Hiihdin tänään vapaalla 20 kilometriä Finlandia-hiihdossa ja Daniel puolestaan oli viivalla 50 kilometrin matkalle ensimmäisessä lähtöryhmässä. Nukuttiin koko perhe hyvät yöunet, ja aamupalan söin pitkän kaavan mukaan: puuroa, leipää, kananmunaa, tuoremehua ja kahvia. Suksihuollosta vastasi isäni, kuten aina, joten sen osalta pääsin taasen helpolla. Varaston ovella odotti kelin mukaan voideltu suksipari, jonka sain vaan napata mukaani kisaladulle!

Asteita mittarissa oli tänään aamulla muutama aste plussaa. Puin päälle vain trikoot, yhden aluskerraston paidan ja päälle tuulitakin. Ei siis kovin paljoa ja silti matkalla tuli kuuma ja hiki.

Vaikka olen raskaana, niin hiihdin tänään silti hieman lenkkivauhtia reippaammin. Syke nousi jonkun verran, mutta pidin vauhdin silti mukavuusalueella. Meno tuntui mukavalta koko matkan näin raskausviikolla 23, eikä pieni vatsakaan ole vielä tiellä.

Isäni hiihti eilen 50 kilometriä perinteisellä ja tänään hän sitten toimi minulle ja Danielille huoltomiehenä. Hän kuskasi meidät aamulla Lahden kisakeskukseen, otti takkini lähdöstä, napsi näitä valokuvia ja kävi juottamassa Danielia matkalla. Daniel lähti matkaan jo kello 10:00 ja mun startti lyhyemmälle metkalla oli myöhemmin 11:40.

Hiihtotunnelmia Finlandia-hiihdon laduilta

Olin jo etukäteen päättänyt, että päästän kiireisimmät ja kovakuntoisimmat hiihtäjät heti alussa ohi. En rynni lähtökahinoissa. Pääasia, että nautin menosta ja matkasta. Silti, kun reilut tuhat ihmistä starttaa samalla paukulla, tuli alussa sumaa ja olihan minunkin sitten hiihdettävä vähän reippaammin, että pääsin joukon mukana eteenpäin.

Joku astui vielä ensimmäisessä ylämäessä sauvani somman päälle ja sauva irtosi kädestäni ja jäi takana tulevien hiihtäjien alle. Ei auttanut kuin kääntyä ympäri vastavirtaan, etsiä sauva takaisin käteen ja jatkaa matkaa samalla yhdellä kädellä hetki hiihtäen. Se on sitä massahiihtojen alkutunnelmaa parhaimmillaan. ;)