Kaupallinen yhteistyö Cool-X:n kanssa.

Eilisen Instagram-kuvan alle kirjoitin ajatuksiani uuden vuoden lupauksista ja tavoitteista, joita tähän aikaan vuodesta usein tehdään. Niistä saa lukea blogeista, naistenlehdistä ja kuntosalien mainoksista.

Kaikkihan on lähtöisin siitä, että haluamme tavoitella jotain parempaa: parempaa oloa, parempaa ulkomuotoa, onnellisuutta, tasapainoa, iloa, tyyneyttä, lepoa, parisuhteelle lisää aikaa tai mitä vaan. On mahtavaa, että elämässä voi mennä eteenpäin ja uskaltaa katsoa tulevaisuutta optimistisesti, toiveikkaasti ja luottavaisesti.

Tärkeintä kuitenkin olisi, että ne lupaukset, tavoitteet tai uudet valinnat – miksi ikinä niitä kutsummekaan – olisivat lähtöisin meistä itsestämme. Meidän todellisista haluista, tarpeista, syvältä sisältä. Että ne toiveet ja tavoitteet täyttäisivät meistä itsestämme lähtöisin olevia tarpeita, eikä kenenkään ulkopuolisen tai ulkomaailman meille näennäisesti asettamia vaateita.

Näen maailman ja ympäristöni positiivisesti mahdollisuuksia täynnä, mutta elämänkokemus (jos kohta 30-vuotias voi edes niin sanoa) ja varmaan myös viimeisimpänä vanhemmuus ovat tuoneet tiettyjä realiteetteja ajatteluun mukaan. Esimerkiksi sen, että jos haluan ja toivon jotain uutta ja erilaista elämääni, on jotain muuta vähennettävä tai kokonaisuutta muokattava siihen sopivaksi. Esimerkiksi perhe-elämän, työelämän ja minun ja mieheni liikunnallisten toiveiden yhteensovittaminen on välillä ollut taiteilua. Ainakin uuden opettelua. Ja aina ei ole mennyt niin, kuin itse olisi ensimmäisen vaihtoehdon mukaan toivonut, koska meitä on kolme ja kaikkien tarpeet on huomioitava.

Uusi vuosi edessäni – miltä haluaisin sen liikunnan osalta näyttävän?

Kuten tämän tekstin otsikkokin kertoo, listaan tähän muutamia ajatuksia vuoden 2019 liikunnallisista tavoitteista. Yhdellä lauseella sanottuna jotenkin näin: Lisää hyvää oloa arkeen perhe-elämän aikataulut huomioiden liikunnasta nauttien.

 1. Rakas laji juoksu on ja pysyy

Viimeiset vuodet juoksu on ollut ehdoton ykköslajini, josta haluan pitää tulevana vuonnakin kiinni ja löytää sille aikaa. Metsässä, poluilla, asfaltilla, sorateillä ja suunnistusmetsissä – kaikki käy! Juoksu on siitä ihana laji perheelliselle, että se on ajallisesti katsottuna tehokkuuden huipentuma. Treeni alkaa siitä, kun astun kotiovesta ulos ja treeni loppuu siihen, kun astun kotiovesta sisään. Äänikirjojen kuunteleminen juoksulenkkien aikana voisi olla vuoden 2019 uusi juttu. Niitä taidan kokeilla. Olisivatkohan mun juttu?