin kyllä, että kun nähdään joululomalla seuraavan kerran, niin sitten otetaan vähän rennommin ja rauhallisemmin. Ja näin pienen lapsen vanhempina ollaan kyllä älyttömän kiitollisia siitä, että isovanhemmat voivat antaa omaa aikaansa ja auttaa meitä tällaisissa jutuissa! <3

Mun aivotsolut ovat jo ihan käytetty tämän viikonlopun aikana, joten tästä tekstistä tuli tällainen pläjäys, ilman sen suurempaa punaista lankaa. Mutta kun sunnuntain olen luvannut postauspäiväksi, niin olihan mun tultava vielä kuulumiset teille rustaamaan.

Nyt sanon adios ja toivotan mukavaa illan jatkoa! Muutamat ovat kyselleet, että kerronko yksityiskohtaisemmin vinkkejä ja kokemuksia tästä remontista, niin kyllä kerron. Kunhan saadaan se ensin valmiiksi. Mulla on vanhoja kuviakin paljon, ja kuvia koko rempan vaiheista, niin enköhän niitä joskus kokoa tännekin sit yhteen. Sellaisia ennen ja jälkeen -kollaaseja.

-Hilla

 

You may also like

2 kommenttia

  1. Vau! Miten upea ja valoisa tästä tulee kun jo nyt on noin avoimen näköistä – saati sitten kun paljastit kuvan instassa siitä saarekkesta! #tahtoomyös 😀
    Mä en ymmärrä miten ihmeessä sitä pärjäisi ilman vanhempia ja heidän osaavia käsiä. Oikein pelottaa miten meidän lapset tulevaisuudessa pärjää kun nykyihmiset harvemmin osaavat samoja kädentaitoja. Itse ainakin myönnän olevani aikamoinen peukku keskellä kämmentä mitä remppaamiseen tulee – koska en ole koskaan tehnyt sitä! Halvemmaksi tulisi ja tulee tehdä itse, mutta se oppi jonka tekeminen vaatisi täytyisi saada jostain. Kukahan perustaisi sellaisen nykyihmisen rakennus- ja raksakoulun, jossa opeteltaisiin ihan basic juttuja aina tapetoinnista piennikkarointiin, niin ettei tarvitsisi aina palkata ammattilaista tekemään niitä pienimpiäkin juttuja? Sellaisella olisi tarvetta! 🙂
    Hei tästä tulikin aasinsiltana mieleen miten koette asumisen ja kotiutumisen Kirkkikselle – eikös niin, ettei teillä asu siellä tukiverkkoa? Kun lapsi sairastaa tai itse on kipeänä, mies matkoilla ja lapsi duracell voi aikamoinen tenkkapoo iskeä. Olisi kiva kuulla miten näistä tilanteista – aina lapsenhoidosta remppaan ja autonrenkaiden vaihtoon, joissa isiä voi tulla ikävä – selviää kun on pakko. Kivaa viikkoa 🙂

    1. Heippa Jossu ihanainen! Kiitos hyvästä postausvinkistä. Me tosiaan asutaan täällä Kirkkonummella ihan ilman tukiverkkoa, joten on ollut kaikenlaisia tilanteita ja sitten on sovellettu. Hehe! Ja osittain tähän myös tottuu, ikinä ei voi laskea sen varaan, että joku muu auttaa lapsen kanssa tai hoitohommissa, aina on ite ratkottava. Mutta, me ollaan sit viikonloppuisin oltu paljon isovanhempien luona ja yökyläilty. 💓 Jos asuisi samalla paikkakunnallaa, niin silloin ei ehkä yökyläilisi, vaan lähtisi illalla omaan kotiin. Että puolensa ja puolensa. Voisin avata enemmän juu blogiin.

      Ja hyvä idea, tollanen nykyajan ihmisen perus remppakoulu olisi kyllä niin tarpeellinen. Joku voisi järjestää. Eihän ne periaatteessa vaikeita juttuja ole, mutta jos ja kun ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt, niin ei niitä sitten osaa. Kyllä remonytihommat silleen arvokkaana perintönä kulkee, kuten käsityötkin. 😊 Mut näitä kyllä oppii kun pääsee tekemään ja haluisin kyl osata enemmänkin. Pääasia, että Daniel osaisi perusjutut! 😅

      Teen keittiöstä sit kunnon postauksen kun saadaan vääränmittaisen tason tilalle uusi. Nykyinen loppuu 20 cm ennen seinää. 🙈

      Ihanaa sunnuntain jatkoa ja kiitos taasen kommentista, vaikka mulle menikin hetki vastata. Puss och kram! 💓💓

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *