Niin kääntyi kirjan sivu uudelle vuodelle ja takanapäin on rento joululoma. Akun laturin valo palaa taas kirkkaan vihreänä, vapaapäivät ja puolentoista viikon someloma tekivät hyvää.

Ollaan nähty perhettä, ystäviä ja sukulaisia. Syöty ja syöty vielä vähän lisää. Nukuttu pitkiä yöunia ja makeita päiväunia. Hiihdetty, juostu juoksulenkkejä, ulkoiltu ja rattikelkkailtu koko perheen voimin pukin tuomalla stiigalla. Juotu termoskaakaot ulkona, saunottu, luettu kirjoja ja istuttu iltoja sohvalla sylikkäin. Ei mitään ihmeellistä, mutta kaikkea mukavaa.

 

Nyt olemme autossa kotimatkalla lumituiskussa kohti etelää, kotia ja kaikkia uuden vuoden mahdollisuuksia. Lomalta tallentui muistiin vain muutamia kuvia, joista tämä, vaaleanpunainen auringonnousu, on yksi lemppareistani.

Blogi palaa taas omaan tuttuun viikkorytmiinsä tiistain, torstain ja sunnuntain postauspäivien osalta. Lomalla kirjoittelin muistivihkooni muutamia uusia aiheita, joihin aion tarttua, kun taas kirjoitusvauhtiin pääsen. Uusia ideoita pulpahteli mieleen otettuani hetkeksi etäisyyttä.

Yksi tulevan kevään toiveista on, että saisimme olla mahdollisimman terveinä ja sairastelisimme vähemmän kuin menneen syksyn aikana. Se tarkoittaisi samalla myös sitä, että liikunta olisi omalta osaltani säännöllisempää ja peruskuntoni pääsisi samalla kehittymään. Näistä asioista haluan kevään aikana kirjoittaa. Juoksulenkkejä, lihaskuntoa, kävelyä, joogaa ja porrastreenejä.

Blogissa tulee kevään aikana näkymään perheen ja työelämän yhteensovittaminen ja ajoittainen tasapainoilu. Päiväkotiviikon vaihdamme nelipäiväiseen viikkoon, mikä tarkoittaa myös minulle lyhennettyä työviikkoa maanantaista torstaihin. Samalla vapaa-aika lisääntyy, mikä pienen lapsen kanssa on tervetullutta tässä elämänvaiheessa. Olen perhekeskeinen ihminen ja haluan sen myös näkyvän teoissani. Olen iloinen, että meillä on tässä kohtaa mahdollisuus tällaiseen järjestelyyn.